JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
YVES BOT
9 päivänä marraskuuta 2016 ( 1 )
Asia C‑559/15
Onix Asigurări SA
vastaan
Istituto per la Vigilanza Sulle Assicurazioni (IVASS)
(Ennakkoratkaisupyyntö – Consiglio di Stato (ylimmän oikeusasteen hallintotuomioistuin, Italia))
”Ennakkoratkaisupyyntö — Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Muu ensivakuutus kuin henkivakuutus — Direktiivi 92/49/ETY — 40 artiklan 6 kohta — Vastaanottavan jäsenvaltion toimivallan ulottuvuus — Toimenpide, jolla kielletään sellaista toimiluvan saanutta vakuutusyritystä, jonka toimitusjohtaja ja pääosakas on tuomittu rikoksesta, tekemästä uusia sopimuksia jäsenvaltion alueella”
Ennakkoratkaisupyyntö koskee muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakie
n, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta 18.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/49/ETY (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi)
1.
( 2 ) 40 artiklan 6 kohdan tulkintaa.
2.
Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa osapuolina ovat Onix Asigurări SA, ( 3 ) joka on Romanian oikeuden mukaan perustettu vakuutusyhtiö, jonka kotipaikka on Romaniassa, ja Istituto per la Vigilanza Sulle Assicurazioni, ( 4 ) joka on Italian vakuutusalan valvontaviranomainen, ja joka koskee tämän viranomaisen tekemää päätöstä, jolla kielletään Onixia tekemästä uusia vakuutussopimuksia Italian alueella.
3.
Käsiteltävässä asiassa pohditaan, onko jäsenvaltiolla palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyvää toimivaltaa tilanteessa, jossa se havaitsee, että toimiluvan saaneen vakuutusyrityksen, joka kohdistaa suurimman osan toiminnastaan sen alueelle, pääjohtaja ja pääosakas on sen kansalainen, jolla ei muun muassa rikostuomion vuoksi ole enää oikeutta harjoittaa vakuutustoimintaa kyseisessä jäsenvaltiossa, ja kuinka laaja tämä toimivalta on. Estävätkö yhden toimiluvan periaate ja kotivaltion harjoittaman valvonnan periaate tällaisessa tilanteessa sen, että vastaanottava jäsenvaltio kieltää tätä yritystä jatkamasta toimintaansa alueellaan, tarkoituksenaan suojata vakuutuksenottajien ja vakuutussopimusten edunsaajien etuja?
4.
Vaikka kysymystä tarkasteltaessa on pyrittävä saattamaan hienovaraiseen tasapainoon kilpailevat periaatteet ja intressit, olen vakuuttunut siitä, että unionin oikeudessa on asetettava ehdoton vaatimus, jonka mukaan kotivaltion harjoittaman valvonnan periaate ei voi olla perusteena tai pikemminkin tekosyynä oikeussääntöjen kiertämiselle, joka voi vakavasti haitata yleistä etua.
5.
Ehdotan tässä ratkaisuehdotuksessa, että direktiivin 92/49 8 artiklan ensimmäistä kohtaa ja 13 artiklan 6 kohtaa on tulkittava siten, että ne estävät vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisia toteuttamasta toimenpiteitä, jotka koskevat palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella liiketoimintaa sen alueella harjoittavaa vakuutusyritystä, kuten kieltämästä uusien sopimusten tekemistä, ainoastaan sillä perusteella, etteivät esimerkiksi osakkeenomistajien hyvää mainetta koskevat toimiluvan myöntämisedellytykset täyty.
6.
Totean kuitenkin, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kotijäsenvaltiossa toimiluvan saaneen vakuutusyrityksen pääosakas on luonnollinen henkilö, joka on muun muassa tuomittu petoksen yrityksestä ja jota on kielletty harjoittamasta toimintaansa vastaanottavan jäsenvaltion vakuutusmarkkinoilla, ja jossa kyseinen vakuutusyritys kohdistaa toimintansa pääasiallisesti tämän jäsenvaltion alueelle, nämä säännökset eivät estä sitä, että vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiset toteuttavat direktiivin 92/49 40 artiklan 6 kohdan nojalla huomioiden tilanteen kiireellisyyden, joka johtuu siitä, että kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset, joita on turhaan kehotettu peruuttamaan kyseisen yrityksen toimilupa, eivät ole näin tehneet, toimenpiteitä, joilla rajoitetaan kyseisen yrityksen palvelujen tarjoamisen vapautta sen alueella ja joilla esimerkiksi kielletään sitä tekemästä uusia sopimuksia, jotta estetään oikeushenkilön välityksellä tapahtuva markkinoilla toimimista koskevan kiellon kiertäminen ja tähän liittyvä vaara siitä, että ne sääntöjenvastaisuudet toistuvat, joista pääosakkaalle on määrätty seuraamuksia.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
1. Direktiivi 73/239
7.
Muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 24.7.1973 annetun ensimmäisen neuvoston direktiivin 73/239/ETY, ( 5 ) sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/49, 6 artiklassa säädettiin seuraavaa:
”Ensivakuutusliikkeen aloittamiseen on oltava ennalta myönnetty virallinen toimilupa.
Tällaista toimilupaa on haettava kotijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta:
a)
yrityksen, joka perustaa kotipaikkansa tämän jäsenvaltion alueelle, ja
b)
yrityksen, joka saatuaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun toimiluvan laajentaa liiketoimintaansa kokonaiseen vakuutusluokkaan tai muihin vakuutusluokkiin.”
8.
Tämän direktiivin 8 artiklan 1 kohdan e alakohdan sanamuoto oli seuraava:
”1. Kotijäsenvaltion on vaadittava, että vakuutusyritykset, jotka hakevat toimilupaa:
– –
e)
ovat sellaisten henkilöiden tosiasiallisesti johtamia, jotka täyttävät hyvää mainetta, ammattipätevyyttä tai -kokemusta koskevat edellytykset.
– –
3. Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita pitämästä edelleen voimassa tai antamasta lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, joissa säädetään perustamiskirjan tai yhtiöjärjestyksen hyväksymistä ja kaikkien muiden tavanomaiselle valvonnalle tarpeellisten asiakirjojen toimittamista.
Jäsenvaltiot eivät kuitenkaan saa antaa määräyksiä, joissa vaaditaan niiden vakuutuskirjaa, maksuperusteita sekä lomakkeita ja muita painettuja asiakirjoja koskevia yleisten ja erityisten edellytysten hyväksymistä ennalta tai järjestelmällistä tiedoksi antamista, joita yritys aikoo käyttää vakuutuksenottajien kanssa asioidessaan.
Jäsenvaltiot eivät saa jatkaa eivätkä esittää ehdotettavien maksunkorotuksien ennalta tiedoksiantamis- tai hyväksymismenettelyä muutoin kuin osana yleistä hintavalvontajärjestelmää.
– –”
9.
Saman direktiivin 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”1. Vakuutusyrityksen talouden valvonta, mukaan lukien sellaisen liiketoiminnan valvonta, jota yritys harjoittaa joko sivukonttoreiden välityksellä tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, kuuluu yksinomaan kotijäsenvaltion toimivaltaan.
2. Talouden valvontaan kuuluu erityisesti vakuutusyrityksen koko liiketoiminnan vakavaraisuuden, vakuutustekninen vastuuvelka mukaan lukien, ja sitä kattavien varojen tarkastaminen kotijäsenvaltiossa annettujen määräysten tai noudatettujen menettelyjen mukaisesti yhteisön tasolla annettujen säännösten nojalla.
– –”
10.
Tämän direktiivin 22 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin se oli muutettuna, säädettiin seuraavaa:
”1. Kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi peruuttaa vakuutusyritykselle antamansa toimiluvan, jos yritys:
– –
b)
ei enää täytä toiminnan aloittamisen edellytyksiä,
– –
d)
laiminlyö törkeästi siihen sovellettavan lainsäädännön perusteella kuuluvia velvoitteitaan.
– –”
2. Direktiivi 92/49
11.
Direktiivin 92/49 johdanto-osan viidennessä, kuudennessa, seitsemännessä ja yhdeksännessä perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:
”(5)
valittuun lähestymistapaan kuuluu toteuttaa sellainen yhteensovittaminen, joka on olennainen, välttämätön ja riittävä toimilupien ja toiminnan vakauden valvontajärjestelmien keskinäisen tunnustamisen aikaansaamiseksi siten, että voidaan myöntää yksi koko yhteisössä voimassa oleva toimilupa ja että voidaan soveltaa kotijäsenvaltion suorittaman valvonnan periaatetta,
(6)
tämän vuoksi tästä lähtien vaaditaan yksi virallinen toimilupa vakuutusliikkeen aloittamiseksi ja harjoittamiseksi, jonka antavat sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa vakuutusyrityksellä on kotipaikka; tämän toimiluvan perusteella yrityksellä on lupa harjoittaa liiketoimintaansa koko yhteisössä joko sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella; jäsenvaltio, jossa sivukonttori sijaitsee tai jossa palveluja tarjotaan, ei enää voi vaatia uutta toimilupaa vakuutusyrityksiltä, jotka haluavat harjoittaa vakuutusliiketoimintaansa ja jotka ovat jo saaneet toimiluvan kotijäsenvaltiossaan; – –
(7)
kotijäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on tästä lähtien vastuu vakuutusyrityksen talouden vakauden valvonnasta erityisesti, kun on kyse niiden vakavaraisuudesta, riittävän vakuutusteknisen vastuuvelan muodostamisesta, sekä tämän vastuuvelan kattaminen toisiaan vastaavilla varoilla,
– –
(9)
jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava tarpeelliset valvontakeinot sen varmistamiseksi, että vakuutusyritysten liiketoiminta on järjestäytynyttä koko yhteisössä, perustuupa liiketoiminta sijoittautumisvapauteen tai palvelujen tarjoamisen vapauteen; niiden on voitava erityisesti toteuttaa aiheellisia suojatoimenpiteitä tai määrätä seuraamuksia, joiden tarkoituksena on estää vakuutusliikkeen valvontaa koskevien määräysten mahdollinen noudattamatta jättäminen tai rikkominen.”
