UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (neljäs jaosto)
11 päivänä maaliskuuta 2016 ( *1 )
”Yhteisön tavaramerkki — Väitemenettely — Hakemus kuviomerkin Sky BONUS rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi — Aikaisempi kansalliseksi tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki SKY — Suhteellinen hylkäysperuste — Sekaannusvaara — Tavaramerkin rekisteröintihakemuksessa nimettyjen tavaroiden rajoittaminen — Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta — Tutkimatta jättäminen”
Asiassa T‑840/14,
International Gaming Projects Ltd, kotipaikka Valetta (Malta), edustajanaan asianajaja M. Garayalde Niño,
kantajana,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään D. Walicka,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa oli ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa on
Sky plc, kotipaikka Isleworth (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajanaan solicitor J. Barry,
ja jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu SMHV:n neljännen valituslautakunnan 23.10.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 2040/2013-4), joka koskee British Sky Broadcasting Group plc:n ja International Gaming Projects Ltd:n välistä väitemenettelyä,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Prek sekä tuomarit I. Labucka ja V. Kreuschitz (esittelevä tuomari),
kirjaaja: E. Coulon,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.12.2014 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.5.2015 jätetyn SMHV:n vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 1.5.2015 jätetyn väliintulijan vastineen,
ottaen huomioon väliintulijan ja kantajan unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kirjalliseen kysymykseen antamat vastaukset, jotka toimitettiin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 9. ja 11.12.2015,
on antanut seuraavan
määräyksen
Asian tausta
1
Kantaja International Gaming Projects Ltd teki 16.3.2012 yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä koskevan hakemuksen sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1) nojalla.
2
Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on seuraava kuviomerkki:
3
Tavarat, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 9 ja 28, ja ne vastaavat seuraavaa kuvausta:
—
luokka 9: ”Tietokoneohjelmat, elektroniset komponentit.”
—
luokka 28: ”Rahatoimiset peliautomaatit; viihde- ja pelilaitteet; sähkö- ja/tai elektroniset viihde- ja pelikoneet, ‑laitteet ja ‑laitteistot; videopelikoneet ja ‑laitteet; edellä mainittujen tuotteiden osat ja rakenneosat, jotka eivät sisälly muihin luokkiin.”
4
Yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus julkaistiin 8.5.2012 ilmestyneessä Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 2012/086.
5
British Sky Broadcasting Group plc, joka on väliintulijana olevan Sky plc:n laillinen edeltäjä, esitti 8.8.2012 asetuksen N:o 207/2009 41 artiklan 1 kohdan nojalla väitteen haetun tavaramerkin rekisteröintiä vastaan kaikkien edellä 3 kohdassa mainittujen tavaroiden osalta.
6
Väite perustui erityisesti aikaisempaan Yhdistyneen kuningaskunnan sanamerkkiin SKY, joka oli rekisteröity 7.9.2012 numerolla 2500604 luokkiin 3, 4, 7, 9, 11, 12, 16–18, 25, 28 ja 35–45 kuuluvia tavaroita ja palveluita varten. Luokan 9 osalta kyseessä oleviin tavaroihin kuuluivat muun muassa”tietokoneohjelmat”, ”[interaktiiviset] tietokone- ja elektroniikkapelit” sekä ”kaikkien edellä mainittujen tavaroiden osat ja tarvikkeet”. Luokan 28 osalta kyseessä oleviin tavaroihin kuuluivat ”lelut ja pelit; elektroniikkapelit; kädessä pidettävät laitteet elektronisten, tietokone- tai videopelien pelaamiseen; videopelilaitteet; kaikkien edellä mainittujen tavaroiden osat; korttipelit; korttipelit, urheilutarvikkeet; rahapeleihin liittyvät pelit; viihdelaitteet; ajanvietelaitteet ja ‑koneet; vuorovaikutteiset koulutus- tai ajanvietepelit”.
7
Väitteen tueksi vedottiin asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 4 ja 5 kohdassa tarkoitettuihin perusteisiin.
