16.3.2015
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 89/28
Valitus, jonka DF on tehnyt 24.11.2014 virkamiestuomioistuimen asiassa F-91/13, DF v. komissio, 1.10.2014 antamasta tuomiosta
(Asia T-782/14 P)
(2015/C 089/34)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: DF (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja A. von Zwehl)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) 1.10.2014 asiassa F-91/13, DF v. komissio, 1.10.2014 antaman tuomion siltä osin kuin virkamiestuomioistuin hylkäsi valittajan kanteen muilta osin
—
kumoamaan Euroopan komission 20.12.2012 tekemän päätöksen
—
velvoittamaan Euroopan komission palauttamaan valittajalle sen tähän mennessä takaisinperimät määrät lisättynä Euroopan keskuspankin vahvistamalla korolla, johon lisätään kaksi prosenttiyksikköä,
—
velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kolmeen valitusperusteeseen.
1)
Ensimmäinen valitusperuste perustuu siihen, että virkamiestuomioistuin sovelsi valittajan mukaan virheellisesti henkilöstösääntöjen 85 artiklaa ja oikeusvarmuuden periaatetta, sillä sen olisi pitänyt merkityksellisen oikeuskäytännön mukaisesti katsoa, ettei voida perustellusti väittää, että jompikumpi henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan kahdesta mahdollisesta tulkintatavasta, jotka koskevat sitä, päättyykö 10 vuoden viiteajanjakso silloin, kun henkilön palvelussuhde alun perin alkaa, vai silloin, kun henkilö aloittaa tilapäisessä komennuspaikassa, olisi niin ilmeisen perusteeton, että 85 artiklaa olisi sovellettava.
2)
Toisella valitusperusteella väitetään, että syrjintäkiellon periaatetta on rikottu ja SEU 19 artiklaa sovellettu virheellisesti, koska valittajaa syrjittiin perusteetonta etua koskevien, keskenään erilaisten ja yhteen sopimattomien kansallisten säännösten ja unionin oikeuden säännösten vuoksi verrattuna tilanteeseen, jossa ainoastaan kansallista oikeusjärjestystä sovellettaisiin, koska hän ei voinut vedota komissiota vastaan siihen, ettei etua ole enää olemassa.
3)
Kolmas valitusperuste liittyy unionin sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen siltä osin kuin valittaja kärsi vahinkoa sen seurauksena, että komissio päätti, että liikamaksuja on pidettävä lainvastaisina, ja velvoitti valittajan palauttamaan ne komissiolle.
Full & Egal Universal Law Academy