JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JULIANE KOKOTT
2 päivänä kesäkuuta 2016 ( 1 )
Asia C‑76/15
Paul Vervloet ym.
(Ennakkoratkaisupyyntö – Grondwettelijk Hof (perustuslakituomioistuin, Belgia))
”Kilpailu — Valtiontuet (SEUT 107 artiklan 1 kohta) — Belgian valtiontakausjärjestelmä hyväksyttyjen taloudellisten osuuskuntien henkilöjäsenten osuuksien suojaamiseksi — Valtiontakausjärjestelmän kieltoa koskevan Euroopan komission päätöksen (päätös 2014/686/EU) pätevyys — Toimenpidekielto (SEUT 108 artiklan 3 kohta) — Talletusten vakuusjärjestelmät (direktiivi 94/19/EY)”
I Johdanto
1.
Vuonna 2008 alkaneen talous- ja finanssikriisin hoitaminen on johtanut Euroopan unionissa monenlaisiin ongelmiin, joita myös unionin tuomioistuin toistuvasti on käsitellyt. Erittäin tärkeitä ovat viime vuosina varmasti olleet kaksi perustuslakeihin liittyvää menettelyä, joissa unionin tuomioistuinta pyydettiin arvioimaan eräiden unionin tasolla toteutettujen talous- ja rahaliittoa vahvistavien toimenpiteiden lainmukaisuutta. ( 2 ) Vähemmän näyttäviä mutta taloudelliselta, sosiaaliselta ja poliittiselta vaikutukseltaan yhtä kauaskantoisia ovat jäsenvaltioiden tietyt toimenpiteet kansallisten rahoitusalojensa vakauttamiseksi ja unionin kansalaisten säästöjen suojaamiseksi. Juuri tällaisesta toimenpiteestä on kyse käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä.
2.
Vakaviin ongelmiin joutuneen belgialais-ranskalaisen Dexia-Bankin pääomapohjan vahvistamisen yhteydessä Belgian valtio antoi valtiontakauksen lukuisille luonnollisille henkilöille, ( 3 ) jotka olivat aikoinaan Arco-konserniin kuuluvien kolmen taloudellisen osuuskunnan ( 4 ) (jäljempänä myös taloudelliset Arco-osuuskunnat tai pelkästään Arco) jäseniä. Arco oli tuolloin Dexian pääosakas.
3.
Mainittua yksityishenkilöiden omistamille Arco-konsernin osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksille annettua valtiontakausta (jäljempänä myös Arcon valtiontakaus) vastustettiin oikeudellisesti kahdesta syystä.
4.
Arcon valtiontakaus työllisti ensinnäkin Euroopan komissiota, joka luokitteli sen perustana olevan valtiontakausjärjestelmän vuonna 2014 annetussa päätöksessä 2014/686/EU ( 5 ) valtiontueksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi. Komissio velvoitti Belgian kuningaskunnan perimään edun takaisin ja olemaan maksamatta mitään Arcon valtiontakaukseen liittyviä korvauksia. Euroopan unionin tuomioistuimessa on nyt vireillä kaksi kyseisestä päätöksestä nostettua mitättömyyskannetta. ( 6 )
5.
Arcon valtiontakaus on toiseksi saanut Belgiassa liikkeelle useita sellaisia yksityisiä ja institutionaalisia sijoittajia, jotka eivät olleet sijoittaneet rahojaan Arco-konsernin osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuuksiin vaan suoraan tai välillisesti holdingyhtiöiden kautta Dexian tai muiden pääomasijoitusyhtiöiden osakkeisiin ja jotka kokivat nyt kärsineensä haittaa, koska eivät saaneet samanlaista valtiontakausta. Belgian valtiota vastaan nostamillaan kanteilla ne aloittivat oikeusriidan, joka on nyt Belgian Grondwettelijk Hofin (perustuslakituomioistuin) käsiteltävänä.
6.
Unionin tuomioistuimen on nyt käsiteltävä näitä molempia Arcon valtiontakaukseen liittyviä näkökohtia Belgian Grondwettelijk Hofin (perustuslakituomioistuin) ennakkoratkaisupyynnön seurauksena. Komission päätöksen 2014/686 pätevyyden lisäksi unionin tuomioistuimen on tutkittava, onko Belgian valtiontakausjärjestelmän kaltainen järjestelmä yhteensopiva direktiivissä 94/19/EY ( 7 ) määritettyjen talletusten vakuusjärjestelmiä koskevan unionin oikeuden vaatimusten ja SEUT 107 artiklan 1 kohdan ja SEUT 108 artiklan 3 kohdan valtiontukia koskevan kiellon kanssa.
II Asiaa koskeva lainsäädäntö
A Unionin lainsäädäntö
7.
Asiaa koskevan unionin lainsäädännön muodostavat ensinnäkin SEUT 107 artikla, SEUT 108 artikla, SEUT 296 artikla sekä perusoikeuskirjan 20 ja 21 artikla ja toiseksi direktiivi 94/19. ( 8 ) Jäljempänä toistan ainoastaan direktiivin merkitykselliset säännökset.
8.
Direktiivin 94/19 1 artiklan mukaan direktiivissä tarkoitetaan muun muassa
”1.
’talletuksella’ sellaista saatavaa, joka syntyy tilille jätetyistä varoista tai tavanomaisessa pankkitoiminnassa syntyvissä väliaikaisissa maksujen siirroissa, joka luottolaitoksen on maksettava sovellettavan lain ja sopimusten ehtojen mukaisesti takaisin, sekä luottolaitoksen antaman velkakirjan osoittamaa velkaa.
Asunto-osuuskuntien (building society) osuudet Isossa-Britanniassa ja Irlannissa, lukuun ottamatta niitä, jotka ovat pääomaluonteisia ja joihin sovelletaan 2 artiklaa, katsotaan talletuksiksi.
– –
4.
’luottolaitoksella’ yritystä, jonka liiketoimintanaan vastaanottaa yleisöltä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja ja myöntää luottoja omaan lukuunsa;
– –”
9.
Direktiivin 94/19 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Kunkin jäsenvaltion on varmistettava alueellaan yhden tai useamman talletusten vakuusjärjestelmän perustaminen ja hyväksyminen. Toisessa alakohdassa ja 4 kohdassa ennakoituja tapauksia lukuun ottamatta, kyseisessä jäsenvaltiossa direktiivin 77/780/ETY 3 artiklan mukaisesti toimiluvan saanut luottolaitos ei saa vastaanottaa talletuksia, jos se ei kuulu johonkin tällaiseen järjestelmään.”
10.
Täydentävästi on viitattava direktiivin 94/19 2 artiklaan:
”Seuraavista ei saa palautusta vakuusjärjestelmiltä:
—
muiden luottolaitosten omissa nimissään ja omaan lukuunsa tekemät talletukset, jollei 8 artiklan 3 kohdasta muuta johdu,
—
kaikki sellaiset välineet, jotka kuuluvat ’omien varojen’ määritelmään sellaisena kuin se esitetään – – luottolaitosten omista varoista – – annetun neuvoston direktiivin 89/299/ETY 2 artiklassa,
—
sellaisista toiminnoista syntyvät talletukset, joihin liittyen on annettu tuomio rahoitusjärjestelmän rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä – – annetun neuvoston direktiivin 91/308/ETY 1 artiklassa määritellystä rahanpesusta.”
B Kansallinen lainsäädäntö
11.
Belgian lainsäädännöstä on merkityksellinen ensi sijassa Belgian keskuspankin ohjesäännön vahvistamisesta 22.2.1998 annettu laki (wet van 22 februari 1998 tot vaststelling van het organiek statuut van de Nationale Bank van België, jäljempänä keskuspankkilaki).
12.
Kuninkaan asetuksella, joka annettiin 3.3.2011 ja jonka Belgian parlamentti ratifioi myöhemmin, ( 9 ) keskuspankkilakiin lisättiin 1.4.2011 uusi 36/24 §, jossa säädettiin pääasian kannalta merkityksellisenä ajankohtana muun muassa seuraavaa:
”1.
Jos rahoitusmarkkinoilla syntyy äkillisesti kriisi tai järjestelmäkriisin aiheuttama vakava uhka, kuningas voi pankin lausunnon jälkeen kriisin tai uhan mittasuhteita tai seurauksia rajoittaakseen
– –
2.
perustaa järjestelmän, jonka kautta myönnetään valtiontakaus sellaisten velvoitteiden varalta, joihin edellä mainitun lain nojalla valvottavat laitokset, jotka hän määrittää, ovat sitoutuneet, tai valtiontakaus tietyille saataville, jotka ovat näiden laitosten hallussa
3.
perustaa, mahdollisesti asetuksilla, jotka annetaan 1 kohdan mukaisesti, järjestelmän, jonka tarkoituksena on varmistaa yksityishenkilöosakkaille valtiontakaus heidän osuutensa korvaamiseksi sellaisten osuuskuntamuotoisten yhtiöiden pääomasta, jotka on hyväksytty osuuskuntien kansallisten ryhmittymien ja osuuskuntamuotoisten yhtiöiden, joita valvotaan edellä mainittujen lakien nojalla tai joiden omaisuus sijoitetaan ainakin puoliksi kyseisiin laitoksiin, hyväksymistä koskevien edellytysten vahvistamisesta 8.1.1962 annetun kuninkaan asetuksen mukaisesti
– –
– – kuninkaan asetukset ovat pätemättömiä, jos niitä ei vahvisteta lailla 12 kuukauden kuluessa niiden voimaantulosta. Vahvistus vaikuttaa takautuvasti kuninkaan asetuksen voimaantulopäivästä. Edellä mainittujen 1 momentin 2–6 kohdan nojalla annetuista kuninkaan asetuksista keskustellaan ministerineuvostossa.
– –”
13.
Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, kyseinen säännös – kuten sen edeltäjätkin ( 10 ) – annettiin vuoden 2008 maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin yhteydessä. Sen avulla oli tarkoitus mahdollistaa ajan tasalla olevien toimenpiteiden toteuttaminen mahdollisen äkillisen rahoitusmarkkina- tai järjestelmäkriisin aiheuttaman vakavan uhkan laajuuden ja seurauksien rajoittamiseksi. Belgian lainsäätäjä oli erityisesti taloudellisten osuuskuntien osalta sitä mieltä, että niiden osuuksilla oli tietyissä tapauksissa kaikki säästötuotteen tunnusmerkit, joten niitä oli suojeltava samalla tavalla kuin pankkitalletuksia ja tiettyjä henkivakuutuksia.
14.
Keskuspankkilain 36/24 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla annettiin sitten 10.10.2011 kuninkaan asetus, jonka mukaan rahoitusalalla toimivat osuuskuntamuotoiset yhtiöt voivat liittyä Belgiassa vuonna 2008 käyttöön otettuun talletusten ja henkivakuutusten erityissuojarahastoon. Samalla mainitun rahaston nimeksi muutettiin ”talletusten, henkivakuutusten ja hyväksyttyjen osuuskuntien pääomaosuuksien erityissuojarahasto”.
15.
Kuninkaan asetuksella, joka annettiin 7.11.2011, hyväksyttiin kolmen Arco-konserniin kuuluvan hyväksytyn osuuskuntamuotoisen yhtiön Arcoparin, Arcofinin ja Arcoplusin pääoman suojaamista koskeva hakemus. Muiden osuuskuntien osalta vastaavia hakemuksia ei tehty.