12.
Direktiivin 92/49 8 artiklassa säädettiin seuraavaa:
”Kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät saa myöntää toimilupaa vakuutusliikkeen aloittamiseen, ennen kuin niille on ilmoitettu niiden suoraan tai välillisesti omistajina tai jäseninä olevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden nimet, joilla on määräomistusyhteys, ja näiden omistusyhteyksien määrät.
Samojen viranomaisten on evättävä toimilupa, jos viranomaiset eivät, ottaen huomioon tarpeen turvata vakuutusyrityksen vakaa ja järkevä johtaminen, ole vakuuttuneita kyseisten osakkeenomistajien tai jäsenten sopivuudesta.”
13.
Direktiivin 92/49 15 artiklan 1 kohdassa, jonka sanamuoto oli peräisin 5.9.2007 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivistä 2007/44/EY, ( 6 ) edellytettiin, että määräomistusyhteyden hankkimisesta vahinkovakuutusyrityksestä oli ilmoitettava etukäteen.
14.
Direktiivin 92/49 15 b artiklan 1 kohdan sanamuoto oli seuraava:
”1. Arvioidessaan 15 artiklan 1 kohdassa säädettyä ilmoitusta ja 15 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja toimivaltaisten viranomaisten on hankinnan kohteena olevan vahinkovakuutusyrityksen järkevän ja vakaan hoidon varmistamiseksi otettava huomioon hankkijaehdokkaan todennäköinen vaikutus vakuutusyritykseen ja arvioitava hankkijaehdokkaan sopivuus ja ehdotetun hankinnan taloudellinen järkevyys kaikkien seuraavien perusteiden avulla:
a)
hankkijaehdokkaan maine;
b)
sen henkilön maine ja kokemus, joka tulee johtamaan vakuutusyrityksen liiketoimintaa ehdotetun hankinnan seurauksena;
– –”
15.
Mainitun direktiivin 40 artiklan 3–7 kohdassa säädettiin seuraavaa:
”3. Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että yritys, jolla on sivukonttori sen alueella tai joka harjoittaa sen alueella liiketoimintaa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, ei noudata tässä valtiossa siihen sovellettavia säännöksiä, niiden on vaadittava kyseistä yritystä lopettamaan säännösten vastainen toiminta.
4. Jos kyseinen yritys ei toteuta tarvittavia toimenpiteitä, asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asiasta kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Viranomaisten on toteutettava mahdollisimman nopeasti kaikki aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseinen yritys lopettaa säännösten vastaisen toiminnan. Näiden toimenpiteiden laadusta on ilmoitettava kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
5. Jos yritys edelleenkin rikkoo kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevia säännöksiä huolimatta kotijäsenvaltion toimenpiteistä tai siksi, että toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi tai niitä ei ole tässä valtiossa toteutettu, tämä voi, ilmoitettuaan asiasta kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, toteuttaa aiheelliset toimenpiteet estääkseen säännösten vastaisen toiminnan jatkumisen tai rangaistakseen siitä ja, jos se on ehdottoman tarpeellista, estää yritystä tekemästä uusia vakuutussopimuksia sen alueella. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tällaiset toimenpiteet voidaan niiden alueella saattaa vakuutusyrityksille tiedoksi.
6. Mitä 3, 4 ja 5 kohdassa säädetään, ei koske kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaa toteuttaa kiireellisessä tapauksessa aiheellisia toimenpiteitä säännösten vastaisen toiminnan estämiseksi alueellaan. Tähän sisältyy mahdollisuus estää vakuutusyrityksiä jatkamasta uusien vakuutussopimusten tekemistä niiden alueella.
7. Mitä 3, 4 ja 5 kohdassa säädetään, ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta määrätä seuraamuksia alueellaan tapahtuneesta säännösten vastaisesta toiminnasta.
– –”
16.
Direktiivit 73/239 ja 92/49 kumottiin 1.1.2016 alkaen vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) 25.11.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/138/EY. ( 7 )
3. Euroopan komission tulkitseva tiedonanto
17.
Komissio antoi 16.2.2000 tulkitsevan tiedonannon, jonka otsikko on ”Palvelujen tarjoamisen vapaus ja yleinen etu vakuutusalalla” ( 8 ).
18.
Tiedonannon I.A.5 kohdassa, jonka otsikko on ”Yhden toimiluvan myöntämisehtojen valvonta vastaanottajavaltiossa”, todetaan seuraavaa:
”Komissio katsoo, että vakuutusdirektiivien säännökset – – eivät anna vastaanottavalle jäsenvaltiolle lupaa harjoittaa valvontaa, jolla pyritään selvittämään, noudattaako vakuutusyritys, joka aikoo harjoittaa toimintaa kyseisen valtion alueella palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella tai sivukonttorin kautta, yhdenmukaistettuja ehtoja, joiden mukaisesti yritykselle on sen kotijäsenvaltiossa myönnetty toimilupa. Tämä valvonta kuuluu yksinomaan kotijäsenvaltiolle. Toimilupa on myönnetty tämän jäsenvaltion vastuulla, eikä vastaanottajavaltio voi kyseenalaistaa luvan myöntämistä – –.
Jos vastaanottajavaltiolla on syytä epäillä, ettei luvan myöntämisedellytyksiä noudateta, se voi vedota perustamissopimuksen 227 artiklaan tai pyytää komissiota toteuttamaan toimia perustamissopimuksen 226 artiklan nojalla.”
4. Suuntaviivat hankintojen yhteydessä harjoitettavaa toiminnan vakauden arviointia varten
19.
Direktiivissä 2007/44 edellytettyjen suuntaviivojen, jotka koskevat rahoituslaitoksista tapahtuvaan omistusosuuksien hankintaan ja lisäämiseen sovellettavaa toiminnan vakauden arviointia, ( 9 ) 27 ja 28 kohdassa todettiin seuraavaa:
”27.
Valvontaviranomaiset kiinnittävät erityistä huomiota seuraaviin tilanteisiin, jotka voivat aiheuttaa epäilystä hankkijaehdokkaan luotettavuudesta:
—
Rikostuomio: valvontaviranomaiset tutkivat erityisesti seuraavat seikat:
—
kaikki sellaisen lainsäädännön rikkomiset, jolla säännellään yhtäältä pankki-, rahoitus- tai vakuutusalan toimintaa tai rahoituspalveluja ja toisaalta arvopaperimarkkinoita, arvopapereita ja maksuvälineitä – mukaan luettuna rahanpesua, markkinoiden manipulointia, sisäpiiririkoksia ja koronkiskontaa – koskeva lainsäädäntö
—
kaikenlainen epärehellinen ja vilpillinen toiminta, vakavat talousrikokset sekä muut yhtiöoikeuden tai konkurssi-, maksukyvyttömyys- tai kuluttajansuojalainsäädännön rikkomiset – –
—
Huomioon voidaan ottaa myös kaikki rikokset, joiden johdosta on pantu vireille tuomioistuinmenettely, sillä ne herättävät epäilyn hankkijaehdokkaan luotettavuudesta ja voivat siten olla merkki siitä, etteivät luotettavuutta koskevat vaatimukset täyty.
28.
Hankkijaehdokkaan luotettavuuden arvioinnissa otetaan huomioon paitsi oikeuden päätökset ja vireillä olevat tuomioistuinmenettelyt myös seuraavat tilanteet, jotka voivat herättää epäilyn hankkijaehdokkaan luotettavuudesta:
—
hankkijaehdokasta koskevat meneillään olevat tai päätetyt tutkimukset ja/tai pakkokeinot tai hallinnolliset seuraamukset, jotka liittyvät pankki-, rahoitus- tai vakuutusalaa, rahoituspalvelualaa, arvopaperimarkkinoita, arvopapereita tai maksuvälineitä koskevan lainsäädännön tai minkä tahansa muun rahoituspalveluihin liittyvän lainsäädännön noudattamatta jättämiseen
—
ammatillisessa elimessä tai sääntelyelimessä sovellettavan lainsäädännön noudattamatta jättämisen vuoksi meneillään olevat tai päätetyt tutkimukset ja/tai määrätyt pakkokeinot.”
B Italian oikeus
20.
