EUR-Lex -  62014TN0744 - FI

22.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 462/30

Kanne 3.11.2014 – Meta Group v. komissio

(Asia T-744/14)

(2014/C 462/43)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Meta Group Srl (Rooma, Italia) (edustajat: asianajajat A. Bartolini ja A. Formica)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

toteamaan, että komissio ei ole noudattanut jäljempänä mainituista rahoitussopimuksista johtuvia rahoitusvelvoitteita, joiden määrä on yhteensä 5 66  377,63 euroa kantajalle kuuluvia korvauksia, joita ei ole maksettu, sekä toteamaan, että kantajan vaatimia saatavia koskevat kuittaukset ovat lainvastaisia

—

tämän seurauksena velvoittamaan komission maksamaan kantajalle edellä mainitun 5 66  377,63 euron suuruisen määrän viivästyskorkoineen rahan arvon muutokset huomioiden

—

sekä velvoittamaan komission korvaamaan kantajalle aiheutuneet vahingot, joiden määrä on yhteensä 8 15  000 euroa tai unionin yleisen tuomioistuimen nyt käsiteltävässä asiassa arvioima suurempi määrä, kantajalle edellä mainittujen kuittausten lainvastaisuudesta aiheutuvan huomattavan vahingon lisäksi.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Nyt käsiteltävä kanne koskee väitettä, jonka mukaan kantaja ei ole noudattanut Euroopan unionin tutkimusta ja teknologian kehittämistä koskevan viidennen ja kuudennen puiteohjelman yhteydessä tehtyjä sopimuksia take-it-up (nro 245637), BCreative (nro 245599) ja Ecolink+ (nro 256224).

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kymmeneen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on rikkonut yhtiökumppaneille töiden toteutuksesta suoritettavien tuntikorvausten määrittämistä koskevia sopimusvelvoitteita (rahoitussopimuksen liitteessä II olevan II.19 artiklan 1 kohdan d alakohta).

—

Kantaja väittää, että komissio on yhtiökumppaneille töiden toteutuksesta suoritettavia tuntikorvauksia määrittäessään toiminut vastoin rahoitussopimuksen liitteessä II olevan II.19 artiklan 1 kohdan d alakohdan määräyksiä, joissa määrätään, että yhtiökumppaneille, jotka toteuttavat alan ammattilaisina itse töitä rahoitetun hankkeen toteuttamiseksi siten kuin sopimuspuolten kesken on sovittu, tulevien korvausten määrittäminen on toteutettava sen jäsenvaltion säännösten mukaisesti, jossa tuensaaja harjoittaa toimintaansa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on rikkonut yhtiökumppaneille töiden toteutuksesta suoritettavien tuntikorvausten määrittämistä koskevia sopimusmääräyksiä (rahoitussopimuksen liitteessä II olevan 19 artiklan 1 kohdan b alakohta).

—

Kantaja väittää, että komissio on määrittäessään yhtiökumppaneille töiden toteutuksesta suoritettavia tuntikorvauksia rikkonut myös rahoitussopimuksen II.19 artiklan 1 kohdan b alakohdan määräystä, jonka mukaan tukikelpoiset menot on määritettävä sopimuksen allekirjoitushetkellä voimassa olleiden yleisten periaatteiden perusteella. Erityisesti se, että komissio on viitannut Marie Curie -ohjelmia varten vahvistettuihin sääntöihin, on kantajan mukaan täysin asiatonta ja mielivaltaista, koska kyseiset säännöt tulivat voimaan vasta vuonna 2011 ja niitä sovelletaan lisäksi yksinomaan FP7-ohjelmaan, joten ne eivät olleet voimassa nyt käsiteltävän asian tosiseikkojen tapahtumahetkellä.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on rikkonut Take it up -hanketta koskevan rahoitussopimuksen I.11 artiklan (Other Special conditions) sopimusmääräyksiä.

—

Kantaja väittää erityisesti CIP-ohjelmaa koskevien sopimusten ja varsinkin Take it up-hanketta koskevan sopimuksen osalta, että komissio on rikkonut I.11 artiklaa, koska se ei ole missään vaiheessa tehnyt muodollista tai implisiittistä päätöstä, jossa hylättäisiin META:n kyseisen määräyksen täytäntöönpanemiseksi ehdottama menetelmä.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on rikkonut rahoitussopimusten liitteessä II olevan II.19 artiklan 1 kohdan b alakohtaa siltä osin kuin se on luokitellut kantajana olevan yhtiön kanssa työskennelleiden asiantuntijoiden työsuhteen ”aliurakointisopimukseksi”.

