UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)
23 päivänä marraskuuta 2015 ( *1 )
”Kumoamiskanne — Suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 — Yhteenliittymä — Toimi ei koske jäseniä suoraan — Tutkimatta jättäminen”
Asiassa T‑670/14,
Milchindustrie-Verband eV, kotipaikka Berliini (Saksa),
Deutscher Raiffeisenverband eV, kotipaikka Berliini,
edustajinaan asianajajat I. Zenke ja T. Heymann,
kantajina,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään K. Herrmann, T. Maxian Rusche ja R. Sauer,
vastaajana,
jossa vaaditaan kumoamaan 28.6.2014 päivätty komission tiedonanto, jonka otsikko on ”Suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020” (EUVL C 200, s. 1), siltä osin kuin tämän tiedonannon liitteessä 3 ei mainita maitotaloustuotteiden ja juuston valmistuksen (NACE 10.51) alaa,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Kanninen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit I. Pelikánová ja E. Buttigieg,
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
määräyksen
Asian tausta
Riidanalaiset suuntaviivat
1
Komissio antoi 28.6.2014 tiedonannon, jonka otsikko on ”Suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020” (EUVL C 200, s. 1; jäljempänä riidanalaiset suuntaviivat).
2
Riidanalaisten suuntaviivojen 3.7.2 kohdassa määritetään edellytykset, joiden on liityttävä jäsenvaltioiden myöntämiin tukiin, jotka myönnetään alennuksina maksuista, joilla rahoitetaan uusiutuvista lähteistä tuotetun energian tukemista (jäljempänä kevennykset), jotta tukia voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvina SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Riidanalaisten suuntaviivojen 185 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Tuki olisi rajattava toimialoihin, joiden kilpailuasemaan kohdistuu riski uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tukemisen rahoittamisesta aiheutuvien kustannusten vuoksi, koska ne käyttävät paljon sähköä ja ovat kansainvälisen kaupan kohteena. Sen vuoksi tukea voidaan myöntää ainoastaan, jos yritys kuuluu [riidanalaisten suuntaviivojen] liitteessä 3 lueteltuihin toimialoihin. Luettelon tarkoituksena on ainoastaan ilmaista oikeutus tähän erityiseen korvausmuotoon.”
3
Riidanalaisten suuntaviivojen alaviitteessä nro 84, joka on lisätty niiden 185 kohdan toiseksi viimeisen virkkeen loppuun, todetaan seuraavaa:
”Komissio katsoo, että tällaisia riskejä esiintyy toimialoilla, joilla kaupan intensiteetti on 10 prosenttia EU:n tasolla, kun alan sähköintensiteetti nousee 10 prosenttiin EU:n tasolla. Lisäksi samanlaisia riskejä esiintyy toimialoilla, joilla kaupan vaikutus on paljon alhaisempi, mutta vähintään 4 prosenttia, ja sähköintensiteetti paljon suurempi, vähintään 20 prosenttia, tai jotka ovat taloudellisesti samankaltaisia (esimerkiksi korvattavuuden perusteella). Vastaavanlaisia riskejä esiintyy myös toimialoilla, joilla sähköintensiteetti on jonkin verran alhaisempi, mutta vähintään 7 prosenttia, ja kaupan vaikutus erittäin korkea, vähintään 80 prosenttia. Tukikelpoisten alojen luettelo laadittiin tämän perusteella. Seuraavat alat on otettu mukaan, koska ne ovat taloudellisesti samankaltaisia kuin luetellut alat ja tuottavat korvaavia tuotteita (teräksen, kevytmetallien ja värimetallien valu, – – lajiteltujen materiaalien kierrätys – –).”
