17.11.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 409/61
Kanne 3.10.2014 – Marine Harvest v. komissio
(Asia T-704/14)
2014/C 409/82
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Marine Harvest ASA (Bergen, Norja) (edustaja: R. Subiotto, QC)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan asiassa COMP/M.7184 – Marine Harvest/Morpol 23.7.2014 tehdyn komission päätöksen (14 artiklan 2 kohta proc.)
—
toissijaisesti kumoamaan kyseisen päätöksen nojalla Marine Harvestille määrätyt sakot
—
ainakin alentamaan merkittävästi kyseisen päätöksen nojalla Marine Harvestille määrättyjä sakkoja
—
joka tapauksessa velvoittamaan komission maksamaan Marine Harvestille oikeudenkäyntikulut ja muut tähän asiaan liittyvät kustannukset sekä ryhtymään muihin asianmukaisiksi katsomiinsa toimenpiteisiin
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että päätös on oikeudellisesti ja tosiseikkoja koskevin osin virheellinen, koska sen mukaan Marine Harvestin olisi pitänyt ilmoittaa 48,5 prosentin osuuden hankinta Morpolista joulukuussa 2012 (joulukuun 2012 hankinta) neuvoston asetuksen (EY) 139/2004 mukaisesti, ja sen olisi pitänyt hankkia 48,5 prosentin osuus Morpolista vasta saatuaan luvan tähän hankinnan osaan, ja näin ollen siinä katsotaan, että joulukuun 2012 hankinnalla ja sitä seuranneen Norjan lainsäädännön mukaisella julkisella tarjouksella ei ole yhteyttä neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 7 artiklan 2 kohtaan ja että tätä kohtaa ei sovelleta niihin, ja koska sen mukaan Marine Harvestin tarkoituksena oli koko ajan ollut ostotarjouksen tekeminen täyden määräysvallan saamiseksi Morpolissa.
2)
Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että päätös on oikeudellisesti ja tosiseikkoja koskevin osin virheellinen, koska sen mukaan Marine Harvest on toiminut huolimattomasti kun se jätti ilmoittamatta vuoden 2012 hankinnan ja kun se ei pidättäytynyt hankkimasta 48,5 prosentin osuutta Morpolista ennen kuin se oli saanut luvan tähän koko hankintaa koskevaan osaan, ja näin ollen päätöksessä ei ole otettu huomioon sitä, että Marine Harvest ei voinut kohtuudella ennakoida objektiivisesti tai subjektiivisesti, että joulukuun 2012 hankinta ja sitä seuraava julkinen tarjous eivät kuuluisi neuvoston asetuksen N:o 139/2004 7 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan.
3)
Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että päätöksellä loukataan periaatetta, jonka mukaan ketään ei saa rangaista kahta kertaa samasta rikkomuksesta, koska Marine Harvestille on määrätty sakko i) sen jätettyä ilmoittamatta joulukuun 2012 hankinnan ennen ii) kuin tämä on toteutettu hankkimalla 48,5 prosentin osuuden Morpolista.
4)
Neljäs, toissijainen kanneperuste, joka perustuu siihen, että päätöksellä Marine Harvestille määrätty sakko loukkaa oikeusvarmuuden periaatetta, ”nullum crimen, nulla poena sine lege” -periaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska käsiteltävän asian tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat kysymykset ovat uusia ja koska komissio on hiljattain käsitellyt samankaltaista asiaa, jossa se i) ei aloittanut tutkintaa, ii) ei päätynyt lopulliseen ja sitovaan johtopääkseen neuvoston asetuksen (EY) N:o 13972004 7 artiklan 1 ja 3 kohdan soveltamisalasta iii) eikä määrännyt sakkoa.
5)
Viides vielä toissijaisempi kanneperuste, joka perustuu siihen, että päätös sisältää ilmeisiä oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä ja se on puutteellisesti perusteltu sakon määrän osalta, koska siinä i) ei selitetä miten sakot on laskettu, ii) korostetaan väitettyjen rikkomisten vakavuutta vedoten tekijöihin, jotka eivät tue tätä vakavuutta iii) sisällytetään rikkomisen kestoon ajanjaksot, jotka on suljettu pois muissa tapauksissa sillä virheellisellä perusteella, että Marine Harvest ei ollut riittävän aktiivinen ilmoituksen tekemistä edeltävässä vaiheessa, iv) määrätyt sakot ovat kohtuuttomia väitetyn rikkomisen kestoon ja vakavuuteen sekä tavoiteltuihin päämääriin nähden, ja v) jätetään huomiotta lieventävät seikat kuten avoimuus ja yhteistyö yrityskeskittymien valvontaprosessissa, aikaisempien merkityksellisten rikkomisten puuttuminen ja väitetyn rikkomisen yhteydessä tehty anteeksiannettava virhe.
Full & Egal Universal Law Academy