17.11.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 409/56
Kanne 22.9.2014 – EREF v. komissio
(Asia T-694/14)
2014/C 409/77
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: European Renewable Energies Federation (EREF) (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja U. Prall)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan valtiontukea ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 koskevista suuntaviivoista komission 28.6.2014 antaman tiedonannon (EUVL C 200, s. 1) säännökset, jotka koskevat perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla suoritettavaa tuen sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointia luvussa 3.3.2, jonka otsikko on ”Toimintatuki uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle”, uusiutuvien energialähteiden tukiohjelmia koskevan suunnitelman osalta
—
velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kantajan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.
1.
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu toimivallan puuttumiseen
—
Komissiolla ei ollut toimivaltaa antaa suuntaviivoja, koska Euroopan lainsäätäjällä on rajoitettu toimivalta energian alalla. SEUT 194 artiklan mukaan jäsenvaltioiden ei voida edellyttää toteuttavan uusiutuvien energialähteiden teknologianeutraaleja tukiohjelmia, koska ne kohdistuvat jäsenvaltioiden täysivaltaisiin oikeuksiin energian alalla. Euroopan komissio ei ole Euroopan lainsäätäjä, eikä se voi käyttää suuntaviivoja antaakseen ”kvasilainsäädäntöä”, joka on vastoin unionin sekundäärioikeuden säännöksiä eli uusiutuvista energialähteistä annettua direktiiviä 2009/28/EY.
2.
Toinen kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden rikkomiseen
—
Komissio rikkoi suuntaviivat antamalla perusteluvelvollisuutta ja siten olennaista menettelymääräystä. Itse suuntaviivoihin ja vaikutuksia koskevaan arviointiin ei kumpaankaan sisälly riittäviä perusteluita sille poliittiselle valinnalle, jonka mukaan kaikkien jäsenvaltioiden edellytetään lähtökohtaisesti omaksuvan teknologianeutraali ja kilpailukykyinen tarjousjärjestelmä uusiutuvien energialähteiden tukemiseksi.
3.
Kolmas kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen
—
Komissio loukkaa suuntaviivoillaan lisäksi suhteellisuusperiaatetta, sillä suuntaviivoissa ehdotetaan välineitä, jotka eivät ole sopivia niiden todettujen päämäärien kannalta, joilla edistetään uusiutuvia energialähteitä koskevia unionin tavoitteita ja samalla vähennetään vääristäviä vaikutuksia. Kumpikaan näistä välineistä ei ole oikeasuhteinen, koska niillä luodaan liiallisia rasitteita sekä jäsenvaltioille, joista melkein kaikkien on uudistettava uusiutuvia energialähteitä koskevia tukiohjelmiaan, että yksityisille, joiden on otettava vastatakseen ylimääräisistä hallinnollisista rasitteista, joita aiheutuu osallistumisesta kilpailukykyisiin tarjousmenettelyihin.
4.
Neljäs kanneperuste, joka perustuu harkintavallan väärinkäyttöön
—
Suuntaviivoja on pidettävä komission harkintavallan väärinkäyttönä. Komissio yrittää ilmeisesti suuntaviivoilla antaa lainsäädäntöä alueilla, joilla unionin lainsäätäjällä ei ole toimivaltaa, sekä ehdottaa, että toimenpiteiden, joilla olennaisesti pyritään yhdenmukaistamaan uusiutuvien energialähteiden tukemista unionissa, tarkoituksena olisi varmistaa tiettyjen valtiontukitoimenpiteiden soveltuvuus sisämarkkinoille.
Full & Egal Universal Law Academy