4
Riidanalaisten suuntaviivojen 186 kohdassa todetaan seuraavaa:
”Lisäksi sen huomioon ottamiseksi, että joillakin toimialoilla voi olla sisäisiä eroja sähköintensiteetissä, jäsenvaltio voi sisällyttää yrityksen kansalliseen [kevennysjärjestelmäänsä], jos yrityksen sähköintensiteetti on vähintään 20 prosenttia ja se kuuluu toimialalle, jolla kaupan intensiteetti on vähintään 4 prosenttia unionin tasolla, vaikka se ei kuuluisi millekään [riidanalaisten suuntaviivojen] liitteessä 3 luetelluista toimialoista – –”
5
Riidanalaisten suuntaviivojen liitteessä 3 (jäljempänä liite 3), jonka otsikko on ”Luettelo [riidanalaisten suuntaviivojen] 3.7.2 jakson nojalla tukikelpoisista toimialoista”, luetellaan ne taloudenalat, joilla toimiville yrityksille voidaan myöntää kevennys, jota komissio pitää sisämarkkinoille soveltuvana ilman että kunkin yrityksen on saavutettava erikseen tietty sähköintensiteetti.
6
Riidanalaisten suuntaviivojen liitteessä 5 (jäljempänä liite 5), jonka otsikko on ”Kaivosteollisuuden ja teollisuuden toimialat, jotka eivät sisälly liitteen 3 luetteloon ja joilla EU:n ulkopuolisen kaupan intensiteetti on vähintään 4 prosenttia”, luetellaan tietyt taloudenalat, joita ei mainita liitteessä 3 ja joilla toimiville yrityksille voidaan myöntää kevennys, jota komissio pitää sisämarkkinoille soveltuvana, edellyttäen, että kunkin yrityksen on saavutettava erikseen 20 prosentin sähköintensiteetti. Näihin aloihin kuuluu maitotaloustuotteiden ja juuston valmistuksen (NACE 10.51) ala (jäljempänä maitotaloustuotteiden ala).
Kantajat
7
Kantajina olevat Milchindustrie-Verband eV ja Deutscher Raiffeisenverband eV ovat kaksi ryhmittymää, joista ensiksi mainitun tehtävänä on edustaa ja suojella Saksan maitoteollisuuden etuja ja jälkimmäisen tehtävänä edustaa ja suojella Saksan maatalouselintarvikkeiden alalla toimivien yritysten etuja. Milchindustrie-Verbandin jäsenet ovat yrityksiä ja osuuskuntia, jotka vastaavat Saksassa noin 95 prosentista maidon toimituksista ja viennistä kokonaisuudessaan. Deutscher Raiffeisenverbandin jäsenet ovat maatalousyrityksiä sekä eläin- ja kasviperäisten tuotteiden, mukaan luettuna maidon, jalostuksesta ja myynnistä vastaavia yrityksiä.
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
8
Kantajat nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.9.2014 toimittamallaan kannekirjelmällä nyt käsiteltävänä olevan kanteen, jossa ne vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
—
kumoaa riidanalaiset suuntaviivat siltä osin kuin liitteessä 3 ei mainita maitotaloustuotteiden alaa ja
—
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
9
Komissio teki unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.12.2014 jätetyllä erillisellä hakemuksella 2.5.1991 vahvistetun unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan nojalla oikeudenkäyntiväitteen. Se vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
—
jättää kanteen tutkimatta ja
—
velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
10
Kantajat esittivät huomautuksensa tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevasta väitteestä 19.1.2015. Ne vaativat unionin yleistä tuomioistuinta hylkäämään oikeudenkäyntiväitteen 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 114 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla ja jatkamaan asian käsittelyä.
Oikeudellinen arviointi
11
Unionin yleinen tuomioistuin voi vastaajan pyynnöstä työjärjestyksensä 130 artiklan 1 kohdan nojalla ratkaista, onko kanne jätettävä tutkimatta toimivallan puuttumisen vuoksi tai muusta syystä pääasian käsittelyä aloittamatta.
12
Nyt käsiteltävässä tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin katsoo saaneensa asiakirjoista riittävät tiedot ja päättää ratkaista asian jatkamatta asian käsittelyä.
