5.5.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 135/44
Kanne 31.1.2014 – Ranska v. komissio
(Asia T-74/14)
2014/C 135/56
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Ranskan tasavalta (asiamiehet: E. Belliard, G. de Bergues, D. Colas ja J. Bousin)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan kokonaisuudessaan valtiontuesta SA.16237, jota Ranska on myöntänyt Société Nationale Corse Méditerranée -yhtiölle, 20.11.2013 tehdyn Euroopan komission päätöksen C(2013) 7066 final
—
velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantaja vaatii kanteessaan unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan 20.11.2013 tehdyn komission päätöksen C(2013) 7066 final, jossa komissio katsoi, että yhtäältä Ranskan viranomaisten 18.2.2002 ilmoittaman rakenneuudistustuen 15,81 miljoonan euron suuruinen loppusumma ja toisaalta Ranskan viranomaisten vuonna 2006 Société nationale maritime Corse Méditerranéen (jäljempänä SNCM) hyväksi toteuttamat kolme toimenpidettä eli 75 prosentin suuruisen osuuden luovuttaminen SNCM:stä negatiiviseen 158 miljoonan euron suuruiseen hintaan, Compagnie générale maritime et financièren (jäljempänä CGMF) toteuttama 8,75 miljoonan euron suuruinen osakepääoman korotus ja 38,5 miljoonan euron suuruinen käteisennakko olivat lainvastaisia valtiontukia eivätkä ne soveltuneet yhteismarkkinoille. Komissio määräsi ne tämän johdosta takaisin perittäviksi.
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste perustuu kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen, koska komissio on kieltäytynyt aloittamasta uudelleen muodollista tutkintamenettelyä unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-565/08, Corsica Ferries France vastaan komissio, 11.9.2012 antaman tuomion johdosta.
2)
Toinen kanneperuste, joka esitetään toissijaisesti siinä tilanteessa, että unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että komissiolla on ollut syynsä olla aloittamatta uudelleen muodollista tutkintamenettelyä 11.9.2012 annetun tuomion johdosta, perustuu SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen käsitteen virheelliseen soveltamiseen, koska komissio on katsonut, että vuoden 2006 toimenpiteet oli luonnehdittava kyseisessä määräyksessä tarkoitetuiksi valtiontuiksi. Tämä kanneperuste jakautuu kolmeen osaan. Kantajan mielestä komissio on rikkonut SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, koska
—
se on katsonut, että 75 prosentin suuruisen osuuden luovuttaminen SNCM:stä 158 miljoonan euron suuruiseen negatiiviseen hintaan oli luonnehdittava valtiontueksi ja että yksityistä sijoittajaa koskeva kriteeri ei ollut täyttynyt käsiteltävässä asiassa
—
se on katsonut, että 8,75 miljoonan euron suuruinen pääomasijoitus oli luonnehdittava valtiontueksi
—
se on katsonut, että 38,5 euron suuruinen käteisennakko SNCM:n työntekijöiden hyväksi oli luokiteltava kyseisessä määräyksessä tarkoitetuksi valtiontueksi.
3)
Kolmas kanneperuste, joka esitetään toissijaisesti siinä tilanteessa, että unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että komissiolla on ollut syynsä olla aloittamatta uudelleen muodollista tutkintamenettelyä 11.9.2012 annetun tuomion johdosta, perustuu SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan virheelliseen soveltamiseen, koska komissio on katsonut, että vuonna 2002 rakenneuudistustukena ilmoitettu 15,81 miljoonan euron suuruinen pääomasijoitus oli luonnehdittava sisämarkkinoille soveltumattomaksi valtiontueksi.
4)
Neljäs kanneperuste, joka perustuu perustelujen puutteellisuuteen.
Full & Egal Universal Law Academy