III Tosiseikat ja pääasian oikeudenkäynti
16.
Belgian kuningaskunnan Raad van State (ylin hallintotuomioistuin) tiedustelee Grondwettelijk Hofilta (perustuslakituomioistuin) kolmessa yhdessä käsiteltävässä asiassa keskuspankkilain 36/24 §:n, jonka Belgian lainsäätäjä, kuten jo mainittiin, antoi vastauksena vuonna 2008 alkaneeseen maailmanlaajuiseen talous- ja finanssikriisiin, perustuslainmukaisuutta.
17.
Oikeudenkäyntien syynä on Belgian valtion keskuspankkilain 36/24 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla perustama tiettyjen hyväksyttyjen taloudellisten osuuskuntien osuuksia – siltä osin kuin niitä omistavat luonnolliset henkilöt – koskeva valtiontakausjärjestelmä lakisääteiseen 100000 euron sijoittajakohtaiseen määrään asti.
18.
Aikomus antaa tällainen suoja oli jo aiemmin ollut kahden hallituksen ilmoituksen kohteena, ensin 10.10.2008 ja sen jälkeen uudelleen 21.1.2009. ( 11 ) Myös Arco-konserni julkaisi 21.1.2009 annetun ilmoituksen samana päivänä omilla internetsivuillaan.
19.
Euroopan komissiolle Belgian valtio ilmoitti mainitusta valtiontakausjärjestelmästä vasta 7.11.2011 eli päivänä, jolloin taloudelliset Arco-osuuskunnat hyväksyttiin kuninkaan asetuksella Belgian talletusten vakuusjärjestelmän piiriin. ( 12 )
20.
Grondwettelijk Hofin (perustuslakituomioistuin) on nyt selvitettävä Raad van Staten (ylin hallintotuomioistuin) pyynnöstä, onko keskuspankkilain 36/24 §:n 1 momentin 3 kohdan mukainen valtiontakausjärjestelmä yhteensopiva yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteiden kanssa, sellaisina kuin ne on vahvistettu Belgian perustuslain 10 ja 11 §:ssä. Valittajat väittävät Raad van Statessa lähinnä, että kyseinen valtiontakausjärjestelmä johtaa syrjintään taloudellisten osuuskuntien yksityisjäsenten ja muiden markkinoilla toimivien pääomasijoitusyhtiöiden ja laitosten erilaisten osakkeenomistajien välillä.
21.
Grondwettelijk Hof (perustuslakituomioistuin) tiedustelee keskuspankkilain 36/24 §:n perustuslailliseen arviointiin liittyvänä alustavana kysymyksenä, onko Belgian valtio rikkonut valituksenalaisella valtiontakausjärjestelmällä unionin oikeutta, ensinnäkin talletusten vakuusjärjestelmää koskevia vaatimuksia ja toiseksi valtiontukia koskevaa lainsäädäntöä. Tämän alustavan kysymyksen selvittämiseksi sen on mielestään esitettävä unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö.
IV Ennakkoratkaisupyyntö ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa
22.
Belgian Grondwettelijk Hof (perustuslakituomioistuin) esitti 5.2.2015 päivätyssä ennakkoratkaisupyynnössään, joka saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 19.2.2015, SEUT 267 artiklan nojalla unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset: ( 13 )
”1)
Onko direktiivin 94/19/EY 2 ja 3 artiklaa, luettuina mahdollisesti yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklan ja yleisen yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa, tulkittava siten, että
a)
niissä asetetaan jäsenvaltioille velvoite suojata rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osuudet talletusten suojaamista vastaavalla tavalla?
b)
ne ovat esteenä sille, että jäsenvaltio antaa yhteisölle, jonka vastuulla on suojata joitakin direktiivissä tarkoitettuja talletuksia, tehtävän suojata myös, 100000 euron määrään asti, rahoitusalalla toimivan hyväksytyn osuuskuntamuotoisen yhtiön jäsenten, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, osuuksien arvon?
2)
Onko päätös 2014/686/EU SEUT 107 ja SEUT 296 artiklan mukainen, sikäli kuin päätöksen kohteena oleva valtiontakausjärjestelmä luokitellaan päätöksessä uudeksi valtiontueksi?
3)
Mikäli toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava kieltävästi, onko SEUT 107 artiklaa tulkittava siten, että rahoitusalalla toimivien hyväksyttyjen osuuskuntamuotoisten yhtiöiden osakkaille, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, tarkoitettu valtiontakausjärjestelmä, sellaisena kuin siitä säädetään Belgian keskuspankkilain 36/24 §:n 1 momentin 3 kohdassa, on uusi valtiontuki, josta on ilmoitettava Euroopan komissiolle?
4)
Mikäli toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava myöntävästi, onko kyseinen Euroopan komission päätös yhteensopiva SEUT 108 artiklan 3 kohdan kanssa, jos sitä on tulkittava siten, että siinä todetaan, että valituksenalainen valtiontuki oli toteutettu ennen 3.3.2011 tai 1.4.2011 tai jompanakumpana päivänä, tai päinvastoin, jos sitä on tulkittava siten, että siinä todetaan, että valituksenalainen valtiontuki oli toteutettu myöhempänä päivämääränä?
5)
Onko SEUT 108 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio hyväksyy toimenpiteen, kuten Belgian keskuspankkilain 36/24 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, jos tällaisella toimenpiteellä toteutetaan valtiontuki tai se muodostaa aiemmin toteutetun valtiontuen eikä kyseistä valtiotukea ole vielä ilmoitettu komissiolle?
6)
Onko SEUT 108 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio hyväksyy, ilman Euroopan komissiolle etukäteen tapahtuvaa ilmoitusta, toimenpiteen, kuten Belgian keskuspankkilain 36/24 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, jos tällainen toimenpide muodostaa valtiontuen, jota ei ole vielä toteutettu?”
23.
Tammikuussa 2016 ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin valaisi unionin tuomioistuimen pyynnöstä työjärjestyksen 101 artiklan mukaisesti lähemmin toisen, kolmannen, neljännen, viidennen ja kuudennen kysymyksen merkitystä pääasian ratkaisemisen kannalta.
24.
Kirjalliseen menettelyyn unionin tuomioistuimessa ovat osallistuneet pääasian oikeudenkäynnin valittajat (Paul Vervloet ym., Schaerbeekin kunta ja Ogeo Fund -eläkerahasto), pääasian oikeudenkäyntiin väliintulijoina osallistuneet kolme Arco-konsernin taloudellista osuuskuntaa (Arcopar, Arcofin ja Arcoplus) sekä Belgian kuningaskunta ja Euroopan komissio. Samat asianosaiset ja muut osapuolet osallistuivat myös 6.4.2016 pidettyyn istuntoon.
V Arviointi
25.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee useilla kysymyksillään lähinnä, rikkoiko Belgian valtio unionin oikeutta, kun se perusti vuonna 2008 alkaneen talous- ja finanssikriisin yhteydessä valtiontakausjärjestelmän tiettyjen taloudellisten osuuskuntien henkilöjäsenten suojaksi.
A Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen
26.
Ennen ennakkoratkaisukysymysten sisällöllistä arviointia on syytä esittää lyhyesti muutamia huomautuksia ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisesta. Osa asianosaisista ja muista osapuolista epäili nimittäin unionin oikeuteen liittyvien oikeudellisten ongelmien merkitystä asian ratkaisemisen kannalta sillä perusteella, että pääasian oikeudenkäynnissä on kyse yksinomaan Belgian perustuslaista ja että direktiivillä 94/19 ja valtiontukia koskevalla unionin oikeudella – tai tukien valikoivuudella – ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
27.
Tähän on huomautettava, että unionin oikeutta koskevilla ennakkoratkaisukysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä ratkaisemasta kansallisen tuomioistuimen esittämää ennakkoratkaisukysymystä ainoastaan silloin, kun on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden säännösten ja määräysten tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin. ( 14 )
28.
Nyt käsiteltävässä asiassa näin ei kuitenkaan ole.
29.
Belgian Grondwettelijk Hofia (perustuslakituomioistuin) on epäilemättä pyydetty arvioimaan valituksenalaista keskuspankkilain 36/24 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaista valtiontakausjärjestelmää yhdenvertaisen kohtelun ja syrjintäkiellon periaatteiden kannalta, sellaisina kuin ne on vahvistettu Belgian perustuslain 10 ja 11 §:ssä. Grondwettelijk Hof pitää kuitenkin ilmeisesti esittämiään unionin oikeutta koskevia ennakkoratkaisukysymyksiä edellytyksenä kyseiselle arvioinnille. Se viittasi siihen jo ennakkoratkaisupyynnössään ja esitti kantansa laajemmin uudelleen unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 101 artiklan mukaisissa selvennyksissä. Myös asianosaiset, erityisesti Schaerbeekin kunta ja Ogeo Fund -rahasto, korostivat tätä unionin tuomioistuimen istunnossa.
30.
Grondwettelijk Hof (perustuslakituomioistuin) käsittelee aluksi erittäin vakuuttavasti alustavaa kysymystä siitä, onko valituksenalainen valtiontakausjärjestelmä unionin oikeuden mukainen. Sen perusteella se tekee päätelmiä siitä, onko kyse Belgian perustuslaissa tarkoitetusta kielletystä erilaisesta kohtelusta.
31.
Jos unionin oikeudessa nimittäin edellytetään mainittua valtiontakausjärjestelmää (esimerkiksi direktiivin 94/19 mukaista talletusten vakuusjärjestelmää koskevista säännöksistä seuraavana Belgian valtion velvollisuutena), tämä voisi oikeuttaa sijoittajien mahdollisen erilaisen kohtelun. Jos taas osoittautuu, että unionin oikeus on tällaisen valtiontakausjärjestelmän esteenä (esimerkiksi direktiivin 94/19 tai unionin oikeuden valtiontukia koskevien vaatimusten vastaisuuden vuoksi), tällainen järjestelmä ei nähtävästi voi oikeuttaa Belgian perustuslaissa tarkoitettua sijoittajien erilaista kohtelua.
32.
Ennakkoratkaisukysymykset eivät näin ollen ole ilmeisen merkityksettömiä pääasian oikeudenkäynnin ratkaisun kannalta, eikä voi siis olla vakavia syitä katsoa ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttuvan.
B Ennakkoratkaisukysymysten sisällön arviointi
33.
Unionin tuomioistuinta on pyydetty arvioimaan Belgian valtiontakausjärjestelmän kaltaista järjestelmää ensinnäkin talletusten vakuusjärjestelmiä koskevan unionin oikeuden vaatimusten kannalta (ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys, ks. tästä 1 jakso) ja toisaalta unionin oikeuden valtiontukien kiellon kannalta (toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudes ennakkoratkaisukysymys, ks. tästä jäljempänä 2 jakso).
1. Talletusten vakuusjärjestelmää koskevan unionin oikeuden vaatimukset (ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys)
34.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko nyt valituksenalainen valtiontakausjärjestelmä talletusten vakuusjärjestelmää koskevan unionin oikeuden vaatimusten mukainen. Tästä syystä Grondwettelijk Hof (perustuslakituomioistuin) tiedustelee unionin tuomioistuimelta direktiivin 94/19 2 ja 3 artiklan merkitystä, kun niitä tulkitaan perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklan ja yleisen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen valossa.
35.