Alustavat huomautukset riidan kohteesta
13
Kantajat vaativat riidanalaisten suuntaviivojen kumoamista siltä osin kuin liitteessä 3 ei mainita maitotaloustuotteiden alaa, vaikka tällä alalla kaupan intensiteetti ja sähköintensiteetti ovat yli 10 prosenttia. Kantajat toteavat, että liite 3 on tyhjentävä ja sen sisältö on saatettava tarkasti osaksi Saksan oikeutta. Siten liitteessä 3 luetellut alat mainitaan uusiutuvasta energiasta 21.7.2014 annetun Saksan lain (Erneuerbare-Energien-Gesetz; BGBl. 2014 I, s. 1066, jäljempänä vuoden 2014 laki) liitteessä 4 olevassa luettelossa 1, joka koskee niitä aloja, joille voidaan myöntää kevennys. Liitteessä 5 luetellut alat, muun muassa maitotaloustuotteiden ala, mainitaan vuoden 2014 lain liitteessä 4 olevassa luettelossa 2, ja mainitun lain 64 §:ssä säädetään tälle alalle kuuluvien yritysten osalta tiukempia vaatimuksia kevennysten myöntämiseksi. Näin ollen ainoastaan harvoille meijereille, jotka täyttävät tiukat edellytykset, voidaan kantajien mukaan myöntää kevennyksiä, mikä uhkaa niiden mukaan vakavalla tavalla 80:tä prosenttia Saksassa olevista meijereistä niiden kansainvälisen kilpailukyvyn ja olemassaolon osalta.
Tutkittavaksi ottaminen
14
Aluksi on muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan yhteenliittymien tai ryhmittymien nostamat kanteet voidaan ottaa tutkittaviksi kolmessa tilanteessa, eli silloin, kun yhteenliittymät tai ryhmittymät edustavat sellaisten henkilöiden etuja, joilla itsellään olisi asiavaltuus, tai kun yhteenliittymät tai ryhmittymät voidaan yksilöidä sen perusteella, että toimi vaikuttaa yhteenliittymien tai ryhmittymien omiin etuihin muun muassa siksi, että kumottavaksi vaadittu toimi on vaikuttanut niiden asemaan neuvottelijoina, tai kun säännöksessä nimenomaisesti tunnustetaan niille useita menettelyllisiä oikeuksia (ks. vastaavasti tuomio 18.3.2010, Forum 187 v. komissio, T‑189/08, Kok., EU:T:2010:99, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
15
Nyt käsiteltävässä asiassa kantajat eivät yhtäältä mainitse mitään säännöstä, jossa niille myönnettäisiin menettelyllisiä oikeuksia riidanalaisten suuntaviivojen osalta, eivätkä toisaalta väitä toimineensa erityisinä neuvottelijoina mainittuja suuntaviivoja annettaessa. Näin ollen, kuten komissio toteaa perustellusti, minkä myös kantajat myöntävät, kanteen tutkittavaksi ottaminen on riippuvainen ainoastaan siitä seikasta, onko maitotaloustuotteiden alalla toimivilla yrityksillä, joita kantajat edustavat (jäljempänä edustetut yritykset), toimivalta vaatia riidanalaisten suuntaviivojen kumoamista siltä osin kuin liitteessä 3 ei mainita maitotaloustuotteiden alaa.
16
Tämän jälkeen on muistutettava, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi saman määräyksen ensimmäisessä ja toisessa kohdassa määrätyin edellytyksin nostaa kanteen toimesta, jota ei ole osoitettu hänelle, kahdessa vaihtoehtoisessa tapauksessa eli yhtäältä, jos kyseinen toimi koskee häntä suoraan ja erikseen, ja toisaalta, jos kyseessä on sääntelytoimi, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.
17
Näin ollen on tutkittava, ovatko edustetut yritykset riidanalaisten suuntaviivojen osalta jommassakummassa edellisessä kohdassa mainituista tilanteista, minkä komissio kiistää. Koska kummassakin näistä tilanteista edellytetään, että riidanalaisen toimen on koskettava kantajaa suoraan, on tutkittava ensin tämä edellytys.
