EUR-Lex -  62014TN0827 - FI

23.3.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 96/21

Kanne 24.12.2014 – Deutsche Telekom v. komissio

(Asia T-827/14)

(2015/C 096/27)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Deutsche Telekom AG (Bonn, Saksa) (edustajat: asianajajat K. Apel ja D. Schroeder)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan kokonaisuudessaan tai kantajaa koskevalta osin asiassa AT.39523 – Slovak Telekom 15.10.2014 annetun komission päätöksen C(2014) 7465 final, jota on oikaistu 16.12.2014 annetulla komission päätöksellä C(2014) 10119 final

—

toissijaisesti kumoamaan kantajalle määrätyt sakot tai alentamaan niiden määrää

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste perustuu tosiseikkojen ilmeiseen virheelliseen arviointiin, oikeudelliseen virheeseen ja siihen, että kantajan oikeutta tulla kuulluksi ennen kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevän toiminnan toteamista on loukattu.

—

Kantaja väittää, ettei komissio ole sääntöjenmukaisesti todennut toimittamisesta kieltäytymistä, koska se ei ole varmistunut myöhemmässä vaihdannan vaiheessa olevien palvelujen olennaisuudesta.

—

Kantaja väittää myös, että komissio on loukannut kantajan oikeutta tulla kuulluksi niistä tosiseikoista ja menetelmistä, joiden perusteella komissio katsoi, että kyseessä olevan yrityksen voittomarginaalia oli kavennettu.

—

Kantaja katsoo lisäksi, että komissio on käyttänyt virheellistä menetelmää voittomarginaalin kaventamisen arvioinnissa ja laskenut pitkäaikaiset keskimääräiset rajakustannukset virheellisesti.

2)

Toinen kanneperuste perustuu tosiseikkojen ilmeisen virheelliseen arviointiin ja oikeudelliseen virheeseen rikkomisen keston arvioinnissa.

—

Kantaja väittää tämän osalta, että komission ei olisi pitänyt määrittää rikkomista alkaneeksi viitetarjouksen julkaisuhetkenä ja että joka tapauksessa rikkomisaikaan ei pidä sisällyttää vuotta 2005.

3)

Kolmas kanneperuste perustuu tosiseikkojen ilmeisen virheelliseen arviointiin ja oikeudelliseen virheeseen rikkomisen lukemisessa kantajan syyksi, koska komissio ei ole näyttänyt toteen, että kantajalla olisi ollut ratkaiseva määräysvalta kyseessä olevaan yritykseen.

—

Kantaja väittää, että komissio ei voi lukea sen syyksi kyseessä olevan yrityksen kilpailusääntöjen valtaista toimintaa, koska kantaja ja mainittu yritys eivät muodosta yhtä taloudellista yksikköä.

—

Kantajan mukaan komissio ei erityisesti ole näyttänyt totean, että kantajalla olisi tosiasiassa ollut ratkaiseva määräysvalta kyseessä olevaan yritykseen. Kantaja toteaa lisäksi, ettei se ollut tietoinen kyseessä olevan yrityksen väitetysti kilpailunvastaisesta toiminnasta.

—

Kantaja väittää myös, että pyrkiessään näyttämään totean ratkaisevan määräysvallan tosiasiallisen käytön komissio on loukannut erityisesti syyttömyysolettamaa tosiseikkoja tulkitessaan.

—

Lopuksi kantaja väittää, että komissio ei ole osoittanut, että ratkaisevan määräysvallan väitetty käyttö olisi ollut merkityksellistä.

4)

Neljäs kanneperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen siitä syystä, että kantajalle määrättiin erillinen sakko.

—

Komission mukaan kyseessä oleva yhtiö ja kanta kuuluivat yhteen ja samaan yritykseen sekä koko rikkomisen ajan että sakkojen määräämishetkellä ja tämän lisäksi myös jo 2003, jolloin komissio totesi kantajan rikkoneen kilpailusääntöjä, mihin komissio viittasi rikkomisen uusimista koskevan kysymyksen yhteydessä. Kantaja katsoo, että komission ei näin ollen olisi pitänyt määrätä erityisesti kantajalle erillistä sakkoa, koska rangaistusten henkilökohtaisuuden periaate koski ainoastaan yritystä itseään, eikä siihen kuuluvia oikeushenkilöitä.

5)

Viides kanneperuste perustuu ilmeisen virheelliseen arviointiin ja oikeudelliseen virheeseen sakkojen määrän määrittämisessä.

—

Kantaja väittää, että komission ei olisi pitänyt sakkojen perusmäärää laskiessaan käyttää kyseessä olevan yrityksen kyseessä oleviin tuotteisiin liittyvää liikevaihtoa vuodelta 2010 vaan käyttää vuosien 2005–2010 keskimääräistä liikevaihtoa.

—

Komission ei kantajan mukaan myöskään olisi missään tapauksessa pitänyt ottaa huomioon vuotta 2005 arvioidessaan rikkomisen kestoa.

Full & Egal Universal Law Academy