Arco katsoo, että valtiontakausjärjestelmä oli välttämätön direktiivin 94/19 mukaisen talletusten vakuusjärjestelmän tarkoituksen ja tavoitteen perusteella, kun taas Schaerbeekin kunnan ja Ogeo Fund -rahaston käsitys on päinvastainen. Belgia ja komissio ovat sitä mieltä, ettei direktiivissä lähtökohtaisesti edellytetä eikä kielletä tällaista valtiontakausjärjestelmää. Vervloet ja muut valittajat korostavat puolestaan, ettei valtiontakausjärjestelmällä panna täytäntöön direktiiviä 94/19 ja että talletusten vakuusjärjestelmän soveltamisalan laajentaminen taloudellisten osuuskuntien osuuksiin on järjestelmän vastaista.
36.
Kuten jäljempänä esitän, direktiivissä 94/19 suhtaudutaan käsiteltävän kaltaiseen ongelmaan lähtökohtaisesti neutraalisti. Direktiivissä ei edellytetä (ks. tästä seuraava a kohta) eikä kielletä (ks. tästä jäljempänä b kohta) talletusten vakuusjärjestelmän soveltamisalan laajentamista taloudellisten osuuskuntien osuuksiin.
a) Direktiivistä 94/19 ei voida johtaa velvollisuutta talletusten vakuusjärjestelmän soveltamisalan laajentamiseen taloudellisten osuuskuntien osuuksiin (ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen ensimmäinen osa)
37.
Aluksi on selvitettävä, edellytettiinkö direktiivissä 94/19, että Belgian kansallisen talletusten vakuusjärjestelmän kaltaisen järjestelmän soveltamisalaa on laajennettava myös yksityishenkilöiden omistamiin taloudellisten osuuskuntien osuuksiin.
38.
Jäsenvaltioiden velvollisuus varmistaa alueellaan yhden tai useamman talletusten vakuusjärjestelmän perustaminen ja hyväksyminen seuraa direktiivin 94/19 3 artiklan 1 kohdasta. Tämän velvollisuuden laajuutta on arvioitava direktiivin henkilöllisen ja aineellisen soveltamisalan kannalta.
39.
Direktiiviä 94/19 sovelletaan aineellisesti talletuksiin. Direktiivin 1 artiklan 1 kohdan määritelmien mukaan kyse on tileillä olevista saatavista, jotka on maksettava takaisin tilinomistajalle, sekä velkakirjojen osoittamista veloista.
40.
Kumpikaan edellä mainituista määritelmistä ei ymmärtääkseni koske Arco-konsernin kaltaisten belgialaisten taloudellisten osuuskuntien osuuksia. Osuudet ovat nimittäin lähinnä osuuksia kyseisen yrityksen omasta pääomasta, kun taas talletuksille on ominaista, että ne kuuluvat luottolaitoksen vieraaseen pääomaan.
41.
Lisäksi talletusten nimellisarvo on maksettava eräpäivänä takaisin tallettajalle, mahdollisesti sovitun koron kanssa ja mahdolliset maksut ja verot vähennettyinä, kun taas rahasumma, jonka osuuskunnan jäsen saa vetäytyessään osuuskunnasta, heijastaa kyseisen yrityksen tuottavuuden kehitystä ja voi olla välillä suurempi ja välillä pienempi.
42.
Sijoittajan hankkimaa osuuskunnan osuutta, vaikka sitä markkinoidaan säästötuotteena, voi näin ollen verrata pankkitilille tehdyn maksusuorituksen tai obligaation hankinnan sijasta pikemminkin osakkeen ostamiseen, jonka suojasta direktiivissä 94/19 ei ole säädetty.
43.
Kyseessä olevia belgialaisia taloudellisia osuuskuntia ei voi verrata myöskään asunto-osuuskuntien osuuksiin, jotka mainitaan direktiivin 94/19 1 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa. Kyseinen talletuksen käsitteen erityinen laajennus koskee sanamuotonsakin perusteella ainoastaan Ison-Britannian ja Irlannin asunto-osuuskuntia, mutta Belgian lainsäädännön mukaisia taloudellisia osuuskuntia säännöksessä ei sen sijaan mainita. Toiseksi kyseinen erityissäännös ei koske varsinkaan sellaisia osuuksia, jotka ovat pääomaluonteisia. Nimenomaan niistä – oman pääoman osuuksista – on kuitenkin kyse nyt valituksenalaisissa, Arco-konsernin taloudellisten osuuskuntien kaltaisissa osuuskunnissa.
44.
Direktiivin 94/19 henkilölliseen soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan luottolaitokset. Direktiivin 1 artiklan 4 kohdan määritelmän mukaan luottolaitoksella tarkoitetaan yritystä, joka vastaanottaa liiketoimintanaan yleisöltä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja ja myöntää luottoja omaan lukuunsa.
45.
Tämäkään ei päde taloudellisiin osuuskuntiin, joita valituksenalainen Belgian valtiontakausjärjestelmä koskee. Pääasian oikeudenkäynnin kaikki asianosaiset, mukaan lukien Arco, ovat nimittäin yhtä mieltä siitä, että Arco-konsernin taloudellisten osuuskuntien kaltaiset osuuskunnat eivät ole luottolaitoksia. Ne eivät vastaanota yleisön talletuksia eivätkä myönnä pankeille tyypilliseen tapaan säännöllisesti luottoja omaan lukuunsa.
46.
Muuta ei seuraa myöskään siitä, että direktiiviä 94/19 tulkitaan unionin yleisen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen valossa, kuten Belgian Grondwettelijk Hof (perustuslakituomioistuin) ehdottaa ennakkoratkaisukysymyksellään.
47.
Yhdenvertaisen kohtelun periaate on unionin oikeuden yleinen periaate, joka on vahvistettu perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklassa. ( 15 ) Sitä ei voida tulkita ja soveltaa eri tavalla sen mukaan, mikä oikeudenala on kyseessä.
48.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavoin eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavoin, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella. ( 16 )
49.
Kuten edellä todettiin, ( 17 ) kyseessä olevat taloudellisten osuuskuntien osuudet eroavat talletusten vakuusjärjestelmää koskevan unionin oikeuden kohteen kannalta merkittävästi perinteisistä talletuksista luottolaitoksiin, vaikka saattavat monessa suhteessa muistuttaa perinteisiä säästötuotteita – esimerkiksi verotuksen, valtion sääntelyn ja sen osalta, miten suosittuja ne ovat yleisön keskuudessa. Vastaavasti yhdenvertainen kohtelu ei unionin oikeuden mukaan edellytä, että Belgiassa käytössä olevan kaltaisen kansallisen talletusten vakuusjärjestelmän pitäisi koskea myös tällaisia osuuskuntien osuuksia.
50.
Belgia ei näin ollen ollut direktiivin 94/19 eikä yleisen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen nojalla velvollinen laajentamaan kansallisen talletusten vakuusjärjestelmänsä soveltamisalaa tähän pääomasijoitusmuotoon.
b) Direktiivistä 94/19 ei voida johtaa kieltoa laajentaa talletusten vakuusjärjestelmän soveltamisala taloudellisten osuuskuntien osuuksiin (ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen toinen osa)
51.
Lisäksi on arvioitava, oliko direktiivin 94/19 mukaan kiellettyä laajentaa Belgian kansallisen talletusten vakuusjärjestelmän kaltaisen järjestelmän soveltamisalaa myös yksityishenkilöiden omistamiin taloudellisten osuuskuntien osuuksiin.
52.
Vastaus tähän kysymykseen riippuu ensi sijassa direktiivin 94/19 2 artiklan toisesta luetelmakohdasta. Kyseisen kohdan mukaan talletusten vakuusjärjestelmästä ei saada palautusta mistään sellaisista välineistä, jotka kuuluvat direktiivin 89/299 2 artiklan omien varojen määritelmään, johon kuuluu erityisesti kokonaan maksettu pääoma.
53.
Tämä poissulkemisperuste vaikuttaa tässä asiassa ensi silmäyksellä todellakin merkitykselliseltä. Kuten näet edellä jo todettiin, kyseessä olevat taloudellisten osuuskuntien osuudet ovat väline, joiden avulla sijoittaja hankkii osakkeiden oston tapaan osuuden kyseisen yrityksen omasta pääomasta. ( 18 )
54.
Lähemmin tarkasteltuna osoittautuu kuitenkin, että tämä direktiivin 94/19 2 artiklan toisessa luetelmakohdassa säädetty poissulkemisperuste koskee ainoastaan luottolaitosten omaa pääomaa. Siinä mainitaan nimenomaan oma pääoma, joka kuuluu direktiivin 89/299 2 artiklan luottolaitosten omien varojen määritelmään. Kuten jo mainittiin, ( 19 ) Belgian lainsäädännön mukaiset hyväksytyt taloudelliset osuuskunnat eivät ole tällaisia luottolaitoksia.
55.
Direktiivin 94/19 2 artiklan toinen luetelmakohta ei näin ollen ole lähtökohtaisesti esteenä kansallisen talletusten vakuusjärjestelmän soveltamisalan laajentamiselle yksityishenkilöiden omistamiin taloudellisten osuuskuntien osuuksiin.
56.
Mutta tähän liittyy muutakin: se seikka, että direktiivissä yhdenmukaistetaan talletusten vakuusjärjestelmät ainoastaan osittain, ( 20 ) tukee jäsenvaltioiden liikkumavaraa muiden tapausten, joista ei ole säädetty unionin oikeudessa, sisällyttämiseksi kansallisiin talletusten vakuusjärjestelmiin.
57.
Jäsenvaltiot eivät voi kuitenkaan täysin vapaasti laajentaa kansallisten talletusten vakuusjärjestelmiensä soveltamisalaa direktiivissä 94/19 säädetyn luottolaitosten talletusten vakuuskohteen ulkopuolisiin tilanteisiin. Niillä ei ole tosin tältä osin velvollisuutta noudattaa unionin oikeuden yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, sillä se sitoo kansallisia viranomaisia ainoastaan unionin oikeuden täytäntöönpanon yhteydessä (ks. perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohta). Ne eivät saa kuitenkaan heikentää talletusten vakuusjärjestelmän tehokasta vaikutusta, sellaisena kuin se on tarkoitus toteuttaa direktiivillä 94/19 koko sisämarkkinoilla.
58.
Kuten komissio tässä yhteydessä perustellusti korostaa, talletusten vakuusjärjestelmän tehokas vaikutus voisi heikentyä, jos jäsenvaltio lisäisi kansallisen talletusten vakuusjärjestelmään enemmän riskejä, joilla ei ole mitään suoranaista tekemistä järjestelmän tarkoituksen kanssa. Mitä suurempia ovat suojattavat riskit, sitä enemmän vesittyy talletusten vakuusjärjestelmä ja sitä vähemmän se voi – olennaisesti samoina pysyvin varoin – vaikuttaa direktiivin 94/19 tavoitteen saavuttamiseen, joka on luottolaitosten toiminnan yhdenmukaisen kehityksen edistäminen, pankkijärjestelmän vakauden vahvistaminen ja tallettajien turvaaminen. ( 21 )
59.