18
Tässä yhteydessä on todettava, että ilmaisu ”koskee häntä suoraan” mainitaan täysin samalla tavalla SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätyissä molemmissa tilanteissa, ja se toistettiin samanlaisena myös EY 230 artiklan neljännessä kohdassa, vaikka viimeksi mainittu määräys koski vain ensimmäistä näistä tilanteista. Oikeuskäytännössä on jo katsottu, että näistä tilanteista jälkimmäiseen liittyvää, henkilöä suoraan koskevan toimen käsitettä ei voida tulkita suppeammin kuin ensimmäiseen tilanteeseen liittyvää käsitettä (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2011, Microban International ja Microban (Europe) v. komissio, T‑262/10, Kok., EU:T:2011:623, 32 kohta). Mikään seikka ei kuitenkaan viittaa siihen, että edellytystä, jonka mukaan riidanalaisen toimen on koskettava kantajaa suoraan, olisi tulkittava nyt käsiteltävässä asiassa vähemmän rajoittavasti tapauksessa, jossa riidanalaiset suuntaviivat olisivat sääntelytoimi, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.
19
Komissio väittää, että riidanalaiset suuntaviivat eivät koske edustettuja yrityksiä suoraan, mutta kantajat kiistävät tämän.
20
On todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukainen edellytys siitä, että unionin toimen pitää koskea luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä suoraan, vaatii täyttyäkseen sen, että riidanalaisella toimella on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan ja ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen toimeenpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin toimeenpano on täysin automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (ks. tuomio 13.3.2008, komissio v. Infront WM, C‑125/06 P, Kok., EU:C:2008:159, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
21
Näin on myös silloin kun niillä, joille toimi on osoitettu, on vain teoreettinen mahdollisuus olla ryhtymättä unionin toimessa edellytettyihin toimenpiteisiin, koska heidän tahdostaan ryhtyä toimen mukaisiin toimenpiteisiin ei ole epäilystäkään (tuomio 5.5.1998, Dreyfus v. komissio, C‑386/96 P, Kok., EU:C:1998:193, 44 kohta ja tuomio Glencore Grain v. komissio, C‑404/96 P, Kok., EU:C:1998:196, 42 kohta; ks. vastaavasti myös tuomio 23.11.1971, Bock v. komissio, 62/70, Kok., EU:C:1971:108, 6–8 kohta ja tuomio 17.1.1985, Piraiki-Patraiki ym. v. komissio, 11/82, Kok., EU:C:1985:18, 8–10 kohta).
22
Näin ollen on tutkittava, onko riidanalaisilla suuntaviivoilla tällaisia välittömiä vaikutuksia edustettujen yritysten oikeusasemaan, minkä komissio kiistää.
23
Tältä osin on syytä muistuttaa, että komissio voi erityisesti valtiontukiin liittyvissä asioissa ottaa harkintavaltansa käyttämisessä avukseen suuntaviivoja. Mikäli niissä ei poiketa perussopimusten säännöistä, niihin sisältyvät toimintaohjeet sitovat toimielintä (ks. vastaavasti tuomio 24.2.1987, Deufil v. komissio, 310/85, Kok., EU:C:1987:96, 22 kohta; tuomio 24.3.1993, CIRFS ym. v. komissio, C‑313/90, Kok., EU:C:1993:111, 34 ja 36 kohta ja tuomio 15.10.1996, IJssel-Vliet, C‑311/94, Kok., EU:C:1996:383, 42 kohta).