Yksityisistä vakuutuksista annetun lain (codice delle assicurazioni private), ( 10 ) sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, 193 §:ssä säädettiin seuraavaa:
”1. Vakuutusyritykset, joilla on lakisääteinen kotipaikka muissa jäsenvaltioissa, kuuluvat kotijäsenvaltion vakausvalvonnan piiriin myös sen toiminnan osalta, jota ne harjoittavat sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella Italian tasavallan alueella.
2. Kun [ISVAP ( 11 )] toteaa, että vakuutusyritys ei noudata Italian lain säännöksiä, joita se on velvollinen noudattamaan, se huomauttaa kyseiselle yritykselle rikkomisesta ja määrää tämän noudattamaan lain ja täytäntöönpanoasetusten säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edellä 1 kohdan soveltamista.
3. Jos yritys ei noudata lain ja täytäntöönpanoasetusten säännöksiä, [ISVAP] ilmoittaa siitä kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille ja pyytää niitä toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet todettujen rikkomisten lopettamiseksi.
4. Jos kotivaltion viranomaiset eivät toteuta toimenpiteitä tai ne osoittautuvat riittämättömiksi, jos sääntöjenvastaisuudet voivat vaarantaa yleisen edun tai jos kyseessä ovat kiireelliset tapaukset, joissa on suojeltava vakuutuksenottajien ja muiden vakuutusetuuksia koskevien oikeuksien haltijoiden etuja, [ISVAP] voi toteuttaa vakuutusyritysten osalta tarvittavia toimenpiteitä, mukaan lukien kielto tehdä uusia sopimuksia 167 §:ssä tarkoitetun sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, ilmoitettuaan siitä kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille.
5. Jos rikkomiseen syyllistynyt vakuutusyhtiö harjoittaa toimintaansa sivukonttorin välityksellä tai jos sillä on omaisuutta Italian alueella, Italian lain säännösten mukaisia hallinnollisia seuraamuksia sovelletaan kyseiseen sivukonttoriin tai niiden johdosta takavarikoidaan Italian alueella oleva omaisuus.
6. Kyseiselle yritykselle ilmoitetaan toimenpiteistä, joilla määrätään seuraamuksia tai rajoitetaan sijoittautumisvapauteen tai palvelujen tarjoamisen vapauteen perustuvaa toiminnan harjoittamista. Vakuutusyrityksen on käytettävä italian kieltä yhteydenpidossaan [ISVAP:n] kanssa.”
II Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
21.
Onix on Romanian oikeuden mukaisesti perustettu vakuutusyhtiö, jonka kotipaikka on Bukarest (Romania) ja joka on harjoittanut 24.10.2012 alkaen palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella toimintaansa Italiassa erityisesti takausvakuutusalalla antamalla takauksia (polizze fideiussorie) julkishallinnon yksiköille tarjouskilpailumenettelyissä.
22.
Autoritatea de supraveghere financiaran ( 12 ) (Romanian rahoitusvalvontaviranomainen) IVASS:lle toimittamien tietojen mukaan Onix oli saanut kahden toimintakuukauden aikana vuonna 2012 yhteensä 795363 euroa vakuutusmaksuja, joista noin 75 prosenttia Italiassa ja loput Romaniassa.
23.
Sen jälkeen kun IVASS, joka oli saanut takausvakuutuksia ottaneilta julkishallinnon yksiköiltä tietopyyntöjä, oli osoittanut oman tietopyyntönsä ASF:lle, tämä ilmoitti, että Onixin pääosakas oli Italian kansalainen Simone Lentini, joka omisti osakkeenomistajana, joka on luonnollinen henkilö, 0,01 prosenttia Onixin osakepääomasta ja Egady Company -nimisen yhtiön ainoana osakkeenomistajana loput 99,99 prosenttia osakepääomasta. ASF täsmensi myös, että Lentini oli Onixin hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja.
24.
IVASS katsoi saatujen tietojen perusteella, että Lentinin maine oli kyseenalainen etenkin, koska Tribunale di Marsala (Marsalan tuomioistuin, Italia) oli tuominnut hänet 29.7.2013 törkeän petoksen yrityksestä Italian valtion vahingoksi.
25.
IVASS toimitti 4.10.2013 päivätyllä kirjeellä ASF:lle hallussaan olleita tietoja ja asiakirjoja ja kehotti sitä toteuttamaan kaikki asianmukaiset toimenpiteet vakuutettujen suojaamiseksi, minkä lisäksi se varoitti ASF:ää, että jos tämä ei ryhtyisi toimiin, se toteuttaisi itse kaikki tarvittavat ja välttämättömät toimenpiteet italialaisten vakuutettujen etujen suojaamiseksi.
26.
ASF tarjoutui tekemään yhteistyötä 8.11.2013 päivätyllä kirjeellä ja ilmoitti, että oli perustettu sisäinen työryhmä, jonka tehtävänä oli arvioida toteutettavia toimenpiteitä, ja pyysi IVASS:ää tekemään yhteistyötä.
27.
IVASS vahvisti 19.11.2013 päivätyllä kirjeellä olevansa valmis tekemään yhteistyötä, mutta korosti asian kiireellisyyttä ja ilmoitti, että jos ASF ei olisi 30 päivän kuluessa peruuttanut Onixin toimilupaa, se joutuisi kieltämään yhtiötä tekemästä uusia vakuutussopimuksia Italiassa.
28.
Kyseiset kaksi valvontaviranomaista pitivät 9.12.2013 kokouksen, jossa ASF ilmoitti, ettei se pystyisi peruuttamaan Onixin toimilupaa muun muassa siksi, ettei 18.7.2008 päivätyissä suuntaviivoissa tarkoitettuja perusteita ollut saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä.
29.
Direktiivin 92/49 40 artiklan 6 kohdan ja CAP:n 193 §:n 4 momentin perusteella 20.12.2013 antamassaan päätöksessä IVASS kielsi Onixia tekemästä uusia vakuutussopimuksia Italian alueella.
30.
Onix nosti tästä päätöksestä kanteen Tribunale amministrativo regionale per il Laziossa (Lazion alueellinen hallintotuomioistuin, Italia), joka hylkäsi sen 14.1.2015 antamallaan tuomiolla sillä perusteella, että huonon maineen vuoksi oli perusteltua toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä vakuutettujen etujen suojaamiseksi.
31.
Onix valitti tästä tuomiosta Consiglio di Statoon (ylimmän oikeusasteen hallintotuomioistuin, Italia) ja väitti erityisesti, ettei vastaanottavalla jäsenvaltiolla ollut valtuuksia kieltää kotijäsenvaltiossaan toimiluvan saanutta vakuutusalan toimijaa tekemästä uusia sopimuksia alueellaan sillä perusteella, ettei hyvää mainetta koskeva edellytys täyty.
32.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin aikoo hylätä valituksen sillä perusteella, että direktiivin 92/49 40 artiklan 6 kohdan mukaan vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat pääosakkaan aiempien rikosten perusteella ehkäisevänä toimenpiteenä kieltää vakuutusyhtiötä jatkamasta toimintaansa alueellaan vakuutettujen etujen suojaamiseksi.
33.
Consiglio di Statolla on kuitenkin epäilyksiä siitä, onko tällainen ratkaisu unionin oikeuden mukainen ja yhteensopiva erityisesti yhden toimiluvan periaatteen ja sen periaatteen kanssa, jonka mukaan kotijäsenvaltion on valvottava, että hyvää mainetta koskeva edellytys täyttyy, joten se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen: ”Ovatko [unionin] oikeus ja erityisesti direktiivin 92/49 40 artiklan 6 kohta, komission tulkitsevan tiedonannon 2000/C/43/03 5 kohta ja – – kotivaltion suorittaman valvonnan periaate esteenä tulkinnalle (kuten [CAP:n] 193 §:n 4 momentin tulkinta, johon tämä tuomioistuin yhtyy), jonka mukaan palvelujen tarjoamisen vapautta käyttävän vakuutusalan toimijan vastaanottavan valtion valvontaviranomainen voi antaa kiireellisessä tapauksessa sekä vakuutuksenottajien ja muiden vakuutusetuuksia koskevien oikeuksien haltijoiden etujen suojaamiseksi kieltomääräyksiä, erityisesti määräyksiä, joilla kielletään kyseistä toimijaa tekemästä uusia sopimuksia vastaanottavan valtion alueella, sillä perusteella, että on harkinnan perusteella katsottu, että subjektiivinen edellytys, josta säädetään vakuutustoiminnan harjoittamista koskevan toimiluvan myöntämiseksi, eli erityisesti hyvää mainetta koskeva edellytys, ei ole väitetysti alun perin täyttynyt tai se ei enää täyty?”
III Asian tarkastelu
34.
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykseen vastattaessa on otettava lähtökohdaksi se, kuten komissio muistutti kirjallisissa huomautuksissaan, että direktiivissä 92/49 vahvistetaan vakuutusyhtiön talouden valvontaan liittyvissä asioissa yhden toimiluvan periaate ja sen jäsenvaltion yksinomaisen toimivallan periaate, jossa tämän yhtiön kotipaikka on. Direktiivin johdanto-osan ensimmäisen perustelukappaleen mukaisesti direktiivin tavoitteena on toteuttaa muun ensivakuutuksen kuin henkivakuutuksen alalla sisämarkkinat niin sijoittautumisvapauden kuin palvelujen tarjoamisen vapaudenkin kannalta, jotta helpotettaisiin niiden vakuutusyritysten, joiden kotipaikka on Euroopan unionissa, sitoumusten tekemistä unionin alueella.