8
Väiteosasto hyväksyi väitteen 19.8.2013 päivätyllä päätöksellä kaikkien kyseessä olevien tavaroiden ja palveluiden osalta pelkästään asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella, ja se hylkäsi rekisteröintihakemuksen kokonaisuudessaan.
9
Kantaja haki 18.10.2013 väiteosaston päätökseen muutosta SMHV:ssä asetuksen N:o 207/2009 58–64 artiklan mukaisesti.
10
SMHV:n neljäs valituslautakunta hyväksyi valituksen 23.10.2014 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) ja hylkäsi valituksen. Tätä varten se vain vertaili haettua tavaramerkkiä aikaisemman tavaramerkin kanssa ja arvioi, oliko näiden merkkien välillä sekaannusvaara asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Se katsoi tämän päätöksen tueksi, että kyseessä olevat tavarat olivat olennaisilta osin samat (riidanalaisen päätöksen 15–17 kohta). Kyseisten tavaramerkkien vertailun yhteydessä valituslautakunta katsoi aluksi, että sana ”sky” oli haetun tavaramerkin ”hallitsevin ja erottavin” tekijä, kun taas sanalla ”bonus” oli heikko erottamiskyky (riidanalaisen päätöksen 20 kohta). Tämän jälkeen se katsoi ensimmäiseksi, että kyseiset tavaramerkit ovat ulkoasultaan keskimääräistä samankaltaisempia, toiseksi, että ne ovat lausuntatavaltaan hyvin samankaltaisia ja kolmanneksi, että ne ovat merkityssisällöiltään hyvin samankaltaisia (riidanalaisen päätöksen 21–23 kohta). Lopuksi valituslautakunta katsoi sekaannusvaaraa koskevan kokonaisarvioinnin yhteydessä, että kyseisten tavaramerkkien välillä oli sekaannusvaara, koska kyseessä olevat tavarat ovat samoja ja hyvin samankaltaisia, koska kyseiset tavaramerkit ovat ulkoasultaan keskimääräistä samankaltaisempia ja lausuntatavaltaan ja merkityssisällöiltään hyvin samankaltaisia ja koska aikaisemman tavaramerkin ominaispiirteisiin kuuluu tavanomainen erottamiskyky (riidanalaisen päätöksen 29 kohta).
Asianosaisten vaatimukset
11
Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
—
kumoaa riidanalaisen päätöksen osittain ja hyväksyy haetun tavaramerkin rekisteröinnin luokkaan 9 kuuluvia ”tietokoneohjelmia; elektronisia komponentteja” varten ja luokkaan 28 kuuluvia ”rahatoimisia peliautomaatteja; viihde- ja pelilaitteita; sähkö- ja/tai elektronisia viihde- ja pelikoneita, ‑laitteita ja ‑laitteistoja; videopelikoneita ja ‑laitteita; edellä mainittujen tuotteiden osia ja rakenneosia, jotka eivät sisälly muihin luokkiin” varten siltä osin kuin näissä tavaroissa on kyse yksinomaan videobingopeleistä, jotka on tarkoitettu viihdelaitteisiin kasinoissa ja pelisaleissa;
—
velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
12
SMHV ja väliintulija vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
—
hylkää kanteen
—
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
13
Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen, jotka koskevat asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 4 ja 5 kohdan rikkomista.
14
Aluksi kantaja rajoittaa yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemustaan asetuksen N:o 207/2009 43 artiklan 1 kohdan nojalla ”rajoittamalla” niiden tavaroiden luetteloa, joita varten rekisteröintiä haetaan, yhtäältä luokkaan 9 kuuluviin ”tietokoneohjelmiin; elektronisiin komponentteihin” ja toisaalta luokkaan 28 kuuluviin ”rahatoimisiin peliautomaatteihin; viihde- ja pelilaitteisiin; sähkö- ja/tai elektronisiin viihde- ja pelikoneisiin, ‑laitteisiin ja ‑laitteistoihin; videopelikoneisiin ja ‑laitteisiin; edellä mainittujen tuotteiden osiin ja rakenneosiin, jotka eivät sisälly muihin luokkiin”, siltä osin kuin näissä tavaroissa on kantajan mukaan kyse yksinomaan ”videobingopeleistä, jotka on tarkoitettu viihdelaitteisiin kasinoissa ja pelisaleissa”. Kantaja katsoo, että tämä kyseessä olevien tavaroiden luettelon rajoittaminen vastaa sen SMHV:n elimissä esittämiä perusteluita, joiden mukaan kyseisten tavaramerkkien välinen sekaannusvaara oli enemmän tai vähemmän poissuljettu sen vuoksi, että kantajan kaupallinen toiminta koski vain viihde- tai pelilaitteita kasinoissa tai pelisaleissa.