24
Näin ollen komissio on riidanalaiset suuntaviivat vahvistaessaan antanut sitoumuksen, joka on lähtökohtaisesti sitova, että se käyttää, kuten suuntaviivoissa ilmoitettiin, sillä olevaa harkintavaltaa arvioidessaan suuntaviivojen kattamien tukien soveltuvuutta sisämarkkinoille. Se on erityisesti sitoutunut siihen, että se ei pidä sisämarkkinoille soveltuvina mitään jäsenvaltion myöntämiä kevennyksiä alalle, jota ei ole lueteltu liitteessä 3, ja että se pitää sisämarkkinoille soveltuvina kevennyksiä, jotka on myönnetty yrityksille, jotka toimivat liitteessä 5 luetellulla alalla, ainoastaan silloin, kun yritys saavuttaa 20 prosentin sähköintensiteetin.
25
Edellä todettu ei kuitenkaan tarkoita, että riidanalaiset suuntaviivat koskevat edustettuja yrityksiä suoraan.
26
Ensinnäkin on todettava edustetuista yrityksistä, joille on myönnetty kevennys, jonka Saksan liittotasavalta on ilmoittanut komissiolle mutta jonka osalta komissio ei ole vielä ennen riidanalaisten suuntaviivojen soveltamisen alkamisajankohtaa tehnyt päätöstä siitä, soveltuuko se sisämarkkinoille, että on totta, kuten kantajat väittävät, että mainittujen suuntaviivojen 246 ja 247 kohdan mukaan niitä sovelletaan 1.7.2014 alkaen 31.12.2020 saakka kaikkiin tukitoimenpiteisiin, joista komissio tekee päätöksen, vaikka kyseisistä hankkeista olisi ilmoitettu sille jo ennen 1.7.2014. Komissio voi kuitenkin soveltaa riidanalaisia suuntaviivoja tällaisen kevennyksen osalta vain joko [SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1) 4 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla tehdyn päätöksen tai SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen tai tämän menettelyn päättämistä asetuksen N:o 659/1999 7 artiklan nojalla koskevan päätöksen välityksellä. Nämä päätökset, toisin kuin liite 3, saattavat koskea edustettuja yrityksiä suoraan, jos niissä todetaan, että mainituille yrityksille myönnetty kevennys ei sovellu sisämarkkinoille sillä perusteella, että maitotaloustuotteiden alaa ei ole lueteltu liitteessä 3. Edustetut yritykset voivat riitauttaa näiden päätösten laillisuuden unionin yleisessä tuomioistuimessa ja väittää erityisesti, että maitotaloustuotteiden ala olisi pitänyt mainita liitteessä 3.
27
Toiseksi on todettava edustetuista yrityksistä, joille on myönnetty kevennys, jonka Saksan liittotasavalta on ilmoittanut komissiolle ja jonka komissio on katsonut sisämarkkinoille soveltuvaksi ennen riidanalaisten suuntaviivojen soveltamisen alkamispäivää, että mainittujen suuntaviivojen 250 kohdan mukaan komissio ehdottaa voimassa oleviin tukiin aiheellisia muutoksia, jotta ne saatetaan mainittujen suuntaviivojen mukaisiksi viimeistään 1.1.2016. Kuten komissio kuitenkin toteaa perustellusti, on niin, että koska riidanalaiset suuntaviivat eivät sido jäsenvaltioita, ne voivat joko noudattaa näitä ehdotuksia tai hylätä ne. Siinä tapauksessa, että komission ehdotusta noudatettaisiin, edustettuja yrityksiä koskevat kaikki oikeusvaikutukset johtuisivat kyseisen jäsenvaltion toiminnasta, joka voitaisiin tarvittaessa riitauttaa toimivaltaisissa kansallisissa tuomioistuimissa. Siinä tapauksessa, että kyseinen jäsenvaltio hylkäisi komission ehdotuksen, edustettuja yrityksiä koskevat kaikki oikeusvaikutukset johtuisivat ainoastaan keskeyttämistä koskevasta velvollisuudesta, joka olisi seurausta komission mahdollisesta päätöksestä aloittaa asetuksen N:o 659/1999 19 artiklan 2 kohdan nojalla SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely. Edustetuilla yrityksillä olisi myös tällöin mahdollisuus riitauttaa tällaisen päätöksen laillisuus unionin yleisessä tuomioistuimessa ja väittää erityisesti, että maitotaloustuotteiden ala olisi pitänyt luetella liitteessä 3.