Kansallisten tuomioistuinten on arvioitava, heikentääkö valituksenalainen valtiontakausjärjestelmä tosiasiallisesti konkreettisesti Belgian talletusten vakuusjärjestelmän tehokasta vaikutusta. Samalla niiden on otettava huomioon, että Arcon valtiontakauksen kaltainen suoja sisällyttää suuren joukon piensijoittajia talletusten vakuusjärjestelmän piiriin, että taloudelliset osuuskunnat eivät aikaisemmin osallistuneet millään tavalla järjestelmän rahoitukseen ( 22 ) ja että ne otettiin ylipäänsä järjestelmään vasta joitakin päiviä ennen vakuustapahtumaa – nimittäin noin kuukausi ennen päätöstä niiden vapaaehtoisesta selvitystilaan asettamisesta. Ne saavat siis kansalliselta talletusten vakuusjärjestelmästä selvästi suuremman hyödyn kuin muut, järjestelmään jo pitkään maksajina kuuluneet yritykset.
60.
On itsestään selvää, ettei muitakaan unionin oikeuden vaatimuksia – varsinkaan SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan ( 23 ) valtiontukia koskevia vaatimuksia – voida jättää huomiotta.
c) Välipäätelmä
61.
Direktiiviä 94/19 on näin ollen tulkittava siten, että jäsenvaltiot eivät ole velvollisia mutta niitä ei myöskään kielletä sisällyttämästä luonnollisten henkilöiden osuuksia hyväksytyistä taloudellisista osuuskunnista kansalliseen talletusten vakuusjärjestelmäänsä, kunhan talletusten vakuusjärjestelmän tehokasta vaikutusta ei heikennetä tai unionin oikeuden muita vaatimuksia ei jätetä noudattamatta.
2. Unionin oikeuden valtiontukia koskevat vaatimukset (toinen, kolmas, neljäs, viides ja kuudes ennakkoratkaisukysymys)
62.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella, kolmannella, neljännellä, viidennellä ja kuudennella ennakkoratkaisukysymyksellään, onko nyt valituksenalainen valtiontakausjärjestelmä ristiriidassa unionin oikeuden valtiontukia koskevien vaatimusten kanssa. Grondwettelijk Hof (perustuslakituomioistuin) haluaa lähinnä selvittää, onko tällainen valtiontakausjärjestelmä SEUT 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu uusi valtiontuki, josta olisi pitänyt ilmoittaa komissiolle ja jota ei olisi saanut panna täytäntöön ennen komission hyväksyntää. Tämä ongelma sisältyy yhdistävänä tekijänä kaikkiin kysymyksiin 2–6.
63.
Valtiontakausjärjestelmän yhteensopivuus sisämarkkinoiden kanssa, erityisesti SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan valossa, josta useat asianosaiset ovat esittäneet mielipiteensä unionin tuomioistuimessa, ei sen sijaan ole Grondwettelijk Hofin (perustuslakituomioistuin) ennakkoratkaisupyynnön kohteena.
a) Komission päätöksen 2014/686 pätevyys (toinen kysymys)
64.
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toinen kysymys koskee lähinnä päätöstä 2014/686, jonka pätevyyden se pyytää unionin tuomioistuinta tutkimaan. Niin kauan kuin unionin tuomioistuin ei ole julistanut päätöstä mitättömäksi kanteen johdosta tai pätemättömäksi ennakkoratkaisupyynnön seurauksena, Grondwettelijk Hofin (perustuslakituomioistuin) on nimittäin noudatettava päätökseen sisältyvää komission arviota, ( 24 ) jonka mukaan Arcon valtiontakaus on uusi valtiontuki, joka toteutettiin sääntöjenvastaisesti, jonka edut on perittävä takaisin ja jonka perusteella ei saa maksaa korvauksia.
65.
Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, Arco-konsernin kolme taloudellista osuuskuntaa kyseenalaistavat päätöksen 2014/686 pätevyyden Belgian tuomioistuimissa (Grondwettelijk Hof (perustuslakituomioistuin) ja Raad van State (ylin hallintotuomioistuin)) käytävässä pääasian oikeudenkäynnissä olennaisesti samoin perustein, joilla ne ovat perustelleet myös päätöksestä Euroopan unionin tuomioistuimessa nostamaansa mitättömyyskannetta. ( 25 ) Unionin tuomioistuin asettaa päätöksen pätevyyttä tutkiessaan tärkeät suuntaviivat kansallisen tuomioistuimen oikeudenkäynnille ja tekee tietynlaisen ennakkopäätöksen vireillä olevaa unionin ensimmäisen oikeusasteen oikeudenkäyntiä varten. ( 26 )
66.
Arcon päätöstä 2014/686 vastaan esittämät väitteet, jotka on koottu ennakkoratkaisupyyntöön, koskevat ensinnäkin SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontuen käsitettä ja toiseksi SEUT 296 artiklan toisen kohdan mukaista komission perusteluvelvollisuutta. Käsittelen nyt peräkkäin näitä molempia.
i) Valtiontuen käsite
67.
SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaan, ”jollei perussopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.
68.
Toimenpiteen luokitteleminen SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi edellyttää, että kaikki kyseisessä määräyksessä tarkoitetut edellytykset täyttyvät. ( 27 )
69.
Ensinnäkin kyse on oltava valtion toimenpiteestä tai valtion varoilla toteutetusta toimenpiteestä. Toiseksi kyseisen toimenpiteen on oltava omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Kolmanneksi toimenpiteellä on annettava etua sille, joka on toimenpiteen kohteena. Neljänneksi toimenpiteen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua. ( 28 )
70.
Näiden edellytysten tutkimisessa ei vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ole kyse niinkään kansallisten viranomaisten tavoitteista (valituksenalainen valtiontakausjärjestelmä perustuu epäilemättä hyvään tarkoitukseen, yksityishenkilöiden säästöjen menettämisen estämiseen ja kansallisen rahoitusjärjestelmän vakauden ylläpitämiseen) vaan toimenpiteiden vaikutuksista. ( 29 )
71.
Käsiteltävässä asiassa on riidanalaista ensinnäkin se, tarjoaako Belgian valtiontakausjärjestelmä Arco-osuuskunnille valikoivaa etua (tuen käsitteen kolmas edellytys), ja toiseksi, onko se omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristämään kilpailua sisämarkkinoilla (tuen käsitteen toinen ja neljäs edellytys). ( 30 )
– Arco-osuuskunnat valtiontakausjärjestelmän edunsaajina
72.
Komissio toteaa päätöksen 2014/686 johdanto-osan 80–84 perustelukappaleessa, että Arco ”oli toimenpiteen ainoa varsinainen edunsaaja”.
73.
Arco puolestaan väittää, että valtiontakausjärjestelmän tosiasiallisia edunsaajia ovat ensinnäkin taloudellisten Arco-osuuskuntien henkilöjäsenet, koska heille taataan nimenomaisesti pääoman takaisinmaksu aina 100000 euroon asti, ja toiseksi Dexia-pankki, jonka pelastamista mainitun valtiontakausjärjestelmän oli tarkoitus edesauttaa.
74.
Tällainen väite ei ole kuitenkaan merkityksellinen. Pelkästään se seikka, että muiden asianosaisten – taloudellisten osuuskuntien henkilöjäsenten ja Dexia-pankin – oli mahdollista saada etua valituksenalaisesta valtiontakausjärjestelmästä, ei nimittäin sulje suinkaan pois sitä, että Arcoa itseään oli pidettävä kyseisen järjestelmän edunsaajana, jopa pääasiallisena edunsaajana (tai komission sanoin ”ainoana varsinaisena edunsaajana”).
75.
Arco jättää tässä yhteydessä huomiotta erityisesti sen, että SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tukina pidetään kaikkia sellaisia valtion toimenpiteitä, jotka muodossa tai toisessa ovat omiaan suosimaan yrityksiä suoraan tai välillisesti. ( 31 ) Arco sai rahoitusalalla toimivana yrityksenä epäilemättä ainakin välillistä etua Belgian valtiontakausjärjestelmästä. Vasta valtiontakausjärjestelmä pelasti Arco-konsernin uhkaavalta yksityissijoittajien paolta kolmesta taloudellisesta Arco-osuuskunnasta, ( 32 ) ja sen ansiosta Arco pystyi pääosakkaana osallistumaan aikoinaan suunniteltuun Dexia-pankin pääomapohjan vahvistamiseen. On muuten muistutettava siitä, että taloudelliset Arco-osuuskunnat – päinvastoin kuin kaikki muut taloudelliset osuuskunnat – hakivat pääsyä valtiontakausjärjestelmään. Ne olisivat tuskin lähettäneet hakemusta, jos eivät olisi odottaneet saavansa siitä konkreettista taloudellista etua.
76.
Vakuuttava ei ole myöskään Arcon vastaväite, jonka mukaan oman pääoman karkaaminen ei olisi välttämättä vaikuttanut haitallisesti kolmeen taloudelliseen Arco-osuuskuntaan. Jos yrityksen oma pääoma nimittäin vähenee, sen velkaantumisaste kasvaa ja luottokelpoisuus heikkenee, jolloin yritys voi jatkossa hankkia pääomaa ainoastaan epäedullisemmilla ehdoilla. Tätä näkökohtaa ei voida väheksyä varsinkaan Arcon kaltaisessa tilanteessa, jossa se oli Dexia-pankin pelastusyrityksiin osallistuessaan tehnyt huomattavia taloudellisia sitoumuksia.
– Edun valikoivuus
77.
SEUT 107 artiklan 1 kohdassa kielletään tuet, jotka suosivat jotakin yritystä tai tuotannonalaa, eli valikoivat tuet. ( 33 ) Oikeuskäytännön mukaan edun valikoivuudelle on tunnusomaista, että suositaan jotakin yritystä tai tuotannonalaa verrattuna muihin, jotka ovat tällä toimenpiteellä tavoitellun päämäärän kannalta siihen rinnastettavassa tilanteessa tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen kannalta. ( 34 )
78.
Komissio toteaa päätöksen 2014/686 johdanto-osan 100–107 perustelukappaleessa, että valituksenalainen valtiontakausjärjestelmä antaa Arcolle edun, joka on ”selvästi valikoiva”. ( 35 )
79.
Arco puolestaan kiistää saaneensa tällaista valikoivaa etua. Sen mielestä taloudelliset osuuskunnat ovat tosiasiallisesti ja oikeudellisesti tilanteessa, joka rinnastuu perinteisten säästötuotteiden tarjoajien tilanteeseen, joten Belgian talletusten vakuusjärjestelmän laajentaminen tällaisten taloudellisten osuuskuntien jäseniin oli täysin järjestelmän mukaista.
80.
Tämä väite ei kuitenkaan vakuuta. Kuten edellä jo todettiin direktiivin 94/19 yhteydessä, taloudellisten osuuskuntien, kuten Arco-konsernin, osuudet eivät ole talletusten vakuusjärjestelmän päämäärän kannalta verrattavissa niinkään luottolaitosten perinteisiin talletuksiin kuin pikemminkin osakkeisiin. ( 36 ) Lisäksi mainitut taloudelliset osuuskunnat eivät ole omien sanojensa mukaan ominaisuuksiltaan luottolaitoksia. ( 37 )
81.
Arco-konsernin taloudellisten osuuskuntien kaltaiset osuuskunnat eivät näin ollen olleet talletusten vakuusjärjestelmän päämäärän kannalta luottolaitoksiin verrattavissa olevassa tilanteessa, jossa olisi ollut luonnollista sisällyttää ne valituksenalaisen valtiontakausjärjestelmän avulla Belgian talletusten vakuusjärjestelmään. Niiden tilanne oli päinvastoin verrattavissa sellaisten yritysten tilanteeseen, jotka myyvät osuuksia yrityksestään osakkeina ja tarjoavat näin yleisölle eräänlaista pääomasijoitusta, joka ei lähtökohtaisesti kuulu talletusten vakuusjärjestelmän soveltamisalaan.
