EUR-Lex -  62014TN0444 - FI

8.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 303/38

Kanne 12.6.2014 – Furukawa Electric v. komissio

(Asia T-444/14)

2014/C 303/46

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Furukawa Electric Co. Ltd (Tokio, Japani) (edustajat: solicitor C. Pouncey, solicitor A. Luke ja solicitor L. Geary)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

määräämään päätöksen 1 artiklan 9 kohdan a alakohta kumotuksi siltä osin kuin siinä todetaan SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa koskeva kilpailusääntöjen rikkominen, jossa Furukawa oli mukana, ajalla 18.2.1999–30.9.2001; vaihtoehtoisesti unionin yleisen tuomioistuimen on määrättävä päätöksen 1 artiklan 9 kohdan a alakohta kumotuksi siltä osin kuin siinä todetaan, että Furukawan osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomiseen alkoi 18.2.1999 ja/tai että Furukawan välitön osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomiseen jatkui 11.6.2001 jälkeen

—

määräämään päätöksen 2 artiklan n alakohta kumotuksi ja/tai sakon huomattavasta alentamisesta

—

toteamaan, mikäli kyseinen tuomioistuin VISCAS Corporationin nostamasta kanteesta antamallaan tuomiolla alentaa VISCAS Corporationin toteuttaman kilpailusääntöjen rikkomisen perusteella päätöksen 2 artiklan p alakohdassa määrättyä sakkoa, josta Furukawa vastaa yhteisvastuullisesti, että Furukawalla on oikeus yhtä suureen alennukseen sen sakon määrän osalta, josta se on vastuussa yhteisvastuullisesti, ja

—

velvoittamaan komissio korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tässä oikeudenkäynnissä.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Esillä olevalla kanteella kantaja vaatii 2.4.2014 annetun komission päätöksen C(2014) 2139 final (asia AT.39610 – Sähkökaapelit) osittaista kumoamista.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäisessä kanneperusteessa väitetään, että komissio rikkoi SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja/tai asetusta N:o 1/2003 (1), kun se luonnehti virheellisesti ajalla 18.2.1999–30.9.2001 toteutetun menettelyn. Kantaja väittää, että

—

komissio ei osoittanut sellaisen kilpailusääntöjen rikkomisen olemassaoloa, jossa kantaja oli mukana, riidanalaisessa päätöksessä esitetyllä tavalla kyseessä olevalla ajalla

—

vaihtoehtoisesti komissio ei osoittanut, että kilpailusääntöjen rikkominen, jossa kantaja oli mukana, alkoi 18.2.1999.

2.

Toisessa kanneperusteessa väitetään vaihtoehtoisesti, ettei komissio täyttänyt todistustaakkaansa väittäessään, että kantaja jatkoi osallistumistaan kilpailusääntöjen rikkomiseen 11.6.2001 jälkeen tai että se ”jatkoi” osallistumistaan VISCAS Corporationin välityksellä 30.9.2001 jälkeen.

3.

Kolmannessa kanneperusteessa väitetään vaihtoehtoisesti, ettei komissio täyttänyt todistustaakkaansa kantajan kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistumisen asteen osalta.

4.

Neljännessä kanneperusteessa väitetään, että kantajalle 1.10.2001 edeltävältä ajalta määrätty sakko on vanhentunut.

5.

Viidennessä kanneperusteessa väitetään vaihtoehtoisesti, että komissio teki virheitä laskiessaan kantajalle määrättyä sakkoa siten, että se

—

käytti virheellistä myyntiarvon määrää kantajalle määrätyn sakon laskemiseksi

—

laski virheellisesti rikkomisen keston kertoimen ja

—

jätti soveltamatta lieventäviä seikkoja kantajaan.

6.

Kuudennessa kanneperusteessa vaaditaan unionin yleistä tuomioistuinta ulottamaan kantajaan kaikki sellaiset sakkojen alennukset, jotka unionin yleinen tuomioistuin saattaa myöntää VISCAS Corporationille tämän tekemissä vaatimuksissa tälle riidanalaisessa päätöksessä määrätyn sakon kumoamiseksi tai muuttamiseksi.

7.

Seitsemännessä kanneperusteessa väitetään, että sakko on joka tapauksessa ilmeisen epäsuhteinen, liiallinen ja epäasianmukainen ja että unionin yleisen tuomioistuimen tulisi täten käyttää täyttä harkintavaltaansa SEUT 261 artiklan ja asetuksen N:o 1/2003 31 artiklan mukaisesti tarkastellakseen uudelleen sakkojen tasoa ja samalla alentaa sitä huomattavasti.

(1)  [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).

Full & Egal Universal Law Academy