14.7.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 223/22
Kanne 28.4.2014 – Hydro Aluminium Rolled Products ym. v. komissio
(Asia T-263/14)
2014/C 223/27
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantajat: Hydro Aluminium Rolled Products GmbH (Grevenbroich, Saksa), Aluminium Norf GmbH (Neuss, Saksa) und Trimet Aluminium SE (Essen, Saksa) (edustajat: asianajajat U. Karpenstein ja C. Johann)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan SEUT 264 artiklan nojalla 18.12.2013 annetun Euroopan komission päätöksen asiassa valtiontuki SA.33995 (2013/C) (ex 2013/NN) – Saksa, Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukeminen ja uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun alentaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta, C(2013) 4424 final
—
velvoittamaan vastaajan korvaamaan kulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kahteen kanneperusteeseen.
1.
Ensimmäinen kanneperuste: kyse ei ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista valtion varoista
Kantajien ensimmäisenä kanneperusteena on väite, jonka mukaan komissio olettaa virheellisesti, että uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetulla lailla (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) organisoiduissa rahavirroissa on kyse SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista ”valtion varoista”.
—
Komissio on olettanut virheellisesti, että EEG:ssä säädetysti organisoiduissa rahavirroissa on kyse SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista ”valtion varoista”.
—
Vain yksityiset tahot maksavat EEG-lisämaksuja. Näin kerättyjä varoja ei voida pitää valtion varoina. Edellytys jatkuvasta valtion valvonnasta ja siihen liittyvästä todellisesta viranomaisten puuttumismahdollisuudesta ei täyty itse EEG-lisämaksujen eikä niiden rajoittamisen energiaa paljon käyttävien yritysten osalta.
—
Muutenkaan lisämaksujen rajoittaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta ei johda sellaisista varoista luopumiseen, jotka valtio olisi tavallisesti voinut saada. Rajoittaminen rahoitetaan vain ja ainoastaan yksityisistä varoista, nimittäin perimällä korkeammat lisämaksut kaikista niistä sähkön kilowattitunneista, jotka toimitetaan muille kuin privilegioiduille loppukäyttäjille. EEG-lisämaksujen niin sanottu erityinen tasausjärjestely ei siis vaikuta EEG-lisämaksuilla kerättyjen varojen kokonaismäärään vaan ainoastaan kustannusten jakautumiseen järjestelyn sisäisesti.
2.
Toinen kanneperuste: kyse ei ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valikoivasta suosinnasta
Kantajien toinen kanneperuste perustuu siihen, että EEG:n niin sanotussa erityisessä tasausjärjestelyssä ei – toisin kuin komissio on tulkinnut – ole kyse SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valikoivasta suosinnasta. Erottelu paljon energiaa käyttävien yritysten ja muiden kuin paljon energiaa käyttävien yritysten välillä on osa EEG-lisämaksujen logiikkaa, eikä se näin ollen lähtökohtaisesti ole valikoiva.
Full & Egal Universal Law Academy