14.11.2016
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 419/13
Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 15.9.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt College van Beroep voor het bedrijfsleven – Alankomaat) – Koninklijke KPN NV ym. v. Autoriteit Consument en Markt (ACM)
(Asia C-28/15) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteinen sääntelyjärjestelmä - Direktiivi 2002/21/EY - 4 ja 19 artikla - Kansallinen sääntelyviranomainen - Yhdenmukaistamismenettelyt - Suositus 2009/396/EY - Oikeudellinen ulottuvuus - Direktiivi 2002/19/EY - 8 ja 13 artikla - Kansallisen sääntelyviranomaisen asettamat velvollisuudet operaattorille, jolla on määritelty olevan huomattava markkinavoima - Hintavalvonta ja kustannuslaskentaa koskevat velvollisuudet - Kiinteän verkon ja matkaviestintäverkon kohdeverkkomaksut - Kansallisten sääntelyviranomaisten päätöksiä koskevan kansallisen tuomioistuinvalvonnan laajuus))
(2016/C 419/15)
Oikeudenkäyntikieli: hollanti
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
College van Beroep voor het bedrijfsleven
Pääasian asianosaiset
Kantajat: Koninklijke KPN NV, KPN BV, T-Mobile Netherlands BV, Tele2 Nederland BV, Ziggo BV, Vodafone Libertel BV, Ziggo Services BV, aiemmin UPC Nederland BV ja Ziggo Zakelijk Services BV, aiemmin UPC Business BV
Vastaaja: Autoriteit Consument en Markt (ACM)
Tuomiolauselma
1)
Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi), sellaisena kuin se on muutettuna 25.11.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/140/EY, 4 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/140, 8 ja 13 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu oikeusriita, joka koskee kansallisen sääntelyviranomaisen kiinteän verkon ja matkaviestintäverkon kohdeverkkopalvelujen tarjoamisen osalta asettaman hinnoitteluvelvoitteen lainmukaisuutta, voi poiketa kiinteän ja matkaviestintäverkon kohdeverkkomaksujen sääntelystä Euroopan unionissa 7.5.2009 annetusta komission suosituksesta 2009/396/EY, jossa suositellaan ns. puhdasta Bulric-kustannuslaskentamallia (Bottom-Up Long-Run Incremental Costs) asianmukaisena hintojen sääntelytoimenpiteenä kohdeverkkomarkkinoille, vain, mikäli se katsoo, että tämä on tarpeellista asian tosiseikkoihin ja erityisesti kyseisen jäsenvaltion markkinoiden erityispiirteisiin liittyvien syiden perusteella.
2)
Unionin oikeutta on tulkittava siten, että kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu oikeusriita, joka koskee kansallisen sääntelyviranomaisen kiinteän verkon ja matkaviestintäverkon kohdeverkkopalvelujen tarjoamisen osalta asettaman hinnoitteluvelvoitteen lainmukaisuutta, voi arvioida, onko tämä velvoite oikeasuhteinen direktiivin 2002/21, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/140, 8 artiklassa ja direktiivin 2002/19, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/140, 13 artiklassa säädettyihin tavoitteisiin nähden ja ottaa huomioon sen, että mainitulla velvoitteella pyritään edistämään loppukäyttäjien etuja vähittäismarkkinoilla, jotka eivät kuulu sääntelyn piiriin.
Kansallinen tuomioistuin ei voi kansallisen sääntelyviranomaisen päätöstä koskevan tuomioistuinvalvonnan yhteydessä vaatia kyseiseltä viranomaiselta, että tämä osoittaa, että mainitun velvoitteen avulla direktiivin 2002/21, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/140, 8 artiklassa säädetyt tavoitteet toteutuvat todellisuudessa.
(1) EUVL C 138, 27.4.2015.
Full & Egal Universal Law Academy