19.5.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 151/22
Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 17.2.2014 virkamiestuomioistuimen asiassa F-130/11, Verile ja Gjergji v. komissio, 11.12.2013 antamasta tuomiosta
(Asia T-104/14 P)
2014/C 151/29
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall, D. Martin ja G. Gattinara)
Muu osapuoli: Marco Verile (Cadrezzate, Italia) ja Anduela Gjergji (Bryssel, Belgia)
Vaatimukset
Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan virkamiestuomioistuimen asiassa F-130/11, Verile ja Gjergji v. komissio, 11.12.2013 antaman tuomion
—
toteamaan, että kukin asiaosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan tässä oikeusasteessa
—
velvoittamaan Marco Verilen ja Anduela Gjergjin korvaamaan virkamiestuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valituksensa tueksi valittaja vetoaa neljään valitusperusteeseen.
1)
Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu siihen, että virkamiehelle vastaisen toimen käsitettä on sovellettu virheellisesti, koska virkamiestuomioistuin totesi, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne otetaan tutkittavaksi sen vuoksi, että se luokitteli virkamiehille vastaiseksi toimeksi komission asianomaisille tekemän ehdotuksen hyvitettävien palvelusvuosien määrästä Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdan mukaisen eläkeoikeuksien siirtämisen yhteydessä (valituksenalaisen tuomion 37–55 kohta).
2)
Toinen valitusperuste, joka perustuu siihen, että virkamiestuomioistuin esitti lainvastaisesti viran puolesta lainvastaisuusväitteen vuonna 2011 voimaan saatettujen eläkeoikeuksien siirtämistä koskevista yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä. Komissio väittää, että ensimmäisen oikeusasteen kantajat eivät vedonneet tähän kanneperusteeseen nimenomaisesti ensimmäisessä oikeusasteessa, ja että tästä kanneperusteesta ei lisäksi järjestetty kontradiktorista näkemystenvaihtoa (valituksenalaisen tuomion 72 ja 73 kohta).
3)
Kolmas valitusperuste, joka perustuu siihen, että virkamiestuomioistuin teki oikeudellisia virheitä tulkitessaan Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevaa 11 artiklaa ja eläkeoikeuksien siirtämistä koskevia säännöksiä (valituksenalaisen tuomion 74–98, 106, 109 ja 110 kohta). Komissio väittää, että katsoessaan, että kyseisessä liitteessä VIII olevan 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ”vakuutusmatemaattisesti lasketun pääoman” käsite eroaa 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta ”vakuutusmatemaattisen arvon” käsitteestä, joka määritellään kyseisessä liitteessä VIII olevassa 8 artiklassa, virkamiestuomioistuin rajoittui tekemään sanamuodon mukaisen tulkinnan päästäkseen johtopäätökseen, joka voi johtaa huomattavan epäyhdenvertaiseen kohteluun sellaisten virkamiesten, jotka ovat hakeneet eläkeoikeuksiensa siirtämistä ”sisään”, ja sellaisten virkamiesten välillä, jotka ovat hakeneet eläkeoikeuksiensa siirtämistä ”ulos”. Komissio väittää, että virkamiestuomioistuimen tulkinta ei sovellu yhteen Euroopan unionin eläkejärjestelmän taloudellisen tasapainon vaatimusten kanssa ja niiden virkamiesten omistusoikeuden kanssa, jotka ovat hakeneet siirtämistä ”sisään”.
4)
Neljäs valitusperuste, joka perustuu siihen, että virkamiestuomioistuin teki väitetysti oikeudellisia virheitä katsoessaan, että ensimmäisessä oikeusasteessa kantajina olleiden asianosaisten oikeudet heidän eläkeoikeuksiaan koskevissa asioissa olivat jo ”täysin muodostuneet” vuonna 2011 annettujen yleisten täytäntöönpanosäännösten voimaantulon ajankohtana, koska siirretyt eläkeoikeudet määritellään valittajan mukaan vasta hyvittämistä koskevassa lopullisessa päätöksessä (valituksenalaisen tuomion 99–108 kohta).
Full & Egal Universal Law Academy