35.
Direktiivin 92/49 johdanto-osan viidennestä perustelukappaleesta ilmenee lisäksi, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi unionin lainsäätäjän valitsemaan lähestymistapaan kuuluu toteuttaa ”sellainen yhteensovittaminen, joka on olennainen, välttämätön ja riittävä toimilupien ja toiminnan vakauden valvontajärjestelmien keskinäisen tunnustamisen aikaansaamiseksi siten, että voidaan myöntää yksi koko yhteisössä voimassa oleva toimilupa ja että voidaan soveltaa kotijäsenvaltion suorittaman valvonnan periaatetta”.
36.
Direktiivin 73/239 6 ja 13 artiklan mukaan, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, sen varmistaminen, että ennalta myönnettävän virallisen toimiluvan saamisen edellytykset täyttyvät, ja yhtiöiden talouden valvonta kuuluvat yksinomaan kotijäsenvaltion toimivaltaan. Kuten tämän direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti täsmennetään, kotijäsenvaltion antama toimilupa antaa mahdollisuuden harjoittaa vakuutustoimintaa koko unionissa.
37.
Siltä osin kuin toimiluvan myöntämisedellytykset on yhdenmukaistettu, muut jäsenvaltiot eivät voi rajoittaa palvelujen tarjoamisen vapautta asettamalla lisäedellytyksiä joko sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella tapahtuvalle vakuutustoiminnan harjoittamiselle alueellaan. On katsottava, ettei myöskään palvelujen tarjoamisen vapautta voitaisi täysin saavuttaa, jos muut jäsenvaltiot voisivat kieltäytyä soveltamasta unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä tiettyyn vakuutusyhtiöön, joka on saanut ennalta myönnettävän virallisen toimiluvan, arvioimalla eri tavalla tämän yhtiön tilannetta suhteessa unionin lainsäätäjän asettamiin edellytyksiin.
38.
Yhden toimiluvan periaate estää siis väistämättä vastaanottavaa jäsenvaltiota tutkimasta uudelleen yhdenmukaistettujen toimiluvan myöntämisedellytysten täyttymistä, ja jos vakuutusyritys ei enää täytä näitä edellytyksiä, tämän toimiluvan voi peruuttaa ainoastaan kotijäsenvaltio.
39.
Toimiluvan myöntämisedellytykset luetellaan direktiivin 73/239 8 artiklassa, jossa säädetään erityisesti, että toimiluvan saadakseen yrityksen on oltava yhtiömuodoltaan jokin direktiivissä luetelluista oikeudellisista muodoista, ( 13 ) sen on rajoitettava liiketoimintansa vakuutusliikkeeseen ja siitä välittömästi johtuvaan liiketoimintaan lukuun ottamatta muita kaupallisia liiketoimia ( 14 ) ja esitettävä toimintasuunnitelma, jossa ilmoitetaan katettujen riskien laatu ja täsmennetään vakuutusmaksut ja korvaukset.
40.
Käsiteltävän asian kannalta on todettava, että direktiivin 73/239 8 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetään, että vakuutusyritysten on oltava sellaisten henkilöiden tosiasiallisesti johtamia, jotka täyttävät ”hyvää mainetta, ammattipätevyyttä tai -kokemusta” koskevat edellytykset, kun taas direktiivin 92/49 8 artiklassa säädetään osakkeenomistajien ja jäsenten ”sopivuudesta” turvaamaan vakaa ja järkevä johtaminen ja sen 15 b artiklassa puolestaan täsmennetään, että uuden hankkijan hankkiessa omistusosuuksia, sen on täytettävä ”mainetta” koskeva edellytys.
41.
Näissä kahdessa direktiivissä toimiluvan myöntämiselle ja sen jatkamiselle asetetaan siis nimenomaiset edellytykset, jotka koskevat johtajien ”hyvämaineisuutta” ja osakkeenomistajien ”mainetta”.
42.
Tällä seikalla on kahdenlaisia seurauksia.
43.
Ensinnäkin on todettava, ilman että on tarpeen täsmentää 18.7.2008 päivättyjen suuntaviivojen tarkkaa ulottuvuutta, ettei näiden tulkitsevien suuntaviivojen antaminen luonnollisesti tarkoita, etteivät kyseiset säännökset, joissa vahvistetaan hyvää mainetta koskevat edellytykset, olisi olleet jäsenvaltioita sitovia ennen tätä tulkintaa. Romanian valvontaviranomaiset olettivat siis virheellisesti voivansa kieltäytyä peruuttamasta Onixin toimilupaa sen pääosakkaan rikoshistorian perusteella vetoamalla siihen, ettei suuntaviivoja ole saatettu osaksi kansallista oikeutta.
44.
Toiseksi on niin, että vaikka maineen ja hyvämaineisuuden käsitteet ovat suhteellisen epämääräisiä ja jättävät siten kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tiettyä harkintavaltaa, niitä ei kuitenkaan voida tulkita siten, että vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiset voisivat arvioida kyseisten edellytysten täyttymistä sen jälkeen, kun kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset ovat sen jo arvioineet. Jos harkintavaltaa on, se kuuluu yksinomaan kotijäsenvaltiolle, eikä se voi olla perusteena rinnakkaisen toimivallan antamiselle vastaanottavalle jäsenvaltiolle. Vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiset eivät toisin sanoen voi puuttua kotijäsenvaltiolle varattuun toimivaltaan, koska hyvän maineen käsitteen vakiomuotoista merkitystä ei ole tarkkaan rajattu.
45.
Katson siis, että hyvää mainetta koskevaan edellytykseen sovelletaan komission tulkitsevassa tiedonannossaan tarkoittamaa sääntöä, jonka mukaan ainoastaan kotijäsenvaltio, joka on vastuussa yhden toimiluvan myöntämisestä, on velvollinen noudattamaan toimilupaa koskevia yhdenmukaistettuja edellytyksiä.
46.
Olen siis täysin samaa mieltä komission päätelmästä, jonka mukaan vastaanottavalla jäsenvaltiolla ei lähtökohtaisesti ole valtuuksia korjata kotijäsenvaltion viranomaisen toimimatta jättämistä toteuttamalla toimenpide yksinomaan sillä perusteella, ettei yksi vakuutusyhtiöiden toimiluvan myöntämisedellytyksistä täyty.
47.
Ehdotan siis, että unionin tuomioistuin vahvistaa yleisen säännön, jonka mukaan direktiivin 92/49 8 artiklan ensimmäistä kohtaa ja 13 artiklan 6 kohtaa on tulkittava siten, että ne estävät vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisia toteuttamasta toimenpiteitä, jotka koskevat palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella liiketoimintaa sen alueella harjoittavaa vakuutusyritystä, kuten kieltämästä uusien sopimusten tekemistä, ainoastaan sillä perusteella, etteivät esimerkiksi osakkeenomistajien hyvää mainetta koskevat toimiluvan myöntämisedellytykset täyty.
48.
Mielestäni tästä ei voida suoraan päätellä, ettei Italian valtiolla olisi pääasian olosuhteissa mahdollisuutta varmistaa vakuutettujen ja vakuutuksenottajien suojaa muuten kuin nostamalla jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne.
49.
Analyysi, jonka mukaan yhden toimiluvan periaate ja kotijäsenvaltion suorittaman valvonnan sääntö tarkoittaisivat sitä, ettei vastaanottavalla jäsenvaltiolla olisi mitään mahdollisuutta puuttua sellaisen toimiluvan saaneen vakuutusyrityksen toimintaan, joka ei noudata jäsenvaltion alueella sovellettavia oikeussääntöjä, perustuu nimittäin vääristyneeseen näkemykseen direktiivistä 92/49, jonka useissa säännöksissä sallitaan vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten toteuttaa toimenpiteitä todettujen sääntöjenvastaisuuksien lopettamiseksi.
50.
Ensinnäkin tämän direktiivin 28 artiklassa annetaan vastaanottavalle jäsenvaltiolle valtuudet estää sellaisen sopimuksen tekeminen, joka on ”ristiriidassa voimassa olevan yleistä etua koskevan – – lainsäädännön kanssa”. Yleinen etu on siis ensimmäinen pidäke, jolla voidaan perustella toimiluvan saaneen yrityksen palvelujen tarjoamisen vapautta rajoittava toimenpide. Unionin lainsäätäjän näin vahvistama ratkaisu on täysin sen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen, joka perustuu 20.2.1979 annettuun tuomioon Rewe-Zentral ( 15 ) (ns. Cassis de Dijon -tapaus), jossa todettiin, että vapaan liikkuvuuden rajoitukset voivat olla perusteltuja yleistä etua koskevista pakottavista syistä.
51.
Toiseksi direktiivin 92/49 40 artikla sisältää suojalausekkeen, jonka mukaan vastaanottava jäsenvaltio voi toteuttaa toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että yritykset, joilla on sivukonttori sen alueella tai jotka harjoittavat sen alueella liiketoimintaa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, noudattavat niihin sovellettavia säännöksiä.
