4.8.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 253/51
Kanne 10.6.2014 – Duro Felguera v. komissio
(Asia T-401/14)
2014/C 253/67
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Asianosaiset
Kantaja: Duro Felguera, SA (Gijón, Espanja) (edustaja: asianajaja A. López Gómez)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan riidanalaisen päätöksen
—
toissijaisesti kumoamaan päätöksen, jossa luokitellaan kaikki verotukselliset toimenpiteet, jotka yhdessä muodostavat ”Espanjan tax lease -järjestelmän”, sisämarkkinoille soveltumattomaksi uudeksi valtiontueksi
—
toissijaisesti kumoamaan riidanalaisen päätöksen 1 ja 4 artiklan, jossa nimetään taloudellisten yhteenliittymien sijoittajayhtiöt näiden hypoteettisten tukien ainoiksi saajiksi ja siten puolestaan ainoiksi, joilla on velvollisuus palauttaa tuki
—
toissijaisesti kumoamaan riidanalaisen päätöksen 4 artiklan siltä osin kuin siinä määrätään oletettujen tukien takaisin perimisestä unionin oikeuden yleisten periaatteiden vastaisesti
—
toissijaisesti kumoamaan riidanalaisen päätöksen 4 artiklan siltä osin kuin siinä lausutaan sijoittajien ja muiden toimijoiden välisten yksityisoikeudellisten sopimusten lainmukaisuudesta
—
velvoittamaan komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Nyt esillä olevassa menettelyssä riidanalainen päätös on sama kuin asiassa T-515/13, Espanja v. komissio. Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäisellä kanneperusteellaan kantaja katsoo, että riidanalainen päätös rikkoo SEUT 107 artiklaa, kun siinä luokitellaan Espanjan tax lease -järjestelmä ja sen muodostavat toimenpiteet valtiontueksi. Kantaja väittää, että komission koko lähestymistapa on virheellinen, koska siinä sekoitetaan verovelvollisten voittojensa maksimoimiseksi suorittamat yksityisoikeudelliset liiketoimet veroviranomaisten veroetujen luomiseksi käyttöön ottamaan tilapäiseen mekanismiin.
2)
Toinen kanneperuste perustuu siihen, että komissio on määritellyt virheellisesti tuensaajan, sillä se on itse myöntänyt, että se, joka saa tuen tai suurimman osan siitä, on aluksen hankkiva varustamo, eikä taloudellinen yhteenliittymä. Vaikka varhennettua poistoa pyytää taloudellinen yhteenliittymä, jonka jäsenet siitä aluksi hyötyvät, se siirtyy tämän jälkeen 90 %:n osalta varustamoille.
3)
Kolmannella kanneperusteellaan kantaja katsoo, että SEUT 107 ja SEUT 108 artiklaa on rikottu, kun Espanjan tonnistoverojärjestelmä tietyissä tapauksissa luokitellaan uudeksi tueksi eikä voimassa olevaksi tueksi.
4)
Neljännellä kanneperusteellaan kantaja väittää, että SEUT 107 ja SEUT 296 artiklaa on rikottu, koska komissio ei ole perustellut riittävästi niitä syitä, joiden perusteella se katsoo taloudelliset yhteenliittymät ja niiden sijoittajat valtiontuen ainoiksi ja lopullisiksi saajiksi, joilla on takaisinmaksuvelvollisuus.
5)
Viidenneksi ja toissijaisesti kantaja väittää, että on mahdotonta määrätä tuen takaisinperimisestä, koska riidanalaisella päätöksellä loukataan yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, suhteellisuusperiaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta.
6)
Kuudenneksi ja toissijaisesti kantaja väittää, että SEUT 107 ja SEUT 108 artiklaan, neuvoston asetuksen N:o 659/1999 14 artiklaan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 artiklaan perustuvaa toimivallan jaon periaatetta on loukattu, koska riidanalaisessa päätöksessä lausutaan sijoittajien ja muiden toimijoiden Espanjan oikeuden perusteella tekemiin yksityisoikeudellisiin sopimuksiin sisältyvien sopimuslausekkeiden pätevyydestä.
Full & Egal Universal Law Academy