20.10.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 372/19
Kanne 4.8.2014 – Slovenia v. komissio
(Asia T-585/14)
2014/C 372/24
Oikeudenkäyntikieli: sloveeni
Asianosaiset
Kantaja: Slovenian tasavalta (asiamies: L. Bembič)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan komission budjettipääosaston 2.6.2014 päiväämään kirjeeseen sisältyvän päätöksen nro BUDG/B/03MV D (2014) 1782918, jossa yhtäältä todetaan kantajan taloudellinen vastuu unionin perinteisten omien varojen menettämisestä siitä syystä, että sokeria on tuotu tariffikiintiöiden ulkopuolella eikä tällaisiin tuonteihin käytettyjä varoja ole määritetty, ja jossa toisaalta velvoitetaan kantaja asettamaan unionin talousarvion käyttöön perinteisten omien varojen menettämistä vastaava määrä, joka on 1 2 57 000,00 euroa, jos tuontitodistus on käytetty kokonaan,
—
velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste: ilmeinen arviointivirhe
—
Kantajan mukaan komissio totesi kirjeeseen sisältyvässä riidanalaisessa päätöksessä virheellisesti, että unionin omien varojen menettäminen johtui tuojan tuontitodistuksen antamista koskevassa hakemuksessa tekemistä virheistä, joita Slovenian viranomaiset eivät olleet huomanneet ajoissa.
—
Kantajan mukaan tuoja laati hakemuksensa ja oikaisi sitä ajoissa ja että virheet tapahtuivat silloin, kun Slovenian tasavallan maatalousmarkkinoista ja maatalouden kehittämisestä vastaava virasto toimitti tuontitodistuksia koskevat hakemukset komission AMIS-Quota-järjestelmässä, ja johtuivat kyseisen järjestelmän vakavista puutteista.
2)
Toinen kanneperuste: komission päätöksentekomenettelyjä koskevien sääntöjen rikkominen
—
Kantajan mukaan riidanalaisen päätöksen sisältävän kirjeen oli allekirjoittanut budjettipääosaston johtaja, vaikka komissio on toimivaltainen päättämään unionin perinteisten omien varojen menettämistä koskevasta kantajan taloudellisesta vastuusta kollegiaalisena elimenä.
3)
Kolmas kanneperuste: päätöksen perustelujen puutteellisuus ja virheellinen oikeusperusta
—
Kantajan mukaan komissio ei perustellut kantajan taloudellista vastuuta koskevaa riidanalaista päätöstään riittävästi, minkä vuoksi on mahdotonta valvoa, onko se asianmukainen ja aineellisen oikeuden mukainen, mikä on SEUT 296 artiklan sekä komission sisäisten menettelysääntöjen vastaista.
—
Kantajan mukaan komissio ei myöskään viitannut asianmukaiseen oikeudelliseen perustaan, joka oikeuttaisi sen päättämään, että tietyssä tapauksessa on menetetty unionin perinteisiä omia varoja ja että kantaja on taloudellisessa vastuussa siitä.
4)
Neljäs kanneperuste: puolustautumisoikeuksien ja kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaaminen
—
Komissio ei ilmoittanut ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä kantajalle kaikkia niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, joihin sen päätös perustuu, mikä on kantajan mukaan puolustautumisoikeuksien periaatteen ja oikeutta tulla kuulluksi koskevan periaatteen vastaista.
5)
Viides kanneperuste: komission valvontavelvollisuuden laiminlyönti
—
Kantajan virhe tuontitodistuksen myöntämistä koskevasta hakemuksesta ilmoittamisessa johtui kantajan mukaan komission kehittämän ja hallinnoiman sähköisen AMIS-Quota-tietojärjestelmän puutteista, eikä kantajaa voida tästä syystä pitää vastuullisena virheestä.
6)
Kuudes kanneperuste: suhteellisuusperiaatteen, oikeusvarmuuden periaatteen ja perusteettoman edun saamisen estämisen periaatteen loukkaaminen
—
Kantaja väittää, että kun otetaan huomioon se, ettei perinteisiä omia varoja ollut menetetty, virhettä tietojen syöttämisessä komission puutteelliseen tietojärjestelmään koskevan taloudellisen vastuun toteaminen merkitsee perusteetonta etua unionille.
—
Kantajan mukaan myös oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu, koska sellaisia tilanteita, joissa perusteetonta etua voi syntyä, varten ei ole säädetty oikaisumenettelyä.
—
Kantaja katsoo lisäksi, että säännöstö, joka ei mahdollista tuontitodistusten myöntämismenettelyssä tehtyjen hallinnollisten virheiden oikaisemista, vaikka yhdellekään markkinoiden toimijoista ei aiheutuisi vahinkoa hallinnollisen virheen korjaamisesta – mistä seuraa väistämättä jäsenvaltion taloudellinen vastuu –, on myös suhteellisuusperiaatteen vastainen.
—
Komissio loukkasi kantajan mukaan myös luottamuksensuojan periaatetta, koska se ei saattanut taloudellisen vastuun toteamista koskevaa menettelyä päätökseen kohtuullisessa ajassa.
Full & Egal Universal Law Academy