14.7.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 223/42
Kanne 2.5.2014 – egeplast international v. komissio
(Asia T-291/14)
2014/C 223/45
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: egeplast international GmbH (Greven, Saksa) (edustaja: asianajaja A. Rosenfeld)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan valtiontuesta SA.33995 (2013/C) (ex NN/2013) – Saksa, Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tukeminen ja uusiutuvan energian käyttöä tukevan lisämaksun alentaminen paljon energiaa käyttävien yritysten osalta 18.12.2013 annetun Euroopan komission päätöksen C(2013) 4424 final
—
velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa lähinnä seuraaviin kanneperusteiseen.
1.
Ei SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua suosintaa
—
Kantaja väittää, että uusiutuvan energian ensisijaisuudesta annetussa laissa (Gesetz für den Vorrang erneuerbarer Energien, jäljempänä EEG) säädetyssä erityisessä tasausjärjestelyssä ei ole kyse SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta kantajan suosimisesta, vaan järjestely vain vähentää niitä kantajan kilpailukykyä merkittävästi heikentäviä kustannuksia, joita kantajalle on aiheutunut ainoastaan EEG-lisämaksujen käyttöön ottamisen johdosta. Tasausjärjestelyssä on kyse haitan hyvittämisestä osittaisesti eikä edun antamisesta.
2.
Ei valikoivaa etua
—
Kantaja väittää lisäksi, ettei erityinen tasausjärjestely ole valikoiva, koska sitä ei ole rajoitettu koskemaan vain tiettyjä yrityksiä tai tuotannonaloja. Vastaavasti myös käytännössä ne yritykset, jotka hyötyvät tasausjärjestelystä, ovat hyvin erilaisia. Järjestely sopii saumattomasti yhteen vuoden 2012 EEG:n kanssa ja mahdollistaa maksujärjestelyn, joka sopii johdonmukaisesti EEG:ssä säädettyyn järjestelmään.
3.
Ei valtion varoja tai valtion varoiksi katsottavia varoja
—
Kantaja esittää lisäksi, ettei EEG-lisämaksuista saaduissa tuloissa ole kyse valtion varoista tai valtion varoiksi katsottavista varoista. EEG-lisämaksuilla täytetään siirtoverkonhaltijan sähköntuottajaan kohdistama yksityisoikeudellinen korvausvaatimus kustannuksista, joita sille on syntynyt sähkön markkinoinnista. Lisämaksun suuruuden määrittävät siirtoverkonhaltijat ilman, että valtio osallistuisi tähän mitenkään. Bundesnetzagenturille säädettiin ainoastaan toimivalta tarkistaa, että siirtoverkonhaltijat määrittävät lisämaksujen suuruuden asianmukaisesti. Tästä toimivallasta ei kuitenkaan seurannut, että Bundesnetzagentur jatkuvasti valvoisi lisämaksuja tai että sillä olisi määräysvaltaa EEG-lisämaksutuloihin.
4.
Ei kilpailun vääristämistä tai haitallisia vaikutuksia kauppaan
—
Kantaja väittää tässä kohtaa, että siitä, ettei EEG-lisämaksutuloissa ole kyse valtion varoista, seuraa, ettei EEG-lisämaksujen alentaminen merkitse luopumista valtion tuloista. Luopumisesta ei ole kyse myöskään siksi, että lisämaksutileille maksettavien tulojen mahdollinen vähentyminen rahoitetaan vastaavasti yksityisistä varoista perimällä korkeampia lisämaksuja muilta kuin privilegioiduilta loppukäyttäjiltä.
Full & Egal Universal Law Academy