19.5.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 151/26
Kanne 19.2.2014 – PT Wilmar Bioenergi Indonesia ja PT Wilmar Nabati Indonesia v. neuvosto
(Asia T-139/14)
2014/C 151/34
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantajat: PT Wilmar Bioenergi Indonesia (Kodya Dumai, Indonesia) ja PT Wilmar Nabati Indonesia (Medan, Indonesia) (edustaja: asianajaja P. Vander Schueren)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Argentiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 19.11.2013 annettu neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1194/2013 (EUVL L 315, s. 2) siltä osin kuin siinä asetetaan kantajille polkumyyntitulli ja
—
velvoittamaan vastaaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantajat vetoavat yhteentoista kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan unionin toimielimet toimivat perusasetuksen (1) vastaisesti, koska kustannuksia ei laskettu sen kirjanpidon perusteella, jota vientiä harjoittavat tuottajat ja tutkimuksen kohteena olevat tuottajat pitivät tutkimuksen kohteena olevasta tuotteesta.
2)
Toinen kanneperuste, jonka mukaan perusasetusta on rikottu, koska laskennalliseen normaaliarvoon sisältyy kustannuksia, jotka eivät liity tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin.
3)
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan Euroopan komissio toimi perusasetuksen vastaisesti sisällyttämällä kustannuksia, jotka perustuvat kansainvälisiin viitehintoihin, pikemminkin kuin kustannuksia alkuperämaassa (Indonesia).
4)
Neljäs kanneperuste, jonka mukaan perusasetusta on rikottu turvautumalla normaaliarvon laskentaan asianomaisen tuotteen erityisen markkinatilanteen puuttuessa.
5)
Viides kanneperuste, jonka mukaan perusasetuksen 2 artiklan 5 kohtaa ei sovelleta, koska se on ristiriidassa WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan 1 alakohdan kanssa, jos 2 artiklan 5 kohdassa hyväksytään poikkeus velvollisuuteen käyttää tuotantokustannusta alkuperämaassa normaaliarvon laskennassa.
6)
Kuudes kanneperuste, jonka mukaan neuvoston asetusta N:o 1194/2013 rasittaa ilmeinen arviointivirhe oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen osalta, koska hallitus ei sääntele biodieselin tuottajien maksamaa todellista hintaa raa’asta palmuöljystä siten, että tosiasiallisesti maksettu hinta voidaan hylätä.
7)
Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan neuvoston asetuksella N:o 1194/2013 rikotaan perusasetusta, koska kun siinä ei otettu asianmukaisesti huomioon eroja, jotka vaikuttavat hintojen vertailtavuuteen, siinä ei vertailtu tasapuolisesti normaaliarvoa ja vientihintaa.
8)
Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan kustannusten oikaisun soveltamisessa tehtiin ilmeinen arviointivirhe, koska siinä käytettiin kantajien tapauksessa väärää raaka-ainetta.
9)
Yhdeksäs kanneperuste, jonka mukaan neuvoston asetusta N:o 1194/2013 rasittaa ilmeinen arviointivirhe, koska siinä oikaistiin asiaa tutkimatta etuyhteydessä olevilta raa’an palmuöljyn tuottajilta hankitun raa’an palmuöljyn hinta sen vuoksi, ettei siitä ollut sovittu tavanomaisin markkinaehdoin, yksinomaan vientiveron raa’an palmuöljyn hintoihin aiheuttaman väitetyn vaikutuksen perusteella.
10)
Kymmenes kanneperuste, jonka mukaan neuvoston asetus N:o 1194/2013 perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen, koska i) siinä hylättiin tuotteiden, jotka kuuluvat samaan yleiseen luokkaan kuin biodiesel, myynnin kotimarkkinoiden voittomarginaalin käyttö, koska myynti ei tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä, ii) arvioitiin voittomarginaalin kohtuullisuutta lainojen pitkien korkojen pikemminkin kuin keskipitkien tai lyhyiden korkojen perusteella.
11)
Yhdestoista kanneperuste, jonka mukaan neuvoston asetus N:o 1194/2013 perustuu ilmeiseen arviointivirheeseen, koska siinä hylättiin kohtuullisen voittomarginaalin määrittäminen sen perusteella, ettei sijoitetun pääoman tuotolla ole merkitystä kaupallisille yrityksille tätä määrittelyä varten, koska ne ovat palveluja tarjoavia yrityksiä, joilla ei ole merkittäviä pääomasijoituksia, sillä näin katsotaan virheellisesti, etteivät kaupalliset yritykset tarvitse käyttöpääomaa kaupallisen toimintansa harjoittamiseen.
(1) Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51); jäljempänä perusasetus
Full & Egal Universal Law Academy