15
SMHV ja väliintulija vastaavat tähän, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 188 artiklan mukaisesti oikeusriidan kohdetta ei saa muuttaa siitä, mikä se oli valituslautakunnassa. Ne katsovat, että nyt käsiteltävässä asiassa kantaja muutti hakemuksen kohteena olevien tavaroiden luetteloa ilmoittamalla niiden käyttötarkoituksen ja muutti näin ollen oikeusriidan kohdetta tämän määräyksen vastaisesti. Unionin yleinen tuomioistuin ei siis voi ottaa huomioon tätä muutosta, koska riidanalaisen päätöksen laillisuusvalvonta on suoritettava vain riita-asian tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin nähden, sellaisina kuin ne olivat päätöksen tekemispäivänä. SMHV ja väliintulija katsovat lisäksi, että kantajan ainoa vaatimus, jossa oikeusriidan kohdetta on muutettu, on jätettävä tutkimatta. Kantaja nimittäin ilmoitti niiden mukaan nimenomaisesti, ettei se vaadi riidanalaisen päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan vaan vain osittain niin että otetaan huomioon tavarat sellaisina kuin niihin viitataan tämän rajaamisen jälkeen. Lisäksi kantaja ilmoitti väitetysti, ettei se enää hae suojaa tavaroille, joita varten suojaa alun perin haettiin, ”yleisesti laajana ryhmänä, koska tämäntyyppiset tavarat rajoittuvat niihin, joita tarvitaan kasinoiden ja pelisalien viihdelaitteita varten tarkoitettujen videobingopelien toimintaa varten”. Näin ollen tämä ainoa vaatimus ja täten koko kanne on jätettävä tutkimatta.
16
Lisäksi SMHV ja väliintulija kiistävät valituslautakunnan rikkoneen asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa.
17
Työjärjestyksen 129 artiklan sanamuodon mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi omasta aloitteestaan esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja varsinaisia asianosaisia kuultuaan milloin tahansa ratkaista perustellulla määräyksellä ehdotonta prosessinedellytystä koskevan kysymyksen.
18
Nyt käsiteltävässä asiassa, kun otetaan huomioon muun muassa vastaukset, jotka kantaja ja väliintulija antoivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen, joka koski kanteen tutkittavaksi ottamista, tämä viimeksi mainittu katsoo saaneensa asiakirjoista riittävät tiedot ja päättää ratkaista asian jatkamatta asian käsittelyä.
19
SMHV:n esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä on muistutettava, että asetuksen N:o 207/2009 65 artiklan 2 kohdassa säädetään, että unionin yleinen tuomioistuin voi kumota tai muuttaa SMHV:n valituslautakunnan päätöksen ainoastaan ”puuttuvan toimivallan, olennaisen menettelymääräyksen rikkomisen, perustamissopimuksen, [saman] asetuksen tai niiden soveltamista koskevan oikeussäännön rikkomisen taikka harkintavallan väärinkäytön perusteella”. Saman asetuksen 76 artiklan mukaan tämän laillisuusvalvonnan on tapahduttava valituslautakunnan käsiteltäväksi saatettujen riidan tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen pohjalta. Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin voi kumota kanteen kohteena olevan päätöksen tai muuttaa sitä ainoastaan, jos hetkellä, jona kyseinen päätös tehtiin, sitä koski jokin näistä kumoamis‑ tai muuttamisperusteista. Se ei sitä vastoin voi kumota tai muuttaa mainittua päätöstä sellaisin perustein, jotka ilmenevät päätöksen tekemisen jälkeen (ks. vastaavasti tuomio 20.11.2007, Tegometall International v. SMHV – Wuppermann (TEK), T‑458/05, Kok., EU:T:2007:349, 19 ja 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
20
Lisäksi on niin, että jos asetuksen N:o 207/2009 26 artiklan 1 kohdan c alakohdassa edellytetään, että ”yhteisön tavaramerkkiä koskevassa hakemuksessa on oltava luettelo tavaroista – –, joita varten rekisteröintiä haetaan”, saman asetuksen 43 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”hakija voi milloin tahansa peruuttaa yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksensa tai rajoittaa sen sisältämien tavaroiden – – luetteloa”.
