31.10.2016
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 402/6
Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 7.9.2016 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Conseil d’État – Ranska) – Association nationale des opérateurs détaillants en énergie (ANODE) v. Premier ministre, Ministre de l’Économie, de l’Industrie et du Numérique, Commission de régulation de l’énergie ja ENGIE, aikaisemmin GDF Suez
(Asia C-121/15) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Direktiivi 2009/73/EY - Energia - Kaasuala - Maakaasutoimituksista loppukäyttäjiltä perittävien hintojen vahvistaminen - Säännellyt tariffit - Este - Yhteensopivuus - Arviointiperusteet - Toimitusvarmuutta ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevat tavoitteet))
(2016/C 402/07)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Conseil d’État
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Association nationale des opérateurs détaillants en énergie (ANODE)
Vastaajat: Premier ministre, Ministre de l’Économie, de l’Industrie et du Numérique, Commission de régulation de l’énergie ja ENGIE, aikaisemmin GDF Suez
Tuomiolauselma
1)
Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion toimenpide, jolla tietyt toimittajat, joihin kuuluu vakiintunut toimittaja, velvoitetaan tarjoamaan loppukäyttäjälle maakaasutoimituksia säännellyillä tariffeilla, on jo luonteensa puolesta esteenä tässä säännöksessä tarkoitetulle kilpailuun perustuvien maakaasualan markkinoiden toteutumiselle, ja tämä este on olemassa, vaikka tämä toimenpide ei ole esteenä sille, että kaikki markkinoilla olevat toimittajat tekevät kilpailevia tarjouksia näitä tariffeja alemmilla hinnoilla.
2)
Direktiivin 2009/73 3 artiklan 2 kohtaa, luettuna SEUT 14 ja SEUT 16 artiklan sekä EU-sopimukseen, sellaisena kuin se on Lissabonin sopimukseen perustuvassa muodossa, ja EUT-sopimukseen liitetyn yleistä etua koskevista palveluista tehdyn pöytäkirjan (N:o 26) valossa, on tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat sen nojalla arvioida, onko kaasualalla toimiville yrityksille yleisen taloudellisen edun nimissä asetettava maakaasun toimitushintoja koskevia julkisen palvelun velvoitteita muun muassa toimitusvarmuuden ja alueellisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi, edellyttäen yhtäältä, että kaikki kyseisen direktiivin 3 artiklan 2 kohdassa mainitut edellytykset ja erityisesti tällaisten velvoitteiden syrjimättömyyttä koskeva edellytys täyttyvät, ja toisaalta, että näiden velvoitteiden asettamisessa noudatetaan suhteellisuusperiaatetta.
Direktiivin 2009/73 3 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä hinnan määrittämisessä käytettävälle menetelmälle, joka perustuu kustannusten huomioon ottamiseen, edellyttäen, ettei tällaisen menetelmän soveltamisesta ole seurauksena se, että valtion toimenpide ylittää sen, mikä on tarpeen sillä tavoitellun yleisen taloudellisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi.
(1) EUVL C 178, 1.6.2015.
Full & Egal Universal Law Academy