EUR-Lex -  62014TN0686 - FI

10.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 395/60

Kanne 22.9.2014 – Italia v. komissio

(Asia T-686/14)

2014/C 395/73

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Italian tasavalta (asiamiehet: avvocato dello Stato G. Galluzzo ja G. Palmieri)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastosta ja Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) maksettavien jäsenvaltioiden tiettyjen menojen jättämisestä Euroopan unionin rahoituksen ulkopuolelle 9.7.2014 tehdyn ja 10.7.2014 tiedoksi annetun Euroopan komission täytäntöönpanopäätöksen C(2014) 4479 siltä osin kuin se koskee Italiaa

—

kumoamaan tomaatinjalostusta varainhoitovuonna 2009 koskevan, määrältään 1 3 99  293,78 euron kiinteämääräisen rahoitusoikaisun

—

kumoamaan toteutetuista takaisinperintätoimista annettujen tietojen puutteellisuuden vuoksi tehdyn, määrältään 2 3 62  005,73 euron kertaluonteisen rahoitusoikaisun

—

kumoamaan liitteessä III ilmoittamatta jättämisen vuoksi tehdyn yhteismäärältään 1 4 60  976,88 euron rahoitusoikaisun.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu olennaisten muotovaatimusten noudattamatta jättämiseen (EY 253 artikla) perustelujen puutteellisuuden vuoksi ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen

—

Kantaja esittää tomaatinjalostusta varainhoitovuonna 2009 koskevasta kiinteämääräisestä rahoitusoikaisusta, että komissio sovelsi virheellisesti yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21.6.2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 (EUVL L 209, s. 1) 31 artiklaa sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/96 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesjalostealan tukijärjestelmän osalta 29.8.2003 annetun komission asetuksen N:o 1535/2003 (EYVL L 218, s. 14) 28 ja 31 artiklaa. Tällä kanneperusteella kantaja riitauttaa riidanalaisessa päätöksessä tehdyt rahoitusoikaisut, joiden määrä on 5 prosenttia menoista, siitä syystä, että ne on kantajan mukaan toteutettu siitä huolimatta, että oli näytetty toteen, ettei asiassa ollut aiheutunut arvioitavissa olevaa taloudellista vahinkoa.

—

Lisäksi kantaja riitauttaa oikaisun määrän, sillä oikaisu on sen mukaan kohtuuton ja ilmeisen epäloogisesti, koska sen määrä ylittää selvästi vahingon, joka Italian viranomaisten moititusta toiminnasta voi aiheutua.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu tosiseikkojen huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla ja olennaisten muotovaatimusten noudattamatta jättämiseen (EY 253 artikla) perustelujen puutteellisuuden vuoksi

—

Kanneperuste koskee määrältään 1 4 60  976,88 euron rahoitusoikaisua, joka tehtiin siitä syystä, että Italian valtion väitettiin jättäneen ilmoittamatta väitetystä sääntöjenvastaisuudesta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten hyväksymisen sekä maataloustukirahaston ja maaseuturahaston tilien tarkastamisen ja hyväksymisen osalta 21.6.2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 885/2006 liitteen III taulukossa. Italian hallitus esittää tästä, että tuki oli todettu sääntöjenmukaiseksi eikä sen ilmoittamiseen liitteen III taulukossa ollut syytä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen

—

Kantaja esittää tässä yhteydessä, että liitteessä III tehtävän ilmoituksen puuttumisen vuoksi koko tukeen tehdyn rahoitusoikaisun, jonka perusteena oli asiankirjojen lähettämättä jättäminen, määrä ylittää selvästi vahingon, joka Italian viranomaisten moititusta toiminnasta voi aiheutua.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 3 kohdan virheelliseen soveltamiseen, res judicata -periaatteen loukkaamiseen, asetuksen (EY) N:o 1290/2005 32 artiklan 8 kohdan b alakohdan virheelliseen soveltamiseen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen

—

Kanneperuste koskee määrältään 2 3 62  005,73 euron rahoitusoikaisua, joka tehtiin siitä syystä, ettei Italian valtio ollut toimittanut tietoja toteutetuista takaisinperintätoimenpiteistä. Kantaja esittää tässä yhteydessä, ettei komissio perustellut päätöstään, jonka mukaan se voi poiketa ratkaisusta, jolla annettu etu oli todettu lainmukaiseksi. Lisäksi Italian hallitus mainitsee rikosasiassa annetun tuomion, jolla tuensaaja oli vapautettu syytteistä. Tällaiset seikat osoittavat kantajan mukaan, ettei takaisinperintään ollut syytä ja että kaikki tiedot oli näin ollen annettu. Lisäksi tällaisen koko tukea koskevan rahoitusoikaisun määrä ylittää kantajan mukaan selvästi vahingon, joka Italian viranomaisten moititusta toiminnasta voi aiheutua.

Full & Egal Universal Law Academy