21
Kantaja muutti unionin yleiselle tuomioistuimelle toimitetussa kannekirjelmässä ja siis sen jälkeen, kun riidanalainen päätös oli tehty, yhteisön tavaramerkkiä koskevassa hakemuksessaan tarkoitettujen tavaroiden luetteloa täsmentämällä niiden ominaisuuksia ja muun muassa niiden käyttötarkoitusta siten, että niissä oli sen mukaan kyse ”yksinomaan videobingopeleistä, jotka on tarkoitettu viihdelaitteisiin kasinoissa ja pelisaleissa”.
22
Kun on kyse yhteisön tavaramerkkiä koskevasta hakemuksesta, jossa on kyse useista tavaroista, unionin yleinen tuomioistuin on jo tulkinnut tavaramerkin hakijan sille esittämää pyyntöä, joka on näin ollen tehty valituslautakunnan päätöksen jälkeen ja jolla hakija peruuttaa hakemuksensa vain tiettyjen alkuperäisen hakemuksen kohteena olevien tavaroiden osalta, joko siten, että hakijan katsotaan ilmoittaneen riitauttavansa riidanalaisen päätöksen ainoastaan siltä osin kuin se koskee muita hakemuksen kohteena olevia tavaroita tai, mikäli tällainen pyyntö tehdään unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävän menettelyn myöhäisessä vaiheessa, siten, että hakijan katsotaan luopuneen osittain vaatimuksistaan. Jos tavaramerkin hakijan tarkoituksena ei kuitenkaan ole yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksensa kohteena olevien tavaroiden luettelon rajoittamista koskevalla pyynnöllään poistaa yhtä tai useampaa tavaraa kyseisestä luettelosta vaan ainoastaan muuttaa yhtä ominaisuutta, kuten niiden käyttötarkoitusta tai kuvausta, ei voida sulkea pois sitä, että tällainen muutos vaikuttaa jonkin SMHV:n elimen hallinnollisen menettelyn aikana suorittamaan yhteisön tavaramerkkiä koskevaan tutkintaan. Näin tällaisen muutoksen hyväksyminen silloin, kun asia on käsiteltävänä unionin yleisessä tuomioistuimessa, merkitsisi työjärjestyksen 188 artiklassa kiellettyä riidan kohteen muuttamista asian käsittelyn aikana. Näin ollen tällainen muuttaminen ei voi vaikuttaa riidanalaisen päätöksen lainmukaisuuteen eikä unionin yleinen tuomioistuin voi ottaa sitä huomioon tutkiessaan, onko kanne perusteltu (ks. vastaavasti edellä 19 kohdassa mainittu tuomio TEK, EU:T:2007:349, 23–25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 20.2.2013, Caventa v. SMHV – Anson’s Herrenhaus (B BERG), T‑631/11, EU:T:2013:85, 22–25 kohta).