28
Kolmanneksi sellaisten edustettujen yritysten osalta, joille on myönnetty kevennys, jonka komissio voi katsoa olevan sääntöjenvastainen tuki, koska se on myönnetty ennen sen ilmoittamista, ja jonka komissio on tutkinut riidanalaisten suuntaviivojen soveltamisen alkamisajankohdan jälkeen, on todettava, että komissio voi soveltaa mainittuja suuntaviivoja tällaisen kevennyksen osalta vain jonkin edellä 26 kohdassa mainitun päätöksen välityksellä, ja vain tällainen päätös voi koskea edustettuja yrityksiä suoraan ja ne voisivat tarvittaessa riitauttaa sen unionin yleisessä tuomioistuimessa.
29
Neljänneksi jäsenvaltion mahdollisesta päätöksestä olla myöntämättä uusia kevennyksiä aloille, joita ei ole lueteltu liitteessä 3, on todettava, että kyseessä on, kuten komissio toteaa perustellusti, kyseisen jäsenvaltion suvereeni päätös.
30
Riidanalaiset suuntaviivat eivät näet estä jäsenvaltiota ilmoittamasta komissiolle uutta kevennystä, joka on myönnetty sellaiselle alalle, jota ei ole lueteltu liitteessä 3, joko sillä perusteella, että jäsenvaltio katsoo mahdollisesti kyseisten yritysten toimittamien selostusten jälkeen, että tämä ala täyttää edellytykset, jotta se voidaan mainita kyseisessä liitteessä olevassa luettelossa, tai sillä perusteella, että se katsoo, ettei komissio voi pätevästi asettaa näitä edellytyksiä. On totta, että on hyvin todennäköistä, että komissio saattaa riidanalaisten suuntaviivojen nojalla päätyä tekemään asetuksen N:o 659/1999 7 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun päätöksen, jossa todetaan, että suunniteltu kevennys on sisämarkkinoille soveltumaton tuki. Vain tästä päätöksestä voi kuitenkin aiheutua suoria oikeusvaikutuksia yrityksille, joiden olisi pitänyt voida saada kevennys. Nämä yritykset voivat, samoin kuin kyseinen jäsenvaltiokin, riitauttaa unionin yleisessä tuomioistuimessa komission tekemän päätöksen perusteltavuuden ja väittää erityisesti, että maitotaloustuotteiden ala olisi pitänyt sisällyttää liitteeseen 3.
31
Tätä päätelmää ei muuta muuksi kantajien oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissa esittämä väite, jonka mukaan jo riidanalaisia suuntaviivoja annettaessa oli selvää, että Saksan liittotasavalta tulisi sisällyttämään liitteen 3 ”sanasta sanaan” kevennyksiä koskevaan lainsäädäntöönsä, siten, että edellä 21 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö soveltuisi nyt käsiteltävään asiaan.
32
Kantajat väittävät tältä osin, että komissio oli aloittanut vuoden 2013 joulukuussa muodollisen tutkintamenettelyn kevennyksiä koskevasta Saksan lainsäädännöstä ja todennut, että sillä oli epäilyksiä muilla aloilla kuin teräksen ja alumiinin alalla suunniteltujen kevennysten laillisuudesta. Riidanalaisten suuntaviivojen valmisteluun liittyi intensiivisiä neuvotteluja komission ja Saksan viranomaisten välillä niitä aloja koskevasta luettelosta, jotka voidaan mainita liitteessä 3. Saksan viranomaiset olivat ilmoittaneet muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä 28.2.2014 nostetusta kumoamiskanteesta huolimatta yhtäältä, että ne halusivat päästä sovitteluratkaisuun ja toisaalta, että kevennyksiä koskeva Saksan uusi lainsäädäntö oli sovitettava läheisesti yhteen valmisteilla olevien suuntaviivojen kanssa tai sen oli jopa oltava niiden säännösten mukainen.