52.
Tässä artiklassa otetaan käyttöön kaksi eri menettelyä sen mukaan, onko asia kiireellinen.
53.
Direktiivin 92/49 40 artiklan 3–5 kohdassa säädetyssä tavanomaisessa menettelyssä vastaanottava jäsenvaltio voi estää toimiluvan saaneen yrityksen säännöstenvastaisen toiminnan alueellaan ja rangaista yritystä siitä. Kyseisen jäsenvaltion valvontaviranomaisen on ensiksi vaadittava kyseistä yritystä lopettamaan sääntöjenvastainen toiminta, ja jos asianomainen yritys ei toteuta tarvittavia toimenpiteitä, sen on ilmoitettava asiasta kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jotta nämä toteuttaisivat ”mahdollisimman nopeasti kaikki aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseinen yritys lopettaa säännösten vastaisen toiminnan”. ( 16 ) Ainoastaan, jos yritys edelleen rikkoo voimassa olevia säännöksiä toteutetuista toimenpiteistä huolimatta tai siksi, että toimenpiteet osoittautuvat ”riittämättömiksi” ( 17 ) tai ”niitä ei ole – – toteutettu”, ( 18 ) vastaanottava jäsenvaltio voi toteuttaa ”aiheelliset toimenpiteet estääkseen säännösten vastaisen toiminnan jatkumisen tai rangaistakseen siitä”, ( 19 ) ja näihin toimenpiteisiin kuuluu kieltää yritystä tekemästä uusia vakuutussopimuksia, ”jos se on ehdottoman tarpeellista” ( 20 ).
54.
Direktiivin 92/49 40 artiklan 6 kohdassa säädetyssä kiireellisessä menettelyssä kyseiset jäsenvaltiot voivat toteuttaa kiireellisessä tapauksessa aiheellisia toimenpiteitä sääntöjenvastaisen toiminnan estämiseksi alueellaan ja muun muassa kieltää vakuutusyrityksiä tekemästä uusia vakuutussopimuksia.
55.
Käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että toimenpide, jolla kiellettiin uusien vakuutussopimusten tekeminen Italiassa, toteutettiin yksityisistä vakuutuksista annetun lain 193 §:n perusteella, jossa kiireellinen menettely ja tavanomainen menettely on yhdistetty yhdeksi menettelyksi. Ennakkoratkaisupyynnöstä käy kuitenkin ilmi myös, että toimenpiteen perusteena oli kiireellinen tilanne, jossa oli tarpeen suojata vakuutettuja. Tästä syystä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti kysymyksensä juuri direktiivin 92/49 40 artiklan 6 kohdan tulkinnasta.
56.
Unionin tuomioistuimelle huomautuksia esittäneet osapuolet tulkitsevat tätä säännöstä päinvastaisella tavalla.
57.
Onix väittää, että mainitun säännöksen mukaan vastaanottajavaltio voi toteuttaa toimenpiteitä ainoastaan, jos yritys on rikkonut ”operatiiviseen säännöstöön” kuuluvia yleistä etua koskevia säännöksiä, joita tässä jäsenvaltiossa sovelletaan vakuutussopimusten tekemiseen ja täytäntöönpanoon, kun taas Italian hallitus katsoo, että tämän toimivallan perusteena voi olla pelkästään se, ettei yksi osakkeenomistajista enää täytä hyvää mainetta koskevaa edellytystä, kun on osoitettu, ettei vakuutettujen yleistä etua voida suojata asianmukaisesti kotijäsenvaltiossa. Italian hallitus lisää erityisesti direktiivin 92/49 40 artiklan 6 kohdassa tarkoitetusta kiireellisestä menettelystä, että sääntöjenvastaisen toiminnan estämisen käsite on erittäin laaja ja kattaa kaikki ne tilanteet, joissa vakuutettujen edut tai koko vakuutusmarkkinoiden säännönmukaisuus ja tehokkuus voivat tosiasiallisesti vaarantua. Komissio väittää puolestaan, että vastaanottava jäsenvaltio ei voi kiireellisen menettelyn aloittamiseksi tyytyä osoittamaan, että yksi toimiluvan myöntämisedellytyksistä ei täyty tai se ei täyty enää, vaan sen on näytettävä toteen myös erityinen tarve toteuttaa toimenpiteitä rikkomisen estämiseksi. Komissio myöntää kuitenkin, että vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten tehtävänä on selvittää, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa vaarana, että rikkomisia tapahtuu kyseisessä jäsenvaltiossa ja onko rikkomisten estämiseksi täysin välttämätöntä kieltää uusien sopimusten tekeminen, sillä tässä yhteydessä voidaan ottaa huomioon yrityksen toiminnasta vastuussa olevien henkilöiden tosiasiallinen tilanne ja se, etteivät he täytä hyvää mainetta koskevaa vaatimusta.
58.
Kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion välistä toimivaltajakoa sääntelevien unionin oikeussääntöjen tehokkaan vaikutuksen säilyttäminen edellyttää nähdäkseni, kuten komissio perustellusti toteaa, että vastaanottavan jäsenvaltion viranomaiset eivät voi turvautua suojalausekemenettelyyn ainoastaan sillä perusteella, että sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella toimintaansa harjoittava vakuutusyritys ei täytä tai ei enää täytä toimiluvan myöntämisedellytyksiä. Nimittäin sen hyväksyminen, että vastaanottavan jäsenvaltion toimivallan perusteeksi riittää pelkkä toimiluvan myöntämisedellytysten noudattamatta jättäminen, tekisi direktiivin 92/49 40 artiklassa tarkoitetusta poikkeuksesta periaatteen ja täydentävästä toimivallasta, jota voidaan harjoittaa vain, jos kotijäsenvaltion viranomaiset eivät käytä omaa toimivaltaansa, rinnakkaisen toimivallan.
59.
Nähdäkseni yhden toimiluvan periaate ja kotijäsenvaltion suorittaman valvonnan periaate eivät sen sijaan velvoita katsomaan, että vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat toimia direktiivin 92/49 40 artiklan nojalla ainoastaan silloin, kun on rikottu jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia säännöksiä.
60.
Tälle tulkinnalle on useita esteitä.
61.
Ensinnäkin se näyttää perustuvan direktiivin 92/49 40 artiklan liioitellun suppeaan tulkintaan, sillä kyseisen artiklan sanamuoto on yleinen eikä siinä tehdä eroa sen mukaan, mikä on estettävien sääntöjenvastaisuuksien alkuperä, vaikka siinä vahvistetaankin kotijäsenvaltion suorittaman valvonnan periaatetta koskeva poikkeus, jota on tulkittava suppeasti.
62.
Toiseksi analyysi, jonka mukaan direktiivin 92/49 40 artikla on paitsi menettelysääntö myös kotijäsenvaltion suorittaman valvonnan periaatteeseen tehtävä poikkeus, jonka mukaan toimivalta on tietyin edellytyksin vastaanottavalla jäsenvaltiolla, saa tukea direktiivin 92/49 valmisteluasiakirjoista. Muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta annettua neuvoston kolmatta direktiiviä koskevan ehdotuksen (COM/90/348 final) ( 21 ) perustelujen mukaan on nimittäin niin, että vaikka oikeusjärjestelmä, joka on luotu toimenpiteiden toteuttamiseksi ja seuraamusten määräämiseksi sellaista vakuutusyritystä vastaan, joka ei noudata sääntöjä, joita siihen sovelletaan sen harjoittaessa toimintaansa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, ”perustuu periaatteeseen, jonka mukaan yleinen toimivalta toteuttaa toimenpiteitä ja määrätä seuraamuksia on siirretty kotijäsenvaltiolle, ja kyseessä olevien eri jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön”, ( 22 ) vastaanottava jäsenvaltio ”voi kuitenkin ( 23 ) toteuttaa suoraan ( 24 ) toimenpiteitä sellaista yritystä vastaan, joka harjoittaa toimintaansa sen alueella, estääkseen alueellaan tämän yrityksen sääntöjenvastaisen toiminnan, joka muodostuu siihen sovellettavien säännösten kiertämisestä, ja rangaistakseen sitä näistä sääntöjenvastaisuuksista”. ( 25 ) Ehdotuksen mukaan ”näin on myös silloin, kun kotijäsenvaltion toimenpiteet ovat riittämättömiä tai niitä ei ole toteutettu”. ( 26 ) Suojalausekemekanismi on siis tarkoitettu poikkeukseksi kotijäsenvaltiolle siirretyn toimivallan periaatteeseen, jotta vastaanottava jäsenvaltio voi toteuttaa toimenpiteitä estääkseen sääntöjenvastaisuudet alueellaan tai rangaistakseen niistä. Mekanismin hyöty ei siis ole pelkästään menettelyllinen. Sillä ei ainoastaan yhteensoviteta jäsenvaltioiden toimia niiden toimivaltaa kunnioittaen vaan myös tunnustetaan vastaanottavan jäsenvaltion tietty toimivalta estää sellaista yritystä, joka harjoittaa toimintaansa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, syyllistymästä sääntöjenvastaisuuksiin alueellaan ja rangaista tätä niistä.
