21.8.2017
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 277/6
Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 15.6.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Lietuvos Aukščiausiasis Teismas – Liettua) – Lietuvos Respublikos transporto priemonių draudikų biuras v. Gintaras Dockevičius ja Jurgita Dockevičienė
(Asia C-587/15) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Liikennevakuutus - Ajoneuvojen, joiden pysyvät kotipaikat ovat eri jäsenvaltioissa, välillä vuonna 2006 sattunut liikenneonnettomuus - Jäsenvaltioiden kansallisten vakuutuksenantajien toimistojen Council of Bureauxin sisäiset säännöt - Unionin tuomioistuimen toimivallan puuttuminen - Direktiivi 2009/103/EY - Ajallinen soveltumattomuus - Direktiivit 72/166/ETY, 84/5/ETY ja 2000/26/EY - Asiallinen soveltumattomuus - Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla - Soveltumattomuus - Tilanne, jossa ei ole kyse unionin oikeuden soveltamisesta))
(2017/C 277/07)
Oikeudenkäyntikieli: liettua
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Lietuvos Aukščiausiasis Teismas
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Lietuvos Respublikos transporto priemonių draudikų biuras
Vastaaja: Gintaras Dockevičius ja Jurgita Dockevičienė
Tuomiolauselma
Unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa antaa ennakkoratkaisua kansallisen tuomioistuimen esittämien kysymysten siitä osasta, joka koskee Euroopan talousalueen ja muiden assosioituneiden maiden kansallisten vakuutuksenantajien toimistojen välillä 30.5.2002 tehdyllä sopimuksella hyväksyttyjen Council of Bureauxin sisäisten sääntöjen, jotka ovat moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevista tarkastuksista annetun neuvoston direktiivin 72/166/ETY soveltamisesta 28.7.2003 tehdyn komission päätöksen 2003/564/EY lisäyksessä, tulkintaa.
—
Koska moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta 16.9.2009 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2009/103/EY ei ole ajallisesti sovellettava pääasian oikeudenkäynnissä,
—
koska moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 24.4.1972 annettua neuvoston direktiiviä 72/166/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 11.5.2005 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/14/EY, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 30.12.1983 annettua neuvoston direktiiviä 84/5/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2005/14, ja moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämisestä ja neuvoston direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta 16.5.2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/26/EY ei ole asiallisesti sovellettava pääasian oikeudenkäynnissä ja
—
koska näin ollen myöskään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa ei ole sovellettava pääasian oikeudenkäynnissä, koska oikeudenkäynnissä ei ole kyse perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta unionin oikeuden soveltamisesta,
mainittuja direktiivejä ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuvalle johtopäätökselle, jonka mukaan Lietuvos Respublikos transporto priemonių draudikų biurasilla (Liettuan tasavallan liikennevakuutuksenantajien toimisto) on takautumiskanteen yhteydessä todistustaakka kaikista niistä seikoista, jotka osoittavat pääasian valittajan vastapuolien korvausvastuun 20.7.2006 tapahtuneesta liikenneonnettomuudesta.
(1) EUVL C 27, 25.1.2016.
Full & Egal Universal Law Academy