82.
Mitään muuta ei seuraa myöskään Arcon ja Belgian mainitsemasta tuomiosta Paint Graphos. ( 38 )
83.
Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin tarkasteli vero-oikeuden yhteydessä kysymystä siitä, millä edellytyksillä jäsenvaltion myöntämä etu on siten valikoiva, että se voi olla SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Kyseisen tuomion mukaan valikoivuus riippuu lyhyesti sanottuna siitä, että toimenpide poikkeaa yleisestä järjestelmästä siltä osin kuin sillä otetaan käyttöön erilainen kohtelu sellaisten toimijoiden välillä, jotka voidaan kyseisen jäsenvaltion verojärjestelmälle asetetun päämäärän kannalta rinnastaa toisiinsa tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen kannalta. ( 39 )
84.
Sen yleisen järjestelmän mukaan, josta käsiteltävässä asiassa on kyse, pääomasijoitukset eivät lähtökohtaisesti kuulu talletusten vakuusjärjestelmän piiriin. Ainoastaan talletukset luottolaitoksiin sisältyvät talletusten vakuusjärjestelmään, kun taas sijoitukset, jotka tehdään yritysten osakkeisiin ja joiden arvo riippuu yrityksen arvon kehittymisestä, eivät lähtökohtaisesti kuulu tällaiseen järjestelmään.
85.
Kun Belgia kuitenkin sisällyttää talletusten vakuusjärjestelmään yritysten omistusosuuksien tietyt muodot – käsiteltävässä asiassa yksityishenkilöiden omistamat osuudet hyväksyttyjen taloudellisten osuuskuntien pääomasta – otetaan tuomion Paint Graphos sanamuotoa käyttäen käyttöön ”toimijoiden erilainen kohtelu”.
86.
Erilainen kohtelu koskee yhtäältä taloudellisia osuuskuntia ja toisaalta muita osuuskuntia tai yhteisöjä, siis taloudellisia toimijoita, jotka – huolimatta monista erityispiirteistä, jotka saattavat johtua niiden kulloisestakin oikeudellisesta muodosta ( 40 ) – ovat ainakin talletusten vakuusjärjestelmän päämäärien kannalta toisiinsa rinnastuvassa tilanteessa tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen kannalta. Kaikki nämä yritykset voivat nimittäin tarjota pääomaansa yksityisille sijoittajille. Ainoastaan ensin mainittujen – taloudellisten osuuskuntien – pääomaosuudet kuuluvat kuitenkin talletusten vakuusjärjestelmään.
87.
Näin ollen taloudellisia osuuskuntia suosittiin valikoivasti myös sen perusteen mukaan, joka unionin tuomioistuimen mukaan oli ratkaiseva tuomiossa Paint Graphos ja eräissä muissakin tuomioissa. ( 41 )
88.
Komissio olettaa siis aivan perustellusti päätöksessä 2014/686, että Arco-konsernin taloudelliset osuuskunnat saivat valituksenalaisen valtiontakausjärjestelmän ansiosta SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valikoivan edun.
– Kilpailun vääristyminen ja vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan
89.
Arco arvostelee lisäksi komission päätöksen 2014/686 johdanto-osan 108 ja 109 perustelukappaleessa esittämää väitettä siitä, että valituksenalainen valtiontakausjärjestelmä ”vääristää – – kilpailua” ja että sillä on ”selvästi vaikutus unionin laajuiseen kauppaan”.
90.
Suurin osa Arcon tässä yhteydessä esittämistä väitteistä, joista on esitetty yhteenveto ennakkoratkaisupyynnössä, perustuu tosin jälleen taloudellisten osuuskuntien osuuksien ja perinteisten säästöjen väitettyyn vastaavuuteen. Olen edellä jo toisessa yhteydessä todennut, etteivät nämä väitteet vakuuta. ( 42 )
91.
Edellä esitetystä riippumatta on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisen toimenpiteen valtiontueksi luokitteleminen ei edellytä sen osoittamista, että tuki todellisuudessa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja että se tosiasiallisesti vääristää kilpailua, vaan on ainoastaan tutkittava, saattaako tämä tuki vaikuttaa tuohon kauppaan ja vääristää kilpailua. ( 43 )
92.
Mahdollisesta kilpailun vääristämisestä on todettava, että komissio esittää vakuuttavasti, ( 44 ) että valituksenalainen valtiontakausjärjestelmä suojasi Arco-konsernin taloudellisia osuuskuntia pääoman karkaamiselta tai ainakin vähensi ja hidasti karkaamista. On ilmeistä, että ne saivat näin etua kilpailussa muiden rahoitusalalla toimivien yritysten kanssa, varsinkin aikana, jolloin markkinat olivat hermostuneet maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin vuoksi ja erityisesti pankeilla oli suuria vaikeuksia hankkia uutta pääomaa ja kaikkialla oli uhkana, että ennen kaikkea piensijoittajat vetäisivät pääomansa pois.
93.
Vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan on todettava, että vaikutuksesta voidaan olettaa olevan kyse aina, kun kyseinen kansallinen toimenpide vahvistaa yrityksen asemia muihin, kilpaileviin yrityksiin nähden. Etua saavan yrityksen ei tarvitse itse osallistua jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Jo se seikka, että rahoituspalvelujen kaltaista talouden alaa on vapautettu huomattavasti unionin tasolla – mikä on kiristänyt kilpailua –, voi riittää sen toteamiseen, että valtiontuet vaikuttavat tosiasiallisesti tai potentiaalisesti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. ( 45 )
94.
Tässä yhteydessä ei vakuuta Arcon viittaus henkilöjäsenten väitettyyn vähäisempään osuuteen Arco-konsernin taloudellisista osuuskunnista. Valituksenalaisen valtiontakausjärjestelmän vaikutuksia kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan on arvioitava osuuskuntamuotoisen yhtiön kaikkien osuuksien perusteella eikä turvatun yksityisten sijoittajien pääoman perusteella. Toiseksi tuen suhteellisen vähäinen merkitys tai tukea saavan yrityksen suhteellisen vaatimaton koko ei nimittäin sulje ensi arviolta pois sitä mahdollisuutta, että se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. ( 46 )
95.
Näin ollen ei ole – ainakaan ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjen väitteiden nojalla – syytä kyseenalaistaa komission päätelmää siitä, että valituksenalainen valtiontakausjärjestelmä vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. ( 47 )
ii) Perusteluvelvollisuus
96.
Lopuksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee tämän toisen ennakkoratkaisukysymyksen yhteydessä, ovatko päätöksen 2014/686 perustelut puutteelliset.
97.
Velvollisuus perustella unionin toimi perustuu SEUT 296 artiklan toiseen kohtaan ja on lisäksi vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdassa osana oikeutta hyvään hallintoon.
98.
Koska toimenpiteen luokittelu SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi edellyttää – kuten edellä jo mainittiin –, että kaikki kyseisessä määräyksessä tarkoitetut edellytykset täyttyvät, ( 48 ) komission on perusteltava päätös, jossa se katsoo, että on kyse valtiontuesta, kaikkien näiden neljän edellytyksen osalta. ( 49 )
99.
Päätös 2014/686 on tämän vaatimuksen mukainen. Sen johdanto-osa ( 50 ) sisältää yksityiskohtaisen selvityksen siitä, miksi komissio olettaa käsiteltävässä asiassa, että on kyse valtiontuesta, ja jokainen SEUT 107 artiklan 1 kohdan neljästä edellytyksestä arvioidaan tarvittavalla perusteellisuudella.
100.
Arco väittää kuitenkin, etteivät päätöksen 2014/686 perustelut ole riittävän yksityiskohtaisia, erityisesti sitä taustaa vasten, ettei päätös ”vastaa vakiintunutta päätöskäytäntöä”.
101.
Tämä väite on hylättävä, etenkin kun ennakkoratkaisupyynnössä ja Arcon kirjelmässä toistetut väitteet perustuvat hyvin epämääräisiin ja yleisluonteisiin väitteisiin eivätkä sisällä mitään konkreettista tietoa siitä, miltä osin komission lausumat ovat epäselviä ja mistä asian näkökohdista se kaipaa perusteellisempaa tietoa.
102.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perustelujen on tosin oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä unionin toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. ( 51 )
103.
Perusteluissa ei kuitenkaan tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut SEUT 296 artiklan toisen kohdan vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt. ( 52 )
104.
Käsiteltävässä asiassa komission päätöksensä 2014/686 johdanto-osassa esittämistä toteamuksista käy riittävästi ilmi, miksi komissio on katsonut, että kaikki SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät. Lisäksi on katsottava erityisesti, että Arco tunsi riittävän hyvin asiayhteyden, jossa päätös 2014/686 tehtiin, koska edeltävä hallinnollinen menettely koski pääasiallisesti sitä. ( 53 )
105.
Myöskään se Arcon esittämä kritiikki ei vakuuta, joka koskee päätöksessä 2014/686 – alaviitteessä 65 – mainittua oikeuskäytäntöä. ( 54 ) Toisin kuin Arco näyttää olettavan, komissio ei väitä, että siinä mainitut tuomiot koskevat täsmälleen samaa ongelmaa kuin nyt käsiteltävä asia. Komissio pyrkii pikemminkin ainoastaan löytämään yhtäläisyyksiä kyseisten tuomioiden välillä, mikä käy riittävän selvästi ilmi myös päätöksen perusteluista. ( 55 ) Se, ovatko komission oikeuskäytännöstä tekemät päätelmät sisällöllisesti perusteltuja, on aineellisoikeudellinen kysymys, jolla ei ole mitään tekemistä perusteluvelvollisuuden noudattamisen kanssa, kun sitä tarkastellaan muodollisena vaatimuksena. ( 56 )
iii) Välipäätelmä
106.
Ennakkoratkaisukysymysten arviointi SEUT 107 artiklan 1 kohdan valtiontuen käsitteen ja SEUT 296 artiklan toisen kohdan perusteluvelvollisuuden kannalta ei ole näin ollen kaiken kaikkiaan tuonut esiin mitään sellaista, mikä voisi vaikuttaa päätöksen 2014/686 pätevyyteen.
107.
Jos unionin tuomioistuin on yhtä mieltä tästä, sen tuomio ei tältä osin sido muodollisesti unionin yleistä tuomioistuinta vireillä olevissa asioissa T‑664/14 ja T‑711/14, mutta muodostaa varmasti de facto ennakkotapauksen, jota ei olisi helppo jättää huomiotta. Unionin yleinen tuomioistuin voi tosin vapaasti käyttää mahdollisuutta julistaa päätös 2014/686 mitättömäksi muiden sellaisten näkökohtien perusteella, joita ei tarkastella nyt käsiteltävässä ennakkoratkaisumenettelyssä.
b) Uuden valtiontuen olemassaolo (kolmas kysymys)
108.
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmas kysymys koskee toisen kysymyksen tapaan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa ja SEUT 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua uuden valtiontuen käsitettä. Tämä kysymys on esitetty vain siltä varalta, että toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi.
109.