63.
Koska kotijäsenvaltion suorittaman valvonnan periaate ei ole ehdoton periaate ja ”kyseessä ei myöskään ole perustamissopimuksessa vahvistettu periaate”, ( 27 ) unionin lainsäätäjä ”[voi kuitenkin] poiketa siitä”. ( 28 ) Kuten direktiivissä 92/49 säädetään, tämän periaatteen soveltamisala on kuitenkin suppea, sillä se ”ulottuu pelkästään vakuutusyritysten rahoitusvalvontaan” ( 29 ) ja siinä ei ”suljeta pois mahdollisuutta [vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten suorittamaan] valvontaan”. ( 30 )
64.
Kolmanneksi on tärkeää korostaa, että niiden sääntöjenvastaisuuksien näkökulmasta, joista vakuutusyrityksiä voidaan moittia, ei ole täysin selvää, mitkä säännökset kuuluvat kotijäsenvaltion ja mitkä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaan, sillä yhdenmukaistettujen säännösten rikkomista merkitsevät tosiseikat voivat merkitä myös sellaiseen kansalliseen lainsäädäntöön, jota ei ole yhdenmukaistettu, liittyvää sääntöjenvastaisuutta tai ainakin aiheuttaa sääntöjenvastaisuuksien vaaran.
65.
Direktiivin 92/49 40 artiklan 3 kohdan ja sen 6 kohdan sanamuodoissa on tältä osin merkittävä ero. Näistä säännöksistä ensin mainitun mukaan tavanomainen menettely voidaan aloittaa, kun on todettu, että yritys, jolla on sivukonttori sen alueella tai joka harjoittaa sen alueella liiketoimintaa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, ”ei noudata tässä valtiossa siihen sovellettavia säännöksiä”, kun taas jälkimmäinen niistä ei sisällä vastaavaa säännöstä kiireellisen menettelyn aloittamisesta. Tavanomaisen menettelyn aloittamisen edellytyksenä on siis toteamus ”säännösten vastaisesta toiminnasta”, joka muodostuu siitä, ettei vastaanottavan jäsenvaltion oikeussäännöksiä ole noudatettu. Menettelyn tavoitteena on siis lopettaa kyseisen yrityksen jo toteuttama sääntöjenvastainen toiminta ja rangaista siitä.
66.
Direktiivin 92/49 40 artiklan 6 kohdassa säädetty kiireellinen menettely voidaan puolestaan panna täytäntöön joustavammin sen ehkäisevän tarkoituksen vuoksi. Siihen ei sovelleta samoja edellytyksiä kuin tavanomaiseen menettelyyn, sillä kiireellisen menettelyn aloittamiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa riittää, että osoitetaan tarve estää mahdollinen säännöstenvastainen toiminta jäsenvaltion alueella. Kotimaan vakuutettujen suojaaminen sääntöjenvastaisuuksilta on siis peruste vastaanottavan jäsenvaltion toimenpiteille, kunhan riskit on asianmukaisesti osoitettu.
67.
Päättelen edellä esitetyn perusteella, ettei unionin lainsäätäjä tarkoittanut direktiivin 92/49 suojalauseketta yksinomaan menettelylliseksi säännökseksi, jonka tarkoituksena on ainoastaan järjestää kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion välinen yhteistyö sellaisten vakuutusyhtiöiden valvonnassa, jotka harjoittavat toimintaansa sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, muuttamatta toimivaltajakoa koskevia sääntöjä. Tämän suojalausekkeen, joka muodostaa poikkeuksen kotijäsenvaltion suorittaman valvonnan periaatteeseen, tarkoituksena on nimittäin myös tunnustaa vastaanottavan jäsenvaltion toimivalta, jonka harjoittamiselle on kuitenkin asetettu tiukat, niin aineelliset kuin menettelyllisetkin edellytykset.
68.
Vaikka olen vahvasti samaa mieltä komission arvioinnista, jonka mukaan vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisella ei lähtökohtaisesti ole valtuuksia korjata kotijäsenvaltion viranomaisen toimimatta jättämistä toteuttamalla toimenpide sen perusteella, ettei yksi vakuutusyhtiöiden toimiluvan myöntämiseksi vaadituista edellytyksistä täyty, katson kuitenkin viime kädessä, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa direktiivin 40 artiklan 6 kohta voi tarjota perustan toimenpiteelle, jolla kielletään uusien sopimusten tekeminen, sillä mainittu toimenpide ei tosiasiassa perustu toimiluvan tietyn myöntämisedellytyksen täyttämättä jättämiseen vaan riskiin sääntöjenvastaisuuksista, jotka kohdistuvat vakuutettuihin ja takaussopimusten edunsaajiin.
69.
Tästä on nimittäin kyse pääasian tilanteessa, jonka erityisissä olosuhteissa on olemassa ilmeinen riski sääntöjenvastaisuuksista, joihin Italian valvontaviranomaiset vetoavat, minkä lisäksi toimenpiteitä on kiireellisesti toteutettava Onixia kohtaan, jotta voidaan varmistaa Italian vakuutusmarkkinoiden suojaaminen.
70.
Tältä osin on muistettava, että ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että IVASS päätti kieltää uusien vakuutussopimusten tekemisen Italiassa seuraavien toteamusten perusteella:
—
Ensinnäkin Lentini, joka luonnollisena henkilönä ja osakkaana sekä Egady Company -yhtiön ainoana osakkaana pitää hallussaan Onixin koko osakepääomaa, tuomittiin 29.7.2013 törkeän petoksen yrityksestä, jolla oli tavoiteltu julkista rahoitusta Italian valtion vahingoksi.
—
Toiseksi Lentini oli ainoa yhtiömies G.C.C. Garanzie Crediti e Cauzioni SpA -yhtiössä, joka poistettiin Banca d’Italian (Italian pankki) 28.8.2007 ja talousministerin 10.6.2008 tekemillä päätöksillä rahoituksen välittäjien luettelosta sen hallinnossa havaittujen sääntöjenvastaisuuksien ja omaa pääomaa koskevien vähimmäisvaatimusten täyttämättä jättämisen vuoksi, samalla kun Lentinille määrättiin samoista syistä hallinnollisena seuraamuksena 80000 euron sakko.
—
Viimein Garanzie Crediti e Cauzioni Srl -yhtiö, joka oli aiemmin Garanzie Crediti e Cauzioni SpA -yhtiö, on joutunut kahdesti takavarikon kohteeksi Agenzia delle Entraten (verohallinto) päätöksellä siksi, ettei myönnettyjä takauksia ollut suoritettu.
71.
Kun IVASS perusti näkemyksensä näihin kolmeen tosiseikkaan, se nähdäkseni osoitti, että olemassa oli erityisen vakava riski siitä, että sääntöjenvastaisuudet, joista Lentini on jo henkilökohtaisesti tai hänen määräysvallassaan olevien yhtiöiden kautta tuomittu seuraamuksiin, toistuvat välihenkilönä olevan oikeushenkilön eli Onixin kautta. Nämä aiemmat sääntöjenvastaisuudet synnyttävät nimittäin riskin siitä, ettei Onix pysty täyttämään takaussitoumuksiaan ja aiheuttaa sitä kautta vakavaa haittaa sekä niille yrityksille, jotka ovat ottaneet kyseisen yhtiön kautta vakuutuksia, että julkisille oikeushenkilöille, jotka ovat näiden vakuutusten edunsaajia. Pääasian erityisissä olosuhteissa on siis nähdäkseni osoitettu selvästi, että olemassa on sääntöjenvastaisuuksien riski, jonka vuoksi on perusteltua soveltaa direktiivin 40 artiklan 6 kohdan mukaista menettelyä, riippumatta siitä, ettei toimiluvan myöntämisen edellytyksenä olevaa hyvää mainetta koskevaa edellytystä ole todistetusti täytetty.
72.
Katson lisäksi, että IVASS on osoittanut tilanteen kiireellisyyden, joka johtuu siitä, etteivät Romanian valvontaviranomaiset ole tehneet yhteistyötä eivätkä toimineet huolellisesti, että Onix kohdisti toimintansa pääasiallisesti Italian alueelle, koska saatuaan siihen luvan vasta 24.10.2012 se oli saanut vuoden 2012 kahden toimintakuukauden aikana 75 prosenttia vakuutusmaksuistaan Italiassa, ja että julkishallinnon yksiköt olivat esittäneet kiireellisiä tietopyyntöjä ja ilmaisseet huolensa Onixilta hankittujen takausvakuutusten edunsaajina.
73.
Tältä osin olen täysin samaa mieltä Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomaisen (EIOPA) ( 31 ) puheenjohtajan kanssa, joka totesi Onixin 5.2.2014 IVASS:ää vastaan tekemän kantelun perusteltavuudesta tekemässään päätöksessä, ( 32 ) ettei tutkimusta ollut aiheellista aloittaa ja että direktiivin 92/49 40 artiklan 6 kohdassa säädettyä vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisen toimivaltaa, jonka nojalla se voi toteuttaa kiireellisissä tapauksissa asianmukaisia toimenpiteitä, voidaan harjoittaa etenkin silloin, kun tämän viranomaisen huoleen ei pystytä vastaamaan muulla tavoin eli valvontaviranomaisten yhteistyöllä.
