3.11.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 388/24
Kanne 22.9.2014 – Espanja v. komissio
(Asia T-675/14)
2014/C 388/30
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Asianosaiset
Kantaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: abogado del Estado M. García-Valdecasas Dorrego)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta ja Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 9.7.2014 tehdyn komission täytäntöönpanopäätöksen siltä osin kuin se koskee Espanjan kuningaskuntaa ja
—
velvoittamaan vastaajana olevan toimielimen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.
1.
Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että nettomäärältään 2 7 31 208,07 euron kiinteämääräinen oikaisu ja käytetty laskentatapa ovat yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21.6.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (EUVL L 209, s. 1) 31 artiklan 2 kohdan, komission 23.12.1997 laatimien suuntaviivojen, jotka ilmenevät asiakirjasta nro VI/5330/97 (rahoituksellisten seuraamusten määrittämistä EMOTR:n tukiosaston tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevaa päätöstä valmisteltaessa koskevat suuntaviivat), ja asiakirjan AGRI-64043-2005 (Communication from the Commission, on how the Commission intends in the context of the EAGGF-Guaranteev clearance procedure to handle shortcomings in the context of croos-compliance control system implemented by the Member State) vastaisia, koska kiinteämääräinen oikaisu ei ole kantajan mukaan perusteltu, sillä kantaja oli määrittänyt rahastolle koituvan todellisen riskin täsmällisesti. Komission soveltamistapa on kantajan mukaan paitsi virheellinen myös kohtuuton ja näin ollen perusteeton.
2.
Toinen kanneperuste perustuu siihen, että määrältään 1 91 873,55 euron tapauskohtaisen oikaisun lisääminen yleiseen 2 prosentin kiinteämääräiseen oikaisuun perustuvaan laskelmaan ja koko laskentamenetelmä ovat edellä mainitun asetuksen 31 artiklan 2 kohdan ja rahoituksellisten seuraamusten määrittämisestä laadittujen komission asiakirjojen vastaista, koska kahta laskentamenetelmää ei voida käyttää ja yhdistää samanaikaisesti saman rikkomuksen yhteydessä. Tämä on kantajan mukaan paitsi oikeudellisesti epäjohdonmukaista myös täysin kohtuutonta ja näin ollen perusteetonta.
3.
Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että hakuvuotta 2010, varainhoitovuosi 2011, koskeva oikaisu on edellä mainitun asetuksen 31 artiklan 4 kohdan vastainen ja merkitsee vilpittömän yhteistyön periaatteen ja puolustautumisoikeuksien loukkaamista, sillä kantajan mukaan vastaaja laajensi rahoitusoikaisun aiheettomasti koskemaan tiedonantoa edeltävän 24 kuukauden jälkeistä ajanjaksoa, vaikka puutteet oli jo korjattu.
Full & Egal Universal Law Academy