Jos toiseen kysymykseen vastataan ehdottamallani tavalla, ( 57 ) Grondwettelijk Hofin (perustuslakituomioistuin) on pidettävä päätöstä 2014/686 pätevänä ja luokiteltava komission tapaan Arcon valtiontakaus uudeksi valtiontueksi. Tällöin kolmanteen kysymykseen ei ole syytä vastata.
c) SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaiset jäsenvaltioiden velvollisuudet (neljäs, viides ja kuudes kysymys)
110.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännellä, viidennellä ja kuudennella kysymyksellään, jotka voidaan käsitellä yhdessä, lähinnä, onko nyt valituksenalainen valtiontakausjärjestelmä SEUT 108 artiklan 3 kohdan vastainen.
i) Kansallisten viranomaisten velvollisuudet tapahtumien kronologian kannalta
111.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tarkastelee jokaisessa kysymyksessään pääasian oikeudenkäynnin tosiseikkoja niiden eri ajankohtien kannalta, joina kansalliset viranomaiset ovat toteuttaneet tiettyjä toimenpiteitä valituksenalaisen valtiontakausjärjestelmän toteuttamiseksi, aina keskuspankkilain 36/24 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisen valtuutuksen ilmoittamisesta järjestelmän konkreettiseen täytäntöönpanoon kuninkaan asetuksella. Kaikissa kolmessa kysymyksessä on kuitenkin viime kädessä kyse ainoastaan siitä, toteuttiko Belgian valtio valtiontakausjärjestelmän SEUT 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti vai ei.
112.
SEUT 108 artiklan 3 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille uusia valtiontukia koskeva kaksinkertainen velvoite. Niiden on ensinnäkin ilmoitettava komissiolle jokaisesta valtiontuen käyttöönottoa tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että tämä voi esittää huomautuksensa (ilmoitusvelvollisuus, ks. SEUT 108 artiklan 3 kohdan ensimmäinen virke). Toiseksi niiden on lykättävä suunniteltujen toimenpiteiden toteuttamista, kunnes komissio on antanut lopullisen päätöksen (toteuttamiskielto tai standstill-velvollisuus, ks. SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmas virke). Molemmat velvollisuudet ilmentävät uusia valtiontukia koskevaa komission ennakkovalvontaa, joka on olennaista sisämarkkinoiden toimivuuden turvaamisen kannalta. ( 58 )
113.
Käsiteltävässä asiassa on selvää, että valituksenalaisesta valtiontakausjärjestelmästä ilmoitettiin komissioon vasta 7.11.2011, siis päivänä, jona kolme taloudellista Arco-osuuskuntaa hyväksyttiin kuninkaan asetuksella muodollisesti Belgian talletusten vakuusjärjestelmään.
114.
Toisin kuin Belgia katsoo, näin myöhäisenä ajankohtana annettua ilmoitusta ei voida missään tapauksessa pitää SEUT 108 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuna ajoissa ilmoittamisena.
115.
Saattaa olla, ettei Belgian talletussuojarahastosta ole tähän päivään mennessä maksettu todellisia maksuja hyväksyttyjen taloudellisten osuuskuntien henkilöjäsenille. Kuten komissio perustellusti korostaa, valtiontukea ei pidetä ”käyttöön otettuna” tai ”toteutettuna” ja näin ollen SEUT 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla täytäntöön pantuna vasta, kun tosiasiallisesti valtion myöntämät tai valtion varoista myönnetyt tuet virtaavat, vaan jo silloin, kun SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tukeen liittyvä kilpailun vääristyminen sisämarkkinoilla ilmenee tai uhkaa ilmetä. Toteuttamiskiellon on nimittäin tarkoitus varmistaa, etteivät tukijärjestelmän vaikutukset toteudu ennen kuin komissiolla on ollut kohtuullisesti aikaa tarkastella suunnitelmaa yksityiskohtaisesti. ( 59 )
116.
Ilman perusteellista tutkimista on vaikea arvioida, milloin tällainen kilpailun vääristyminen tarkalleen ottaen käsiteltävässä asiassa ilmeni tai uhkasi ilmetä. Niiden tietojen perusteella, jotka unionin tuomioistuimelle esitettiin ennakkoratkaisupyynnössä, moni seikka tukee sitä – eikä ole ainakaan missään tapauksessa pois suljettua –, että Belgian valtio ilmoitti suunnitelluista tukitoimenpiteistä riittävän konkreettisesti jo ensimmäisessä tiedotteessaan 10.10.2008 ja vaikutti jo näin huomattavasti kilpailuolosuhteisiin. ( 60 ) Kun otetaan huomioon markkinoiden hermostuneisuus vuonna 2008 alkaneen talous- ja finanssikriisin ollessaan pahimmillaan, moni seikka tukee päinvastoin sitä, että kyseisen hallituksen tiedotteen – kuten komissio muuten päätöksessä 2014/686 toteaa ( 61 ) – oli tarkoitus rauhoittaa Arco-konsernin taloudellisten osuuskuntien kaltaisten osuuskuntien jäseniä, minkä vuoksi se vahvisti näiden yritysten kilpailuasemaa. Kyseinen hallituksen tiedote ei kaikista oikeudellisen muodon eroista huolimatta näin ollen eronnut markkinavaikutuksiltaan takauksesta. ( 62 )
117.
Nyt esillä olevan asian kannalta voidaan lopulta jättää avoimeksi, pantiinko valtiontuki täytäntöön jo hallituksen tiedotteen merkitsemällä ensimmäisellä ilmoituksella 10.10.2008, vasta kuninkaan asetuksella 7.11.2011 vai jonakin ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mainitsemista päivistä näiden ajankohtien välillä. Kuten komissio päätöksessään 2014/686 oikeutetusti korosti, ( 63 ) valtiontakausjärjestelmästä ilmoittamista ja sen täytäntöönpanoon liittyviä yksittäisiä oikeudellisia vaiheita on pidettävä yhtenä ainoana toimenpiteenä. ( 64 ) Viimeistään 7.11.2011 annetussa kuninkaan asetuksessa valituksenalaisen valtiontakausjärjestelmän edunsaajille annettiin oikeus tulla hyväksytyksi kansalliseen talletusten vakuusjärjestelmään, niin ettei valtiontuki ollut enää suunnitteluvaiheessa ( 65 ) vaan sitä voitiin pitää myönnettynä ( 66 ) ja näin ollen SEUT 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”käyttöön otettuna” tai ”toteutettuna”.
118.
Se, että valtiontakausjärjestelmästä ilmoitettiin komissiolle 7.11.2011, merkitsee ilmoittamisen tapahtuneen joka tapauksessa myöhässä. Sitä ei nimittäin tehty ajoissa ennen valtiontakausjärjestelmän suunniteltua käyttöönottoa vaan samanaikaisesti sen kanssa, joten komission suorittaman ennakkovalvonnan periaatetta ei noudatettu. ( 67 ) Vaikka oletettaisiin, että tietyt vuoden 2008 rahoitus- ja finanssikriisiä koskevat toimenpiteet olivat erityisen kiireellisiä, vuosien 2008 ja 2011 välillä olisi epäilemättä ollut riittävästi tilaisuuksia ilmoittaa tukihankkeesta komissiolle ajoissa.
119.
Kaiken kaikkiaan Belgia siis jätti 7.11.2011 tapahtuneella valituksenalaisesta valtiontakausjärjestelmästä ilmoittamisella noudattamatta sekä SEUT 108 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaista ilmoitusvelvollisuuttaan että SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen mukaista toteuttamiskieltoa ja myönsi näin ollen sääntöjenvastaista valtiontukea.
ii) Päätöksen 2014/686 pätevyys erityisesti SEUT 108 artiklan 3 kohdan kannalta (neljäs ennakkoratkaisukysymys)
120.
SEUT 108 artiklan 3 kohdan yhteydessä on käsiteltävä täydentävästi vielä yhtä näkökohtaa, jota ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuinkin käsittelee neljännessä kysymyksessään: unionin tuomioistuinta pyydetään selvittämään, erehtyikö komissio päätöksessään 2014/686 valtiontuen toteuttamisajankohdasta, joka käy ilmi valituksenalaisesta valtiontakausjärjestelmästä.
121.
Tämä kysymys on esitetty ainoastaan siltä varalta, että toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi. Jos unionin tuomioistuin päätyy toisen kysymyksen yhteydessä ehdotukseni mukaisesti ( 68 ) siihen tulokseen, ettei päätös 2014/686 ole SEUT 107 artiklan 1 kohdan eikä SEUT 296 artiklan toisen kohdan vastainen, sen on tutkittava neljännen kysymyksen yhteydessä päätöksen 2014/686 pätevyys mahdollisen SEUT 108 artiklan 3 kohdan vastaisuuden varalta.
122.
Tämän kysymyksen taustalla on ilmeisesti se, ettei Grondwettelijk Hof (perustuslakituomioistuin) pidä päätöstä 2014/686, jossa komissio totesi Belgian nimenomaisesti rikkoneen SEUT 108 artiklan 3 kohtaa, ( 69 ) täysin selkeänä sen ajankohdan osalta, jolloin komissio olettaa Belgian toteuttaneen valtiontuen. Grondwettelijk Hof näyttää olevan epätietoinen siitä, katsooko komissio, että valtiontuki on toteutettu ennen keskuspankkilain 36/24 §:n antamista vai sen jälkeen. Siihen nimittäin liittyvät molemmat Grondwettelijk Hofin neljännessä kysymyksessä mainitsemat päivämäärät: 36/24 § lisättiin keskuspankkilakiin kuninkaan asetuksella 3.3.2011, ja uusi säännös tuli voimaan 1.4.2011.
123.
Päätöksen 2014/686 johdanto-osan 110 perustelukappaleen kolmannessa virkkeessä komissio toteaa, että valtiontuen kaikki olennaiset tekijät ”olivat olemassa viimeistään 10 päivänä lokakuuta 2011 eli kuninkaallisen asetuksen antamispäivänä”. Lisäksi se toteaa seuraavaa: ”Toimenpiteellä luotu etu oli kuitenkin olemassa siitä lähtien, kun Belgian viranomaiset ilmoittivat 10 päivänä lokakuuta 2008 kyseisen toimenpiteen käyttöönotosta.”
124.
On totta, ettei tästä sanamuodosta ilmene yksiselitteisesti, onko komissio sitä mieltä, että valituksenalaista valtiontakausjärjestelmää on pidettävä SEUT 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”käyttöön otettuna” tai ”toteutettuna” jo 10.10.2008 vai vasta 10.10.2011. Päätöstä 2014/686 ei ole laadittu tässä suhteessa esimerkillisen selkeästi, vaikka ensimmäisestä ilmoituksesta lähtien olemassa olleen ”edun” mainitseminen viittaisi pikemminkin siihen, että komissio ottaa perustaksi päivämääristä aikaisemman – siis 10.10.2008.
125.
Nyt esillä olevan ennakkoratkaisumenettelyn kannalta voidaan kuitenkin lopulta jättää avoimeksi, katsoiko komissio päätöksensä kannalta ratkaisevaksi aikaisemman vai myöhemmän ajankohdan. Komission päätöksen 2014/686 johdanto-osan 143 perustelukappaleessa esittämä toteamus siitä, että valituksenalainen valtiontakausjärjestelmä on valtiontukea, jonka ”Belgia on myöntänyt sääntöjenvastaisesti ja rikkonut siten [SEUT] 108 artiklan 3 kohtaa”, pitää paikkansa siitä riippumatta, katsotaanko valtiontuki SEUT 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”käyttöön otetuksi” tai ”toteutetuksi” aikaisempana vai myöhempänä ajankohtana. Ratkaisevaa on se, että valtiontakausjärjestelmä oli joka tapauksessa jo toteutettu komissiolle ilmoittamisen ajankohtana 7.11.2011, niin ettei ilmoitusta tehty missään tapauksessa ajoissa ja valtiontukea on jo pelkästään tästä syystä pidettävä sääntöjenvastaisena.