74.
Kaiken kaikkiaan katson, että direktiivin 92/49 40 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun kiireellisen menettelyn toteuttamisedellytykset täyttyvät käsiteltävässä asiassa, sillä sen lisäksi, että IVASS totesi, ettei Onix ole täyttänyt hyvää mainetta koskevaa edellytystä, se näytti toteen tilanteen kiireellisyyden, jonka vuoksi oli toteutettava toimenpiteitä sääntöjenvastaisuuksien estämiseksi.
75.
Arviointia siitä, että vastaanottavan jäsenvaltion toimenpiteet ovat oikeutettuja ja perusteltuja pääasian kaltaisessa tilanteessa, tukee mielestäni oikeuden väärinkäytöstä määrättäviä seuraamuksia koskeva kattava oikeuskäytäntö.
76.
Oikeuden väärinkäyttöön vetoaminen on vakiintunut unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä perusteena palvelujen tarjoamisen vapauden tiettyjen rajoitusten hyväksyttävyydelle jo 3.12.1974 annetusta tuomiosta van Binsbergen ( 33 ) lähtien. Mainitussa tuomiossa todettiin, että ”jäsenvaltiolta ei – – evätä oikeutta ryhtyä toimenpiteisiin sen estämiseksi, että [palvelujen tarjoamisen] vapautta käyttäisi sellainen palvelujen tarjoaja, joka kohdistaa koko toimintansa tai sen pääosan tämän valtion alueeseen, välttääkseen ne ammatilliset menettelytapasäännöt, joita häneen sovellettaisiin, jos hän olisi sijoittautunut ensiksi mainitun valtion alueelle – –”. ( 34 )
77.
Unionin tuomioistuin on tämän jälkeen todennut, että ”jäsenvaltiolla on oikeus ryhtyä toimenpiteisiin estääkseen sen, että jotkut sen kansalaiset yrittävät käyttää väärin perustamissopimuksessa luotuja mahdollisuuksia ja näin välttyä kansallisen lainsäädännön soveltamiselta”, ( 35 ) ja että ”yksityiset eivät saa käyttää [unionin] oikeussääntöjä väärin tai vedota niihin vilpillisesti”. ( 36 ) Se on katsonut, että kansalliset tuomioistuimet voivat tällaisissa tilanteissa objektiivisten seikkojen perusteella ottaa huomioon sen, että asianomainen henkilö on käyttänyt oikeuttaan väärin tai menetellyt vilpillisesti, jättääkseen tarvittaessa soveltamatta häneen unionin oikeuden niitä säännöksiä ja määräyksiä, joihin asiassa on vedottu, kunhan ne tällaista menettelyä arvioidessaan ottavat huomioon kyseisillä unionin säännöksillä ja määräyksillä tavoitellut päämäärät. ( 37 )
78.
Vaikka mainitussa oikeuskäytännössä jäsenvaltion ei sallita yleisesti kieltävän sitä, että toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet toimijat voivat tarjota tiettyjä palveluja, koska tällä poistettaisiin palvelujen tarjoamisen vapaus, ( 38 ) jäsenvaltio voi sen mukaan kuitenkin toteuttaa ”tapauskohtaisesti” ( 39 ) tiettyjä kieltotoimenpiteitä.
79.
Unionin tuomioistuin edellyttää, että oikeuden väärinkäytön luonnehdinta perustuu objektiivisiin seikkoihin. Tavanomaisesti huomioon otettaviin seikkoihin kuuluu toiminnan kohdistumisen peruste, sillä tilanne, jossa toiminta kohdistuu kokonaan tai pääosin vastaanottavan jäsenvaltion alueelle, kuuluu palvelujen tarjoamisen vapauden sijasta sijoittautumisvapauden alaan.
80.
Pääasian olosuhteista ilmenee se objektiivinen seikka, että Italian lainsäädäntöä on kierretty. On nimittäin riidatonta, että sen jälkeen kun Onix sai luvan harjoittaa toimintaansa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, 75 prosenttia sen toiminnasta kohdistui Italian alueelle, vaikka se oli sellaisen henkilön johtama ja määräysvallassa, jota oli kielletty toimimasta Italian vakuutusmarkkinoilla. ( 40 ) Tästä ilmenee, että Lentini oli sijoittautunut Romaniaan ryhtyäkseen harjoittamaan välihenkilönä olevan oikeushenkilön kautta Italian alueella uudelleen samaa toimintaa, jonka harjoittaminen häneltä oli kielletty.
81.
Toiminta luonnehditaan väärinkäytöksi yleensä tilanteessa, jossa toimija sijoittautuu jäsenvaltioon, jonka lainsäädäntö on sille edullisempi, välttääkseen toisen jäsenvaltion tiukemman sääntelyn, mutta pääasiassa on kyse tätä ilmeisemmästä ja vakavammasta petoksesta, jossa henkilö pyrkii kiertämään toimintakiellon palvelujen tarjoamisen vapautta käyttämällä.
82.
Vaikka yhdyn komission istunnossa esittämään ylevään näkemykseen siitä, että kiertämisen riskin vuoksi ei kuitenkaan pidä niin sanotusti heittää lasta pesuveden mukana siten, että unohdetaan kokonaan kotijäsenvaltion suorittaman valvonnan periaate, olen kuitenkin myös vakuuttunut siitä, että – metaforaa jatkaakseni – lasta ei myöskään pidä pestä likaisessa vedessä. Jos katsottaisiin, että yhden toimiluvan ja kotijäsenvaltion harjoittaman valvonnan periaatteita voidaan kaikesta huolimatta soveltaa lain kiertämisen syvissä vesissä, näitä periaatteita ei tällä tavoin pystyttäisi noudattamaan vaan ne päinvastoin romutettaisiin.
83.
Mielestäni käsiteltävässä asiassa on kyse unionin oikeusjärjestyksen uskottavuudesta. Jos kieltäydytään määräämästä seuraamuksia lain kiertämisestä, joka muodostuu siitä, että palvelujen tarjoamisen vapautta käytetään keinona kiertää muun muassa aiempien rikosten vuoksi perustellusti tehty päätös, jolla kielletään toiminnan harjoittaminen kansallisilla markkinoilla, tällöin tarjotaan pätevä peruste kaikille niille, jotka vastustavat jyrkästi kotivaltion harjoittaman valvonnan periaatetta, joka on kuitenkin avainasemassa sisämarkkinoiden rakentamisessa. Kyseiseen periaatteeseen ei voida suhtautua liian jyrkästi, sillä absoluuttinen suhtautuminen tekee siitä siinä määrin joustamattoman, että se lopulta horjuttaa koko järjestelmää ja uhkaa romuttaa sen.
84.
Viimein sen hyväksyminen, että unionin lainsäätäjän käyttöön ottama suojalauseke voi toimia pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa, merkitsee vain ja ainoastaan ”tervettä joustavoittamista ja yhteiskunnallista puristamista, joita ilman laista tulisi vastenmielistä, koska sillä voitaisiin ajaa erotuksetta niin oikeudenmukaisuuden kuin epäoikeudenmukaisuudenkin asiaa aina eri tahojen häikäilemättömyyden ja mielihalujen mukaan”. ( 41 ) Sisämarkkinoiden saavutuksia ei romuta se, että kielletään palvelujen tarjoamisen vapauden käyttäminen sellaisten vilpillisten tahojen hyödyksi, jotka pyrkivät kiertämään toimintakiellon tietyssä jäsenvaltiossa siten, että ne harjoittavat toimintaansa toisesta jäsenvaltiosta käsin.
85.
Edellä esitetyistä syistä ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa, että direktiivin 92/49 8 artiklan ensimmäistä kohtaa ja 13 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ne estävät vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisia toteuttamasta toimenpiteitä, jotka koskevat palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella liiketoimintaa sen alueella harjoittavaa vakuutusyritystä, kuten kieltämästä uusien sopimusten tekemistä, ainoastaan sillä perusteella, etteivät esimerkiksi osakkeenomistajien hyvää mainetta koskevat toimiluvan myöntämisedellytykset täyty.
86.
Nämä säännökset eivät sen sijaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kotijäsenvaltiossa toimiluvan saaneen vakuutusyrityksen pääosakas on luonnollinen henkilö, joka on muun muassa tuomittu petoksen yrityksestä ja jota on kielletty harjoittamasta toimintaansa vastaanottavan jäsenvaltion vakuutusmarkkinoilla, ja jossa kyseinen vakuutusyritys kohdistaa toimintansa pääasiallisesti tämän jäsenvaltion alueelle, estä sitä, että vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiset toteuttavat direktiivin 92/49 40 artiklan 6 kohdan nojalla huomioiden tilanteen kiireellisyyden, joka johtuu siitä, että kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset, joita on turhaan kehotettu peruuttamaan kyseisen yrityksen toimilupa, eivät ole näin tehneet, toimenpiteitä, joilla rajoitetaan kyseisen yrityksen palvelujen tarjoamisen vapautta sen alueella ja joilla esimerkiksi kielletään sitä tekemästä uusia sopimuksia, jotta estetään oikeushenkilön välityksellä tapahtuva markkinoilla toimimista koskevan kiellon kiertäminen ja tähän liittyvä vaara siitä, että ne sääntöjenvastaisuudet toistuvat, joista pääosakkaalle on määrätty seuraamuksia.
