EUR-Lex -  62014TN0841 - FI

2.3.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 73/43

Kanne 30.12.2014 – Espanja v. komissio

(Asia T-841/14)

(2015/C 073/55)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: Abogado del Estado A. Gavela Llopis)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan komission 21.10.2014 päivätyssä kirjeessään toteaman korkojen maksuunpanon

—

toissijaisesti toteamaan, että asiassa ei sovelleta korotusta, josta säädetään 11 artiklan toisessa ja kolmannessa virkkeessä

—

edellä esitetystä riippumatta ja ensisijaiseen vaatimukseen nähden toissijaisesti toteamaan, että viivästyskorkojen juokseminen alkaa 20.1.2004, joka oli saatavan mahdollista toteamista 27.11.2003 seuraavan toisen kuukauden seuraava arkipäivä, ja että tämä koskee kaikkia käsiteltävän asian kattamia passituksia, tai mikäli näin ei katsota olevan, ainakin sellaisen tullivelan korkoa, joka vastaa kolmea viimeistä passitusta

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteen kohteena on komission 21.10.2014 tekemä päätös Ares (2014) 3486706 (BUDG/B/02/MTC/IB), jolla se sovelsi yhteisöjen omista varoista tehdyn päätöksen 94/728/EY, Euratom soveltamisesta 22.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000 11 artiklaa.

Kanteen taustalla on Alankomaiden viranomaisten suorittama tutkinta, joka koski 26:tta Alankomaiden tullin kautta vuoden 1994 huhtikuun ja marraskuun välisenä aikana kulkenutta passitusta, joiden ilmoitettiin poistuneen yhteisöjen tullialueelta espanjalaisen Algecirasissa sijaitsevan tullipisteen kautta. Alankomaiden viranomaiset katsoivat, että kyseessä olevat tavarat olivat välttäneet tullivalvonnan, koska ne eivät olleet poistuneet Euroopan unionin alueelta. Alankomaiden viranomaiset laativat näin ollen kahdeksasta passitusilmoituksesta uuden kertomuksen, jossa ilmaistiin epäilyksiä niiden leimojen ja allekirjoitusten aitoudesta, joita oli käytetty asiakirjoissa, jotka oli esitetty näyttönä passitusmenettelyn päättymisestä.

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan asetuksen N:o 1150/2000 11 artiklaa, luettuna yhdessä 9 artiklan 1 kohdan, 1 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, 6 artiklan 3 kohdan ja 2 artiklan kanssa, on rikottu, koska komissio on soveltanut niitä tosiseikkoihin, joihin niitä ei ole tarkoitettu sovellettavaksi.

—

Tässä yhteydessä kantaja toteaa, että kanne ei koske 6 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tullivelkoja vaan paremminkin tullivelkoja, sellaisena kuin niitä tarkoitetaan 6 artiklan 3 kohdan b alakohdassa.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan suhteellisuusperiaatetta ja oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu sovellettaessa asetuksen N:o 1150/2000 11 artiklan toista ja kolmatta virkettä.

—

Tässä yhteydessä kantaja toteaa, että mainituissa virkkeissä säädetään maksuviivästyksestä aiheutuvasta korkojen korottamisesta, jonka tarkoituksena ei ole hyvittää maksuviivästyksen aiheuttamaa vahinkoa, ja näillä virkkeillä on pakottava vaikutus, joka estää niiden soveltamisen, mikäli jäsenvaltio ei tiennyt sen velvoitteen olemassaolosta, joka täytettiin myöhässä.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan asetuksen N:o 1150/2000 2 artiklan 3 kohtaa on rikottu sikäli kuin kyse on päivämäärästä, josta lähtien tullivelan katsottiin syntyneet, ja näin ollen viivästyskorkojen alkamispäivä on määritetty virheellisesti, koska asiassa oli vireillä oikeudenkäynti, mikä merkitsee sitä, että joka tapauksessa kyseinen päivämäärä olisi voitu määrittää ainoastaan tuomioistuimen ratkaisulla.

Full & Egal Universal Law Academy