126.
Näin ollen myöskään neljännen ennakkoratkaisukysymyksen tutkimisen yhteydessä ei ole ilmennyt mitään sellaista, mikä viittaisi siihen, että komissio olisi soveltanut SEUT 108 artiklan 3 kohtaa virheellisesti, mikä voisi siltä osin vaikuttaa päätöksen 2014/686 pätevyyteen.
iii) Välipäätelmä
127.
Edellä esitetyn perusteella toisesta, kolmannesta, neljännestä, viidennestä ja kuudennesta ennakkoratkaisukysymyksestä on tiivistetysti todettava, että valituksenalaisen Belgian valtiontakausjärjestelmän kaltainen järjestelmä on uutta valtiontukea. Jos tällaisesta toimenpiteestä ei ilmoiteta komissiolle ajoissa ennen kuin on ilmennyt tai on uhannut ilmetä siihen liittyvää kilpailun vääristymistä, sitä on pidettävä SEUT 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla sääntöjenvastaisesti toteutettuna.
VI Ratkaisuehdotus
128.
Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Belgian Grondwettelijk Hofin (perustuslakituomioistuin) ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti:
1)
Direktiiviä 94/19/EY on tulkittava siten, että jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta mutta ei myöskään estettä sisällyttää luonnollisten henkilöiden osuuksia pääasiassa kyseessä olevien kaltaisista hyväksytyistä taloudellisista osuuskunnista kansalliseen talletusten vakuusjärjestelmäänsä, kunhan talletusten vakuusjärjestelmän tehokasta vaikutusta ei heikennetä tai unionin oikeuden muita vaatimuksia ei jätetä noudattamatta.
2)
Ennakkoratkaisukysymyksiä tutkittaessa esille ei ole tullut sellaisia seikkoja, jotka vaikuttaisivat päätöksen 2014/686/EU pätevyyteen.
3)
Valtiontakausjärjestelmä, jollaisen perustamiseen Belgian keskuspankkilain 36/24 §:n 1 momentin 3 kohdassa annetaan valtuutus, on uutta valtiontukea. Jos tällaisesta valtiontakausjärjestelmästä ei ilmoiteta Euroopan komissioon ajoissa ennen kuin on ilmennyt tai on uhannut ilmetä siihen liittyvää kilpailun vääristymistä, sitä on pidettävä SEUT 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla sääntöjenvastaisesti toteutettuna.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: saksa.
( 2 ) Tuomio Pringle (C‑370/12, EU:C:2012:756) ja tuomio Gauweiler ym. (C‑62/14, EU:C:2015:400).
( 3 ) Jäljempänä – Euroopan komission kyseisessä asiassa omaksuman kielenkäytön mukaisesti – myös yksityiset, yksityishenkilöt tai yksityiset osakkeenomistajat.
( 4 ) Arco-konserni koostuu useista osuuskuntamuotoisista yhtiöistä, jotka saivat alkunsa Belgian 1930-luvun kristillisestä työntekijäliikkeestä, nimittäin osuuskunnista nimeltään Algemeen Christelijk Werknemersverbond (ACW) ja Mouvement Ouvrier Chrétien (MOC). Arcon unionin tuomioistuimelle esittämien tietojen mukaan taloudellisia Arco-osuuskuntia, joiden osuuksista 99 % on yksityishenkilöiden omistuksessa, omistaa nykyään noin 7 % Belgian väestöstä. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin toteaa vastaavasti, että asia koskee noin 800000 yksityisomistajaa. Kolme taloudellista Arco-osuuskuntaa Arcopar, Arcofin ja Arcoplus ovat olleet selvitystilassa vuoden 2011 lopusta lähtien.
( 5 ) Belgian myöntämästä valtiontuesta SA.33927 (12/C) (ex 11/NN) – Talletussuojajärjestelmä taloudellisten osuuskuntien henkilöjäsenten osuuksien suojaamiseksi – 3.7.2014 annettu komission päätös (tiedoksiannettu numerolla C(2014) 1021 (EUVL 2014, L 284, s. 53).
( 6 ) Tuomio Belgia v. komissio (T‑664/14) ja tuomio Arcofin ym. v. komissio (T‑711/14).
( 7 ) Talletusten vakuusjärjestelmästä 30.5.1994 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/19/EY (EYVL 1994, L 135, s. 5).
( 8 ) Direktiivi 94/19 on tällä välin kumottu ja korvattu uudella direktiivillä, joka tulee tosin voimaan vasta 4.7.2019 (ks. talletusten vakuusjärjestelmästä 16.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/49/EU, 21 artikla; EUVL 2014, L 173, s. 149). Käsiteltävässä asiassa sovelletaan näin ollen edelleen ainoastaan direktiiviä 94/19.
( 9 ) Keskuspankkilain 36/24 § lisättiin lakiin mainitun kuninkaallisen asetuksen 195 §:llä. Kuninkaallinen asetus on lainvoimainen, koska yhteisen salkunhoidon tietyistä muodoista 3.8.2012 annetun lain 298 §:ssä vahvistettiin takautuvasti sen voimaantulopäivämäärä.
( 10 ) Keskuspankkilain 36/24 §:n 1 momentin eräiden säännösten kanssa sisällöltään olennaisilta osin samanlainen aikaisempi säännös sisältyi vuodesta 2009 lähtien aluksi rahoitusalan ja rahoituspalvelujen valvonnasta 2.8.2002 annetun lain 117 bis §:ään, myöhemmin saman lain 105 §:ään.
( 11 ) Kyse oli valtiovarainministerin 10.10.2008 julkaisemasta lehdistötiedotteesta ja pääministerin ja valtiovarainministerin 21.1.2009 julkaisemasta lehdistötiedotteesta.
( 12 ) Päätöksen 2014/686 johdanto-osan ensimmäinen perustelukappale.
( 13 ) Päätös nro 15/2015, joka löytyy Belgian Grondwettelijk Hofin (perustuslakituomioistuin) internetsivuilta (kokeiltu viimeksi 22.3.2016).
( 14 ) Tuomio Gauweiler ym. (C‑62/14, EU:C:2015:400, 25 kohta); ks. myös tuomio British American Tobacco (Investments) ja Imperial Tobacco (C‑491/01, EU:C:2002:741, 34 ja 35 kohta); tuomio Afton Chemical (C‑343/09, EU:C:2010:419, 13 ja 14 kohta) ja tuomio Association Kokopelli (C‑59/11, EU:C:2012:447, 28 ja 29 kohta); ratkaisun kannalta merkityksellisyyttä koskevasta olettamasta ks. myös tuomio Beck ja Bergdorf (C‑355/97, EU:C:1999:391, 22 kohta).
( 15 ) Tuomio Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio (C‑550/07 P, EU:C:2010:512, 54 kohta) ja tuomio Sky Italia (C‑234/12, EU:C:2013:496, 15 kohta); vastaavasti vanhempi tuomio Ruckdeschel ym. (117/76 ja 16/77, EU:C:1977:160, 7 kohta).
( 16 ) Tuomio Arcelor Atlantique et Lorraine ym. (C‑127/07, EU:C:2008:728, 23 kohta); tuomio S.P.C.M. ym. (C‑558/07, EU:C:2009:430, 74 kohta); tuomio Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio (C‑550/07 P, EU:C:2010:512, 55 kohta); tuomio Sky Italia (C‑234/12, EU:C:2013:496, 15 kohta) ja tuomio P ja S (C‑579/13, EU:C:2015:369, 41 kohta).
( 17 ) Ks. tästä erityisesti edellä 40–42 ja 45 kohta.
( 18 ) Ks. tästä edellä 40–42 kohta.
( 19 ) Ks. edellä 45 kohta.
( 20 ) Vastaavasti direktiivin 94/19 johdanto-osan 8, 16 ja 17 perustelukappale.
( 21 ) Ks. direktiivin 94/19 johdanto-osan ensimmäinen perustelukappale.
( 22 ) Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, taloudellisten osuuskuntien osallistuminen talletusten vakuusjärjestelmään oli vapaaehtoista, ja suojasta pääsivät nauttimaan ainoastaan sellaisten osuuksien omistajat, jotka oli ostettu ennen vuotta 2011 – siis ennen osuuksien sisällyttämistä järjestelmään.
( 23 ) Ks. tästä näkemykseni toisesta, kolmannesta, neljännestä, viidennestä ja kuudennesta ennakkoratkaisukysymyksestä edellä 62–127 kohdassa.
( 24 ) Kansallisten tuomioistuinten velvoitteesta noudattaa komission päätöksiä valtiontukia koskevan oikeuden alalla ks. tuomio Deutsche Lufthansa (C‑284/12, EU:C:2013:755, erityisesti 41 kohdan viimeinen virke) ja määräys Flughafen Lübeck (C‑27/13, EU:C:2014:240, erityisesti 24 kohdan viimeinen virke); vastaavasti tuomio Masterfoods ja HB (C‑344/98, EU:C:2000:689, 49–52 kohta) unionin kartellioikeuden näkökulmasta (nykyään SEUT 101 ja SEUT 102 artikla).
( 25 ) Vireillä oleva asia Arcofin ym. v. komissio (T‑711/14); ks. täydentävästi vireillä oleva asia Belgia v. komissio (T‑664/14).
( 26 ) Unionin yleisen tuomioistuimen kuudes jaosto päätti vastaavasti lokakuussa 2015 lykätä asioiden T‑664/14 ja T‑711/14 käsittelyä, kunnes unionin tuomioistuin on ratkaissut nyt käsiteltävän asian.
( 27 ) Tuomio Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (C‑280/00, EU:C:2003:415, 74 kohta); tuomio komissio v. Deutsche Post (C‑399/08 P, EU:C:2010:481, 38 kohta); tuomio Libert ym. (C‑197/11 ja C‑203/11, EU:C:2013:288, 74 kohta); tuomio Banco Privado Português ja Massa Insolvente do Banco Privado Português (C‑667/13, EU:C:2015:151, 45 kohta) ja tuomio BVVG (C‑39/14, EU:C:2015:470, 23 kohta).
( 28 ) Tuomio Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (C‑280/00, EU:C:2003:415, 75 kohta); tuomio Libert ym. (C‑197/11 ja C‑203/11, EU:C:2013:288, 74 kohta); tuomio BVVG (C‑39/14, EU:C:2015:470, 24 kohta) ja tuomio EasyPay ja Finance Engineering (C‑185/14, EU:C:2015:716, 35 kohta).
( 29 ) Tuomio Heiser (C‑172/03, EU:C:2005:130, 46 kohta); tuomio France Télécom v. komissio (C‑81/10 P, EU:C:2011:811, 17 kohta) ja tuomio BVVG (C‑39/14, EU:C:2015:470, 52 kohta); vastaavasti tuomio Bouygues ja Bouygues Télécom v. komissio (C‑399/10 P ja C‑401/10 P, EU:C:2013:175, 102 kohta).
( 30 ) Pääasiassa on ennakkoratkaisupyynnön mukaan riidatonta, että valituksenalainen valtiontakausjärjestelmä on valtion toteuttama ja rahoitettu valtion varoista (SEUT 107 artiklan 1 kohdan ensimmäinen edellytys).