23
Nyt käsiteltävässä asiassa sekä ainoasta vaatimuksesta että sen tueksi kannekirjelmässä esitetyistä perusteluista käy selvästi ilmi, ettei kantaja peruuta yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemustaan yhdenkään hakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden osalta vaan ainoastaan täsmentää niiden käyttötarkoitusta siten, että niissä ”on kyse yksinomaan videobingopeleistä, jotka on tarkoitettu viihdelaitteisiin kasinoissa ja pelisaleissa”. Kuten SMHV perustellusti katsoo, kantaja itse vahvistaa kannekirjelmänsä 16 kohdassa, ettei se enää vaadi suojausta hakemuksessa tarkoitetuille tavaroille ”yleisesti laajana ryhmänä” vaan vain siltä osin kuin niillä on tämä erityinen käyttötarkoitus. Lisäksi kantaja vaatii nimenomaisesti unionin yleistä tuomioistuinta ottamaan huomioon tämän oikeudenkäynnin aikana esitetyn täsmennyksen, joka koskee kyseessä olevien tavaroiden käyttötarkoitusta niiden vertailemiseksi asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ja katsomaan tämän perusteella, etteivät ne ole samankaltaisia.
24
On kuitenkin todettava, että yhtäältä edellä 22 kohdassa mainitun oikeuskäytännön kannalta tällainen oikeudenkäynnin aikana esitetty täsmennys, joka koskee kyseessä olevien tavaroiden ominaisuuksia ja muun muassa niiden käyttötarkoitusta, merkitsee tosiseikkojen muuttamista siitä, mitä ne olivat valituslautakunnan käsiteltäväksi saatetussa riita-asiassa, josta riidanalaisessa päätöksessä oli kyse siltä osin kuin se merkitsee kyseisten tavaroiden kaikkien muiden sellaisten käyttötarkoitusten sivuuttamista, joilla on voinut olla merkitystä tavaroiden vertailun yhteydessä. Kuten kantaja itse katsoo muun muassa kannekirjelmän 50–60 kohdassa, tästä seuraa, että tämä muuttaminen on omiaan vaikuttamaan tarkasteluun, jonka valituslautakunta olisi voinut tehdä muun muassa kyseessä olevien tavaroiden samankaltaisuudesta ja näin ollen, että sillä välttämättä muutetaan riita-asian kohdetta, sellaisena kuin se on saatettu unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Toisaalta siltä osin kuin osittaista kumoamista koskevassa vaatimuksessa ja sen tueksi esitetyissä perusteluissa rajoitutaan riitauttamaan riidanalaisen päätöksen laillisuus vain sillä edellytyksellä, että unionin yleinen tuomioistuin ottaa huomioon tämän riita-asian kohteen muuttamisen, mikä on kielletty työjärjestyksen 188 artiklassa, ei tämä kumoamisvaatimus voi menestyä.
25
Kantaja ei nimittäin voi saada kanteellaan riidanalaista päätöstä kumotuksi osittain sillä perusteella, että päätös perustuu kyseisten tavaramerkkien välisen sekaannusvaaran arviointiin – jota valituslautakunta ei tehnyt – siten, että niihin luetaan myös tavaroita, joilla on erityinen käyttötarkoitus, jota valituslautakuntaa ei pyydetty arvioimaan. Päinvastoin ja kuten SMHV perustellusti katsoo, kyseessä olevien tavaroiden vertailun yhteydessä valituslautakunnan oletettiin tarkistavan, oliko kyseisten tavaroiden kaikkien mahdollisten käyttötarkoitusten perusteella aiheellista katsoa, että ne olivat samankaltaisia tai jopa täysin samoja. Tältä osin on muistutettava, että tavaroiden samankaltaisuuden arvioimiseksi on otettava huomioon kaikki niiden väliseen suhteeseen liittyvät merkitykselliset tekijät, joihin kuuluvat erityisesti niiden luonne, käyttötarkoitus, käyttötavat sekä se, ovatko ne keskenään kilpailevia tai toisiaan täydentäviä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 29.9.1998, Canon,C‑39/97, Kok., EU:C:1998:442, 23 kohta). Lisäksi asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara edellyttää yhtä aikaa, että kyseiset tavaramerkit ovat samoja tai samankaltaisia sekä että niiden kattamat tavarat tai palvelut