33
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että edellä 21 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä voitaisiin soveltaa esillä olevassa asiassa, toisin kuin kantajat väittävät.
34
Koska on niin, kuten edellä 30 kohdassa on todettu, että riidanalaiset suuntaviivat eivät sido jäsenvaltioita eikä niillä ole velvollisuutta olla ilmoittamatta komissiolle kevennyksiä, joissa ei noudateta suuntaviivoissa vahvistettuja edellytyksiä, mahdollisuutta, että mainitut jäsenvaltiot pysyttävät voimassa tai antavat kansallista lainsäädäntöä, joka ei ole mainittujen suuntaviivojen mukaista, ei voida pitää puhtaasti teoreettisena. Joka tapauksessa on niin, että kantajat eivät selosta mitenkään, miksi jäsenvaltioilla ja erityisesti Saksan liittotasavallalla olisi ollut oikeudellisten seikkojen tai tosiseikkojen perusteella velvollisuus hyväksyä toimintaohjeet, jotka komissio oli asettanut itselleen harkintavaltansa käyttämisessä antaessaan riidanalaiset suuntaviivat.
35
Edellä esitettyä tukee se seikka, että kuten kantajat itse toteavat, Saksan liittotasavalta oli nostanut unionin yleisessä tuomioistuimessa kumoamiskanteen komission tekemästä päätöksestä aloittaa muodollinen tutkintamenettely kevennyksiä koskevasta Saksan lainsäädännöstä, joka oli annettu ennen vuoden 2014 lakia. Tuon kanteen yhteydessä, jonka Saksan liittotasavalta päätti tämän jälkeen peruuttaa (määräys 8.6.2015, Saksa v. komissio, T‑134/14, EU:T:2015:392), se saattoi riitauttaa komission alustavan arvion kevennyksistä, jotka se aikoi myöntää. Tämä arviointi on myös kantajien itsensä mukaan sama kuin riidanalaisten suuntaviivojen perusteella tehty arviointi.
36
Näissä olosuhteissa on niin, että vaikka Saksan viranomaiset olisivat ilmoittaneet, että ne mukauttavat kevennyksiä koskevaa lainsäädäntöään sen saattamiseksi riidanalaisten suuntaviivojen mukaiseksi ennen niiden antamista, tämä ei tarkoita, että riidanalaisilla suuntaviivoilla on ollut välitön oikeusvaikutus edustettuihin yrityksiin.
37
Joka tapauksessa esillä olevaan asiaan liittyvä tilanne on hyvin erilainen kuin edellä 21 kohdassa mainitun oikeuskäytännön taustalla olevat tilanteet.
38
Siten edellä 21 kohdassa mainitussa tuomiossa Bock v. komissio (EU:C:1971:108) ja edellä 21 kohdassa mainitussa tuomiossa Piraiki-Patraiki ym. v. komissio (EU:C:1985:18) oli kyse sellaisten kahden päätöksen kumoamisesta, joilla komissio oli antanut tietyille jäsenvaltioille niiden hakemuksesta luvan soveltaa suojatoimenpiteitä tietyistä maista peräisin oleviin tuotteisiin. Mainitussa tuomiossa katsottiin, että koska kyseisten jäsenvaltioiden viranomaiset olivat ilmoittaneet, että ne soveltaisivat haettuja suojatoimenpiteitä, komission lupa koski suoraan yrityksiä, joihin suojatoimenpiteet kohdistuivat.