( 31 ) Tuomio Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (C‑280/00, EU:C:2003:415, 84 kohta); tuomio Libert ym. (C‑197/11 ja C‑203/11, EU:C:2013:288, 83 kohta) ja tuomio Ranska v. komissio (C‑559/12 P, EU:C:2014:217, 94 kohta); vastaavasti vanhempi tuomio Costa v. ENEL (6/64, EU:C:1964:66, Slg. 1964, 1253, 1272).
( 32 ) Ks. tästä myös päätöksen 2014/686 johdanto-osan 100 perustelukappale (”– – Toimenpide on auttanut Arco Groupin yhtiöitä säilyttämään olemassa olevan pääoman, kun olemassa olevat jäsenet on saatu pysymään kyseisissä taloudellisissa osuuskunnissa – –. Tämä merkitsi varsin suurta etua heti Lehman Brothersin konkurssin jälkeen vallinneessa jännittyneessä markkinatilanteessa. – –”). Lisään tähän, että Belgian lainsäädännön mukainen mahdollisuus jäsenten vetäytymisten rajoittamiseen vuosittain 10 % osuuskunnan pääomasta ei mitenkään tue oletusta siitä, ettei Arcon saa etua valtiontakausjärjestelmästä; se saattaa enintään rajoittaa Arcon saaman edun suuruutta.
( 33 ) Tuomio Eventech (C‑518/13, EU:C:2015:9, 54 kohta).
( 34 ) Tuomio Heiser (C‑172/03, EU:C:2005:130, 40 kohta) ja tuomio Eventech (C‑518/13, EU:C:2015:9, 55 kohta); vastaavasti vanhempi tuomio Adria-Wien Pipeline ja Wietersdorfer & Peggauer Zementwerke (C‑143/99, EU:C:2001:598, 41 kohta).
( 35 ) Ks. erityisesti päätöksen 2014/686 johdanto-osan 101 perustelukappaleen ensimmäinen virke.
( 36 ) Ks. edellä erityisesti 40–42 kohta.
( 37 ) Ks. edellä 45 kohta.
( 38 ) Tuomio Paint Graphos (C‑78/08–C‑80/08, EU:C:2011:550).
( 39 ) Tuomio Paint Graphos (C‑78/08–C‑80/08, EU:C:2011:550, erityisesti 49 kohta; ks. täydentävästi 65 kohta); samankaltaisia toteamuksia löytyy unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä runsaasti muuallakin, ks. esimerkiksi tuomio Adria-Wien Pipeline ja Wietersdorfer & Peggauer Zementwerke (C‑143/99, EU:C:2001:598, 41 ja 42 kohta); tuomio Portugali v. komissio (C‑88/03, EU:C:2006:511, 54 ja 56 kohta); tuomio komissio v. Government of Gibraltar ja Yhdistynyt kuningaskunta (C‑106/09 P ja C‑107/09 P, EU:C:2011:732, 73 ja 75 kohta) ja tuomio P (C‑6/12, EU:C:2013:525, 22 kohta).
( 40 ) Myös unionin tuomioistuin tunnistaa tuomiossa Paint Graphos (C‑78/08–C‑80/08, EU:C:2011:550, 61 kohta) osuuskunnille ominaiset erityispiirteet. Arcon käsityksen vastaisesti tätä viittausta ei voida kuitenkaan tulkita väärin siten, että osuuskunnat olisivat aina ja poikkeuksetta erilaisessa tilanteessa kuin kaupalliset yhtiöt. Se riippuu pikemmin aina siitä, voidaanko toimijat ”rinnastaa kyseiselle toimenpiteelle asetetun päämäärän kannalta toisiinsa tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen kannalta” (ks. tästä vielä alaviitteessä 39 mainittu oikeuskäytäntö).
( 41 ) Ks. tästä vielä juuri alaviitteessä 39 mainittu oikeuskäytäntö.
( 42 ) Ks. erityisesti edellä 40–42, 45, 80 ja 84–88 kohta.
( 43 ) Tuomio Cassa di Risparmio di Firenze ym. (C‑222/04, EU:C:2006:8, 140 kohta); tuomio Libert ym. (C‑197/11 ja C‑203/11, EU:C:2013:288, 76 kohta); tuomio Eventech (C‑518/13, EU:C:2015:9, 65 kohta) ja tuomio Banco Privado Português ja Massa Insolvente do Banco Privado Português (C‑667/13, EU:C:2015:151, 46 ja 49 kohta).
( 44 ) Päätöksen 2014/686 johdanto-osan 108 perustelukappale.
( 45 ) Tuomio Cassa di Risparmio di Firenze ym. (C‑222/04, EU:C:2006:8, 141–143 kohta); tuomio Libert ym. (C‑197/11 ja C‑203/11, EU:C:2013:288, 77 ja 78 kohta) ja tuomio Banco Privado Português ja Massa Insolvente do Banco Privado Português (C‑667/13, EU:C:2015:151, 51 kohta).
( 46 ) Vastaavasti – erityisesti vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan – tuomio Belgia v. komissio (C‑142/87, EU:C:1990:125, 43 kohta); tuomio Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (C‑280/00, EU:C:2003:415, 81 kohta) ja tuomio Eventech (C‑518/13, EU:C:2015:9, 81 kohta).
( 47 ) Päätöksen 2014/686 johdanto-osan 110 perustelukappale.
( 48 ) Näistä neljästä edellytyksestä ks. edellä 68 ja 69 kohta.
( 49 ) Tuomio Banco Privado Português ja Massa Insolvente do Banco Privado Português (C‑667/13, EU:C:2015:151, 45 kohta).
( 50 ) Ks. päätöksen 2014/686 johdanto-osan 91–110 perustelukappale.
( 51 ) Tuomio komissio v. Sytraval ja Brink’s France (C-367/95 P, EU:C:1998:154, 63 kohta); tuomio Italia v. komissio (C‑66/02, EU:C:2005:768, 26 kohta); tuomio Banco Privado Português ja Massa Insolvente do Banco Privado Português (C‑667/13, EU:C:2015:151, 44 kohta) ja tuomio Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio (C‑286/13 P, EU:C:2015:184, 93 ja 94 kohta).
( 52 ) Tuomio komissio v. Sytraval ja Brink’s France (C-367/95 P, EU:C:1998:154, 63 kohta); tuomio Italia v. komissio (C‑66/02, EU:C:2005:768, 26 kohta) ja tuomio Dole Food ja Dole Fresh Fruit Europe v. komissio (C‑286/13 P, EU:C:2015:184, 93 ja 94 kohta).
( 53 ) Ks. tästä päätöksen 2014/686 johdanto-osan 55–57 perustelukappale.
( 54 ) On kyse tuomiosta Saksa v. komissio (C‑156/98, EU:C:2000:467), tuomiosta Alankomaat v. komissio (C‑382/99, EU:C:2002:363) ja tuomiosta Associazione italiana del risparmio gestito ja Fineco Asset Management v. komissio (T‑445/05, EU:T:2009:50).
( 55 ) Ks. tästä päätöksen 2014/686 johdanto-osan 100 perustelukappale.
( 56 ) Tuomio Italia v. komissio (C‑66/02, EU:C:2005:768, 26 ja 55 kohta); tuomio Régie Networks (C‑333/07, EU:C:2008:764, 71 kohta); tuomio komissio v. Italia ja Wam (C‑494/06 P, EU:C:2009:272, 33 kohta); tuomio Gascogne Sack Deutschland v. komissio (C‑40/12 P, EU:C:2013:768, 46 kohta) ja tuomio Total v. komissio (C‑597/13 P, EU:C:2015:613, 18 kohta).
( 57 ) Ks. tästä edellä 106 kohta.
( 58 ) Tuomio Ranska v. komissio (C‑301/87, EU:C:1990:67, 17 kohta); tuomio Centre d’exportation du livre français (C‑199/06, EU:C:2008:79, 36 ja 37 kohta); tuomio Deutsche Lufthansa (C‑284/12, EU:C:2013:755, 25 ja 26 kohta) ja tuomio Klausner Holz Niedersachsen (C‑505/14, EU:C:2015:742, 18 ja 19 kohta).
( 59 ) Tuomio Ranska v. komissio (C‑301/87, EU:C:1990:67, 17 kohta); tuomio Centre d’exportation du livre français (C‑199/06, EU:C:2008:79, 36 kohta) ja tuomio Banco Privado Português ja Massa Insolvente do Banco Privado Português (C‑667/13, EU:C:2015:151, 57 kohta).
( 60 ) Unionin tuomioistuin on jo muissakin yhteyksissä todennut, kuinka merkityksellisiä viranomaisten ja julkisten elinten lehdistötiedotteet tai muut suullisetkin ilmoitukset voivat olla rahoitusmarkkinoiden kehitykselle; ks. esimerkiksi tuomio Bouygues ja Bouygues Télécom v. komissio (C‑399/10 P ja C‑401/10 P, EU:C:2013:175, erityisesti 131 ja 132 kohta) ja tuomio Gauweiler ym. (C‑62/14, EU:C:2015:400).
( 61 ) Päätöksen 2014/686 johdanto-osan 100 ja 108 perustelukappale.
( 62 ) Takauksen luokittelemisesta valtiontukia koskevassa lainsäädännössä tarkoitetuksi eduksi ks. tuomio Residex Capital IV (C‑275/10, EU:C:2011:814, 39 kohta) ja tuomio Ranska v. komissio (C‑559/12 P, EU:C:2014:217, 96 kohta).
( 63 ) Päätöksen 2014/686 johdanto-osan 85–90 perustelukappale.
( 64 ) Mahdollisuudesta pitää useita valtion toisiaan seuraavia toimenpiteitä yhtenä ainoana toimenpiteenä SEUT 107 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa ks. tuomio Bouygues ja Bouygues Télécom v. komissio (C‑399/10 P ja C‑401/10 P, EU:C:2013:175, 103 ja 104 kohta).
( 65 ) Ks. tästä tuomio Waterleiding Maatschappij v. komissio (T‑188/95, EU:T:1998:217, 118 kohta) ja tuomio ThyssenKrupp Acciai Speciali Terni v. komissio (T‑62/08, EU:T:2010:268, 235 kohta).
( 66 ) Vastaavasti tuomio Magdeburger Mühlenwerke (C‑129/12, EU:C:2013:200, 40 kohta) ja tuomio Diputación Foral de Álava ym. v. komissio (T‑227/01–T‑229/01, T‑265/01, T‑266/01 ja T‑270/01, EU:T:2009:315, 172 kohta).
( 67 ) Vastaavasti tuomio komissio v. Italia (169/82, EU:C:1984:126, 11 kohta), jossa yhteisöjen tuomioistuin totesi Italian tasavallan rikkoneen ETY-sopimuksen 93 artiklan 3 kohdan (nykyään SEUT 108 artiklan 3 kohta) mukaisia velvoitteitaan, koska se esitti ehdotukset tällöin kyseessä olleiksi laeiksi vasta niiden antamisen jälkeen. Ks. lisäksi tuomio ThyssenKrupp Acciai Speciali Terni v. komissio (T‑62/08, EU:T:2010:268, 235 ja 236 kohta).
( 68 ) Ks. tästä edellä 64–106 kohdassa toisen ennakkoratkaisukysymyksen yhteydessä esittämäni näkemykset.
( 69 ) Päätöksen 2014/686 johdanto-osan 143 perustelukappale.
Full & Egal Universal Law Academy