ovat samoja tai samankaltaisia, ja että edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti (tuomio 13.9.2007, Il Ponte Finanziaria v. SMHV,C‑234/06 P, Kok., EU:C:2007:514, 48 kohta ja tuomio 22.1.2009, Commercy v. SMHV – easyGroup IP Licensing (easyHotel), T‑316/07, Kok., EU:T:2009:14, 42 kohta). Käsiteltävässä asiassa valituslautakunta katsoi nimenomaan alkuperäisessä hakemuksessa tarkoitettujen – ei jälkikäteen täsmennettyjen – tavaroiden, joilla on omat yleiset ja erilaiset piirteet, vertailun perusteella, että kyseisten tavaramerkkien välillä oli sekaannusvaara. Näin ollen toisin kuin tapauksessa, jossa kantaja peruuttaa yhteisön tavaramerkin rekisteröimistä koskevan hakemuksensa tiettyjen sellaisten tavaroiden osalta, joita varten se oli alun perin hakenut rekisteröintiä, käsiteltävässä asiassa kantajan vaatimus koskee kokonaisarviointia, jota ei voida erotella arvioinnista, jonka valituslautakunta teki riidanalaisessa päätöksessä, jota ei voida kumota osittain. Tältä osin vain se seikka, että kantaja vetosi SMHV:n elimissä, kuten se korosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa, siihen, että sen liiketoiminta koski vain viihde- tai pelilaitteiden käyttöä kasinoissa tai pelisaleissa, ei voi tehdä tyhjäksi tätä arviota, koska sen alun perin esittämä yhteisön tavaramerkin rekisteröintiä koskeva hakemus kattoi siinä kyseessä olleet tavarat niiden laajojen käsitteiden ja käyttötarkoitusten mukaan.
26
Lopuksi on korostettava, ettei kantaja vaadi riidanalaisen päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan edes toissijaisesti, koska riidanalaisessa päätöksessä katsotaan, että kyseisten tavaramerkkien välillä on olemassa sekaannusvaara edellä 3 kohdassa mainittujen tavaroiden osalta. Kun otetaan huomioon kyseisten tavaroiden käyttötarkoitusten rajaaminen kannekirjelmässä, kantaja vaatii sitä vastoin nimenomaisesti riidanalaisen päätöksen kumoamista osittain eli siltä osin kuin siinä hylätään hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin rekisteröinti niitä samoja tavaroita varten, joissa ”on kyse yksinomaan videobingopeleistä, jotka on tarkoitettu viihdelaitteisiin kasinoissa ja pelisaleissa”. Näin ollen toisin kuin edellä 19 kohdassa mainitussa tuomiossa TEK (EU:T:2007:349, 27 ja 28 kohta) kyseessä olleessa tilanteessa, kun otetaan huomioon yksiselitteinen kumoamisvaatimus, sellaisena kuin se on toistettu kantajan unionin yleisen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen antamassa vastauksessa, ja sen tueksi kannekirjelmässä ja kyseisessä vastauksessa esitettyjen perusteluiden selkeys ja tarkkuus, unionin yleinen tuomioistuin ei voi ottaa nyt käsiteltävässä asiassa huomioon kantajan alkuperäisessä tavaramerkin rekisteröintihakemuksessa tarkoitettujen tavaroiden luetteloa, jotta se lausuu tästä kanteesta.
27
Tästä seuraa, että ainoa kumoamisvaatimus ja näin ollen muuttamista koskeva vaatimus, jolla pyritään siihen, että tavaramerkki rekisteröidään kyseessä olevia tavaroita varten, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, on jätettävä tutkimatta.
28
Tästä seuraa, että kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
29
Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
30
Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut SMHV:n ja väliintulijan vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
on määrännyt seuraavaa:
1)
Kanne jätetään tutkimatta.
2)
International Gaming Projects Ltd velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Annettiin Luxemburgissa 11 päivänä maaliskuuta 2016.
E. Coulon
kirjaaja
M. Prek
jaoston puheenjohtaja
( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: englanti.
Full & Egal Universal Law Academy