EUR-Lex -  62014TN0134 - FI

12.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 142/40

Kanne 28.2.2014 – Saksa v. komissio

(Asia T-134/14)

2014/C 142/53

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: T. Henze, J. Möller ja asianajaja T. Lübbig)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan SEUT 264 artiklan mukaisesti Euroopan komission 18.12.2013 tekemän päätöksen C (2013) 4424 lopull. asiassa Valtiontuki SA.33995 (2013/C) (ex 2013/NN) – Saksa, Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukeminen ja uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun alentaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen:

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 4 artiklan 3 ja 4 kohdan ja SEUT 108 artiklan 2 kohdan rikkomiseen

Kantaja väittää tässä yhteydessä, että vastaaja aloitti muodollisen tutkintamenettelyn noudattamatta erityistä huolellisuusvelvoitettaan selvittää tosiseikat täysimääräisesti. Jos komissio olisi selvittänyt tosiseikat täysimääräisesti, muodollista tutkintamenettelyä ei olisi ollut syytä aloittaa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen asiasisällön arvioinnissa

Kantaja väittää toisessa kanneperusteessa, että komissio ymmärsi väärin taustalla olevat tosiseikat, nimittäin uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetun lain toimintatavan ja erityisesti tämän lain mukaisen rahoitusvirtojen järjestelmän. Lisäksi komissio ymmärsi väärin ”valtion” roolin lainsäätäjänä ja valvontaviranomaisten haltijana ja johti tästä virheellisesti valvontatilanteen.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, etteivät paljon energiaa käyttävät yritykset saa etua erityisestä kompensaatiojärjestelystä

Kantaja väittää, että komissio teki oikeudellisen virheen soveltaessaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa, kun se totesi paljon energiaa käyttävien yritysten saavan etua, toisin kuin unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä on todettu.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei etua ole myönnetty valtion varoista

Kantaja väittää tässä yhteydessä, että komissio teki oikeudellisen virheen soveltaessaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa myös, kun se totesi, että julkiset viranomaiset valvovat uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetun lain järjestelmään osallistuvien eri yksityisten yritysten varoja.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu SEUT 30 ja SEUT 110 artiklan virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen

Kantaja väittää viidennessä kanneperusteessa, että komissio loukkasi asianmukaisen hallinnollisen menettelyn periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta, kun se tutki uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annettua lakia SEUT 30 ja SEUT 110 artiklan mukaisesti, vaikka se oli ollut tietoinen kyseisen lain toimintatavasta yli kymmenen vuoden ajan. Komissio teki myös oikeudellisen virheen soveltaessaan SEUT 30 ja SEUT 110 artiklaa, koska kyse ei ole näissä määräyksissä tarkoitetusta verotuksesta eikä syrjinnästä.

(1)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1).

Full & Egal Universal Law Academy