—

Kantaja väittää, että komissio on rikkonut II.19 artiklan 1 kohdan b alakohtaa myös, koska se on virheellisesti jättänyt soveltamatta META:n rahoitettujen hankkeiden toteuttamista varten palkkaamiin asiantuntijoihin paikan päällä toimivien konsulttien (intra muros consultants) korvausten tilittämiseen sovellettavia perusteita ja periaatteita, jotka komissio on itse vahvistanut viidettä ja kuudetta puiteohjelmaa koskevissa rahoitussuuntaviivoissa.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on rikkonut rahoitussopimusten liitteessä II olevan II.19 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sisäisiin konsultteihin (in-house consultants) liittyvien välillisten kustannusten hyväksymisen osalta.

—

Kantaja väittää, että komissio on rikkonut myös liitteessä II olevan II.19 artiklan 1 kohdan b alakohtaa erityisesti siihen sisältyvien, korvausten tilittämistä koskevien yleisten periaatteiden osalta, koska se ei ole noudattanut sisäisiin konsultteihin (in-house consultants) liittyvien välillisten kustannusten hyväksymistä koskevia yleisiä periaatteita.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on rikkonut Euroopan unionin oikeuden sääntöjä ja periaatteita ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja loukannut erityisesti vilpittömän mielen, perustellun luottamuksen ja oikeusvarmuuden periaatteita.

—

Kantaja väittää, että se, että komissio ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin, on saanut aikaan kantajan perustellun luottamuksen siitä, että sen ehdottamat menetelmät olivat asianmukaisia, mistä syystä on katsottava, että tämän jälkeen toteutetut korvausten takaisinperimistä tai vähentämistä koskevat toimet on tehty luottamusta sopimuksen täytäntöönpanossa koskevan periaatteen vastaisesti.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on rikkonut hyvän hallintotavan säännöstöön sisältyviä sääntöjä ja erityisesti oikeasuhteisuutta, tiedonantovelvollisuutta, kontradiktorista menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä.

—

Kantaja väittää, että komissio ei ole toimittanut META:lle pyydettyjä tietoja, se ei ole perustellut asianmukaisesti päätöksiään ja on joka tapauksessa tehnyt suhteettoman päätöksen, koska kantaja on toteuttanut kaikki hankkeet tavoitteet.

8)

Kahdeksas kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on rikkonut velvollisuutta suorittaa META:lle rahoitussopimuksissa rahoitettujen hankkeiden toteuttamisesta määrätyt korvaukset.

—

Kantaja väittää, että komissio on näin ollen rikkonut sopimusvelvoitetta, jonka mukaan sen on maksettava rahoitussopimukseen perustuvat korvaukset META:n tilittämästä, hankkeita koskevien tavoitteiden toteuttamista koskevasta toiminnasta. Näiden maksamattomien korvausten määrä on 5 66  377,63 euroa.

9)

Yhdeksäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio on rikkonut asetuksen (EU) N:o 966/2012 80 artiklaa META:n vaatimien saatavien kuittaamisen osalta.

—

Kantaja väittää, että komissio on rikkonut asetuksen (EU) N:o 966/2012 80 artiklassa tarkoitettua sääntöä, jonka mukaan unionin toimielinten velkojen ja saatavien kuittaaminen on sallittua vain sellaisista saatavista, jotka ovat rahassa määriteltyjä, selviä ja erääntyneitä, kun taas komission kuittaamat saatavat eivät ole ”selviä”, koska ne on riitautettu.

10)

Kymmenes kanneperuste, joka koskee kantajan kärsimän taloudellisen vahingon korvaamista.

—

META:lle on lisäksi aiheutunut komissiolle kuuluvien sopimusvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä erityisen vakavaa ja kohtuutonta tosiasiallista vahinkoa, jonka määräksi arvioidaan kannekirjelmään liitetyn asiantuntijakertomuksen perusteella 8 15  000 euroa, komission toteuttamista lainvastaisista kuittauksista aiheutuvan vahingon lisäksi.

Full & Egal Universal Law Academy