39
Nyt käsiteltävässä asiassa Saksan liittotasavalta ei tarvitse komissiolta mitään lupaa voidakseen mukauttaa kevennyksiä koskevaa lainsäädäntöään sen saattamiseksi yhteensopivaksi riidanalaisten suuntaviivojen kanssa tai ilmoittaakseen komissiolle suuntaviivojen kanssa ristiriidassa olevista kevennyksistä, toisin kuin jäsenvaltiot, joita edellä 38 kohdassa mainitut suojatoimenpiteet koskivat ja jotka tarvitsivat komission luvan voidakseen määrätä tällaisia toimenpiteitä. Riidanalaiset suuntaviivat eivät siten koske tahoja, jotka voisivat mahdollisesti saada hyväkseen kevennyksiä, joita Saksan liittotasavalta ei ole myöntänyt, samalla tavalla kuin yrityksiä, joihin mainitut suojatoimenpiteet kohdistuivat.
40
Edellä 21 kohdassa mainitussa tuomiossa Dreyfus v. komissio (EU:C:1998:193) ja edellä 21 kohdassa mainitussa tuomiossa Glencore Grain v. komissio (EU:C:1998:196) oli kyse kanteista, joista ensin mainitussa vaadittiin kumoamaan Venäjän ja jälkimmäisessä Ukrainan viranomaisille osoitetut päätökset, joilla komissio epäsi tiettyjen maataloustuotteiden erityisillä hintaehdoilla tapahtuvien toimitusten rahoituksen. Mainitussa tuomiossa katsottiin, että ottaen huomioon se kriittinen taloudellinen ja rahoituksellinen tilanne, josta Venäjän federaation ja Ukrainan oli vastattava sekä niiden elintarvike- ja lääketilanteen paheneminen, toimitukset voitiin maksaa vain unionin rahoituksen avulla, minkä vuoksi kyseisten viranomaisten mahdollisuus toteuttaa toimitussopimukset komission riitauttamilla hintaehdoilla ja näin luopua unionin myöntämästä rahoituksesta oli puhtaasti teoreettinen.
41
Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole mitään syytä katsoa, että Saksan liittotasavalta on tosiseikkojen osalta edellä 40 kohdassa mainittujen valtioiden tilannetta vastaavassa kriittisessä tilanteessa, jonka vuoksi sillä olisi vain puhtaasti teoreettinen mahdollisuus olla noudattamatta riidanalaisia suuntaviivoja, esimerkiksi siten, että se ilmoittaisi komissiolle kevennyksiä, jotka eivät ole suuntaviivojen mukaisia.
42
Kaikista edellä tehdyistä toteamuksista seuraa yhtäältä, että toisin kuin kantajat väittävät, Saksan liittotasavallalla ei ollut oikeudellisten seikkojen tai tosiseikkojen perusteella velvollisuutta muuttaa kevennyksiä koskevaa lainsäädäntöään saattaakseen sen riidanalaisten suuntaviivojen mukaiseksi ja toisaalta, että se, että maitotaloustuotteiden alaa ei ole sisällytetty liitteeseen 3, ei vaikuta suoraan edustettujen yritysten oikeusasemaan.
43
Koska riidanalaiset suuntaviivat eivät koske edustettuja yrityksiä suoraan, ei ole tarpeen tutkia, koskevatko suuntaviivat niitä erikseen tai ovatko mainitut suuntaviivat sääntelytoimi, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, jotta voidaan todeta, että mainituilla yrityksillä ei ole oikeutta nostaa suuntaviivojen kumoamista koskevaa kannetta.
44
Tästä seuraa, että kantajat eivät ole missään niistä tilanteista, joissa yhteenliittymän tai ryhmittymän kanne voitaisiin edellä 14 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan ottaa tutkittavaksi.
45
Kanne on näin ollen jätettävä tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
46
Työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1)
Kanne jätetään tutkimatta.
2)
Milchindustrie-Verband eV ja Deutscher Raiffeisenverband eV vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja ne velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
Annettiin Luxemburgissa 23 päivänä marraskuuta 2015.
E. Coulon
kirjaaja
H. Kanninen
jaoston puheenjohtaja
( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: saksa.
Full & Egal Universal Law Academy