10.11.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 395/52
Kanne 28.7.2014 – Larymnis LARKO v. komissio
(Asia T-575/14)
2014/C 395/65
Oikeudenkäyntikieli: kreikka
Asianosaiset
Kantaja: Elliniki Metalleftiki kai Metallourgiki Larymnis Larko A.E. (Kallithea, Attika, Kreikka) (edustaja: asianajaja V. Koulouris)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan Helleenien tasavallalle osoitetun komission 27.3.2014 päivätyn päätöksen (SG Greffe (2014) D/4621/28/03/2014, asia nro SA.34572 (2013/C, aiemmin 2013NN)), joka koskee Geniki Metalleytiki kai Metallourgiki Anonymi Etaireia NEA LARKOlle (NEA LARKO) annettua valtiontukea ja jonka Helleenien tasavalta pani täytäntöön siinä mainittujen toimenpiteiden nro 2, 3, 4 ja 6 osalta, jotka ovat riidanalaisen päätöksen mukaan sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea
—
velvoittamaan vastaajan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja ensinnäkin väittää, että sillä on ilmeisen selvä perusteltu intressi vaatia riidanalaisen päätöksen kumoamista, sillä se koskee kantajaa välittömästi ja siinä yksilöidään kantaja samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu, ja toiseksi vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 296 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuuden rikkomiseen.
—
Kantaja väittää, että: a) kuten itse riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, komissio päätyi kaikkia tutkimiaan Kreikan valtion toimia/toimenpiteitä koskeviin johtopäätöksiinsä ilman, että sillä oli riittäviä tietoja niistä. Tarkemmin toimenpiteistä 2, 4 ja 6 (vuosien 2008, 2010 ja 2011 valtiontakaukset) on todettava, että riidanalaisessa päätöksessä mainitaan nimenomaisesti, ettei komissiolla ole hallussaan kyseisien vakuuksien realisointia koskevia tietoja. Komissio myöntää lisäksi toimenpiteen 3 (yhtiöpääoman korottaminen vuonna 2009) osalta, ettei se tiedä, milloin suuri osa kyseisestä yhtiöpääoman korottamisesta toteutettiin. b) Riidanalaiselta päätökseltä puuttuvat perustelut myös, koska siinä ei lainkaan määritellä vertailutuotteen markkinoita, jotta määritettäisiin etuoikeuden muodostuminen NEA LARKOlle ja kilpailuhaitan syntyminen muille. c) Toimenpiteiden 4 ja 6 osalta on todellisuudessa niin, että käsiteltävässä tapauksessa etua sai Kreikan valtio, joka myönsi NEA LARKOlle vakuuksia kustannuksin sen sijaan, että olisi maksanut tälle veronpalautusta (tuloverosta ja arvonlisäverosta).
2)
Toinen kanneperuste, joka perustuu tosiseikkojen virheelliseen arviointiin (tosiseikkoja koskeva virhe) sekä SEUT 296 artiklan toisen kohdan ja SEUT 107 artiklan 1 kohdan virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen.
—
Kantaja väittää, että: a) Kreikan valtio toimi sekä edellä mainittujen vakuuksien (toimenpiteet 2, 4 ja 6) että toimenpiteen 3 (NEA LARKOn yhtiöpääoman korottaminen rahasuorituksin vuonna 2009) tapauksessa kuin ”markkinoilla toimiva järkevä sijoittaja”. Kuka tahansa järkevä, huolellinen ammattisijoittaja antaisi vakuudet omaan etupiiriinsä kuuluvalle yritykselle (kuten NEA LARKO on Kreikan valtiolle käsiteltävässä tapauksessa) rahamääristä, jotka sen vastaavat velvollisuudet omalle yritykselleen kattavat (Kreikan valtion velvollisuus palauttaa NEA LARKOlle tuloveroa ja arvonlisäveroa). Näin on vielä suuremmassa määrin käsiteltävässä tapauksessa, jossa Kreikan valtio pyrki saamaan voittoa NEA LARKOn myynnistä. On huomattava myös, että kyseisiä vakuuksia ei realisoitu ja b) että riidanalaisessa päätöksessä ei tutkittu tarkastuksen kohteena olleen yrityksen kokoa ja sitä, voisiko se kokonsa ja sen yleisen aseman vuoksi, joka sillä on tuotteen koko markkina-alalla, vaikuttaa tuotteen sisämarkkinoihin. On huomattava, että NEA LARKOn koko on sellainen, ettei käsiteltävä valtiontuki voisi vaikuttaa mitenkään sisämarkkinoihin.
3)
Kolmas kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.
—
Kantaja väittää, että vaikka hyväksyttäisiin se, että edellä mainitut vakuudet ovat kiellettyä valtiontukea, riidanalainen päätös on kumottava, koska sillä loukattiin suhteellisuusperiaatetta takaisinperittävän tuen määrän määrittämisen osalta. Tarkemmin sanottuna komissio ei ottanut takaisinperittävien tukien (edellä mainitut toimenpiteet 2, 4 ja 6) suuruuden määrittämisessä huomioon sitä, ettei kyseisiä vakuuksia realisoitu ja ettei siten ole oikeussääntöjen mukaista eikä hyvän liiketavan tai hyvän tavan mukaista, että NEA LARKOa (tai kolmatta luovutuksensaajayritystä) vaaditaan maksamaan uudestaan täysin sama rahamäärä vakuuksista, joita ei realisoitu, koska rahamäärän kattoi myös takaus Kreikan valtiolta, joka myönsi kyseiset takaukset suurilta osin siten, että sen velat velkojana olevalle NEA LARKOlle kattoivat ne.
Full & Egal Universal Law Academy