87.
Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei tiedustele unionin tuomioistuimelta, mitä menettelyä vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisten on direktiivin 92/49 40 artiklan 6 kohdan nojalla noudatettava toimenpiteitä toteuttaessaan, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tekemän toteamuksen johdosta, jonka mukaan Onixia koskeva toimenpide, jolla sitä kiellettiin tekemästä uusia sopimuksia, toteutettiin tätä etukäteen kuulematta, haluan kuitenkin täsmentää, että oikeutta tulla kuulluksi kaikissa menettelyissä on mielestäni sovellettava silloinkin, kun noudatetaan kyseisessä säännöksessä tarkoitettua kiireellistä menettelyä. Kuulluksi tulemisen oikeutta on nimittäin sovellettava silloin, kun viranomainen aikoo toteuttaa henkilölle vastaisen toimen, ( 42 ) vaikka sovellettavassa lainsäädännössä ei säädettäisi nimenomaisesti tällaisesta muodollisuudesta. ( 43 )
IV Ratkaisuehdotus
88.
Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Consiglio di Staton esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
Muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta sekä direktiivien 73/239/ETY ja 88/357/ETY muuttamisesta 18.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/49/ETY (kolmas vahinkovakuutusdirektiivi) 8 artiklan ensimmäistä kohtaa ja 13 artiklan 6 kohtaa on tulkittava siten, että ne estävät vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisia toteuttamasta toimenpiteitä, jotka koskevat palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella liiketoimintaa sen alueella harjoittavaa vakuutusyritystä, kuten kieltämästä uusien sopimusten tekemistä, ainoastaan sillä perusteella, etteivät esimerkiksi osakkeenomistajien hyvää mainetta koskevat toimiluvan myöntämisedellytykset täyty.
Nämä säännökset eivät sen sijaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kotijäsenvaltiossa toimiluvan saaneen vakuutusyrityksen pääosakas on luonnollinen henkilö, joka on muun muassa tuomittu petoksen yrityksestä ja jota on kielletty harjoittamasta toimintaansa vastaanottavan jäsenvaltion vakuutusmarkkinoilla, ja jossa kyseinen vakuutusyritys kohdistaa toimintansa pääasiallisesti tämän jäsenvaltion alueelle, estä sitä, että vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiset toteuttavat direktiivin 92/49 40 artiklan 6 kohdan nojalla huomioiden tilanteen kiireellisyyden, joka johtuu siitä, että kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset, joita on turhaan kehotettu peruuttamaan kyseisen yrityksen toimilupa, eivät ole näin tehneet, toimenpiteitä, joilla rajoitetaan kyseisen yrityksen palvelujen tarjoamisen vapautta sen alueella ja joilla esimerkiksi kielletään sitä tekemästä uusia sopimuksia, jotta estetään oikeushenkilön välityksellä tapahtuva markkinoilla toimimista koskevan kiellon kiertäminen ja tähän liittyvä vaara siitä, että ne sääntöjenvastaisuudet toistuvat, joista pääosakkaalle on määrätty seuraamuksia.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: ranska.
( 2 ) EYVL 1992, L 228, s. 1.
( 3 ) Jäljempänä Onix.
( 4 ) IVASS.
( 5 ) EYVL 1973, L 228, s. 3.
( 6 ) Neuvoston direktiivin 92/49/ETY sekä direktiivien 2002/83/EY, 2004/39/EY, 2005/68/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta rahoitusalalla tapahtuvaan omistusosuuksien hankintaan ja lisäämiseen sovellettavien toiminnan vakauden arviointia koskevien menettelysääntöjen ja periaatteiden osalta annettu direktiivi (EUVL 2007, L 247, s. 1).
( 7 ) EUVL 2009, L 335, s. 1.
( 8 ) EYVL 2000, C 43, s. 5.
( 9 ) CEBS/2008/214, CEIOPS-3L3-19/08, CESR/08-543b. Jäljempänä 18.7.2008 päivätyt suuntaviivat.
( 10 ) GURI nro 239, Supplemento ordinario, 13.10.2005. Jäljempänä CAP.
( 11 ) Istituto per la vigilanza sulle assicurazioni private e di interesse collettivo, josta on tullut IVASS.
( 12 ) Jäljempänä ASF.
( 13 ) Direktiivin 73/239 8 artiklan 1 kohdan a alakohta.
( 14 ) Direktiivin 73/239 8 artiklan 1 kohdan b alakohta.
( 15 ) 120/78, EU:C:1979:42.
( 16 ) Direktiivin 92/49 40 artiklan 4 kohta.
( 17 ) Direktiivin 92/49 40 artiklan 5 kohta.
( 18 ) Direktiivin 92/49 40 artiklan 5 kohta.
( 19 ) Direktiivin 92/49 40 artiklan 5 kohta.
( 20 ) Direktiivin 92/49 40 artiklan 5 kohta.
( 21 ) EYVL 1990, C 244, s. 28.
( 22 ) Komission ehdotuksen 35 artiklan toisen kohdan ensimmäinen virke.
( 23 ) Kursivointi tässä.
( 24 ) Kursivointi tässä.
( 25 ) Komission ehdotuksen 35 artiklan toisen kohdan toinen virke.
( 26 ) Komission ehdotuksen 35 artiklan toisen kohdan kolmas virke.
( 27 ) Tuomio 13.5.1997, Saksa v. parlamentti ja neuvosto (C-233/94, EU:C:1997:231, 64 kohta).
( 28 ) Tuomio 13.5.1997, Saksa v. parlamentti ja neuvosto (C-233/94, EU:C:1997:231, 64 kohta).
( 29 ) Tuomio 28.4.2009, komissio v. Italia (C-518/06, EU:C:2009:270, 115 kohta).
( 30 ) Tuomio 28.4.2009, komissio v. Italia (C-518/06, EU:C:2009:270, 117 kohta).
( 31 ) EIOPA perustettiin Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta 24.11.2010 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (EUVL 2010, L 331, s. 48), ja se on finanssijärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta Euroopan unionissa ja Euroopan järjestelmäriskikomitean perustamisesta 24.11.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1092/2010 (EUVL 2010, L 331, s. 1) 1 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti osa Euroopan finanssivalvojien järjestelmää (EFVJ), jonka tehtävänä on unionin finanssijärjestelmän valvonnan varmistaminen.
( 32 ) Asetuksen N:o 1094/2010 17 artiklan mukaisen tutkimuksen aloittamisesta tehty EIOPA:n puheenjohtajan päätös EIOPA-14-267.
( 33 ) 33/74, EU:C:1974:131.
( 34 ) Tuomio 3.12.1974, van Binsbergen (33/74, EU:C:1974:131, 13 kohta).
( 35 ) Ks. mm. tuomio 2.5.1996, Paletta (C-206/94, EU:C:1996:182, 24 kohta), jossa todettiin, että työnantaja voi esittää näyttöä, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi tarvittaessa todeta työntekijän syyllistyneen väärinkäytökseen tai vilpilliseen toimintaan, kun hän on vedonnut työkyvyttömyyteen ulkomailla laaditun lääkärintodistuksen perusteella, mutta ei tosiasiassa ole sairas, ja tuomio 9.3.1999, Centros (C-212/97, EU:C:1999:126, 24 kohta).
( 36 ) Ks. mm. tuomio 2.5.1996, Paletta (C-206/94, EU:C:1996:182, 24 kohta) ja tuomio 9.3.1999, Centros (C-212/97, EU:C:1999:126, 24 kohta).
( 37 ) Ks. mm. tuomio 2.5.1996, Paletta (C-206/94, EU:C:1996:182, 25 kohta) ja tuomio 9.3.1999, Centros (C-212/97, EU:C:1999:126, 25 kohta).
( 38 ) Ks. mm. tuomio 10.9.1996, komissio v. Belgia (C-11/95, EU:C:1996:316, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 39 ) Ks. mm. tuomio 9.3.1999, Centros (C-212/97, EU:C:1999:126, 25 kohta) ja tuomio 21.7.2011, Oguz (C-186/10, EU:C:2011:509, 25 kohta).
( 40 ) Ennakkoratkaisupyynnössä todetaan nimenomaisesti, että Lentiniltä kiellettiin kyseinen toiminta hänelle määrättyjen seuraamusten johdosta (1.2 kohdan b alakohta).
( 41 ) Josserand, L., De l’esprit des droits et de leur relativité, Théorie dite de l’abus des droits, 2. painos, Dalloz, Pariisi, 2006.
( 42 ) Ks. mm. tuomio 3.7.2014, Kamino International Logistics ja Datema Hellmann Worldwide Logistics (C-129/13 ja C-130/13, EU:C:2014:2041, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 43 ) Ks. mm. tuomio 3.7.2014, Kamino International Logistics ja Datema Hellmann Worldwide Logistics (C-129/13 ja C-130/13, EU:C:2014:2041, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Full & Egal Universal Law Academy