20.7.2015
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 236/22
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sächsisches Oberverwaltungsgericht (Saksa) on esittänyt 30.3.2015 – Der Bundesbeauftragte für Asylangelegenheiten v. N
(Asia C-150/15)
(2015/C 236/31)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Sächsisches Oberverwaltungsgericht
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Der Bundesbeauftragte für Asylangelegenheiten
Vastapuoli: N
Muu osapuoli: Saksan valtio
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Onko direktiivin 2011/95/EU (1) 9 artiklan 1 kohdan a alakohtaa luettuna yhdessä 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa tulkittava siten,
a)
että kyseessä on perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohdassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan 1 kappaleessa taatun uskonnonvapauden vakava loukkaus ja siten direktiivin 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vainoksi katsottava teko, jos uskonnolliset toimet tai käyttäytymistavat, joista määrätään uskonopissa, jota hakija aktiivisesti tunnustaa, ja jotka ovat tämän uskonopin keskeinen osa tai jotka perustuvat hakijan uskonnolliseen vakaumukseen tämän uskonnollisen identiteetin kannalta erityisen merkittävällä tavalla, ovat kyseisessä alkuperämaassa rangaistusseuraamuksen uhalla kiellettyjä,
vai
b)
onko välttämätöntä, että tiettyä uskonoppia aktiivisesti tunnustava hakija lisäksi osoittaa, että tämän uskonopin keskeiseksi tekijäksi määrätyillä uskonnollisilla toimilla tai käyttäytymistavoilla, jotka hänen alkuperämaassaan ovat rangaistusseuraamuksen uhalla kiellettyä uskonnon harjoittamista, on hänelle uskonnollisen identiteettinsä säilyttämiseksi ”erityisen suuri merkitys” ja ne ovat siten ”välttämättömiä”?
2)
Onko direktiivin 2011/95/EU 9 artiklan 3 kohtaa luettuna yhdessä 2 artiklan d kohdan kanssa tulkittava siten,
että sen toteamiseksi, että on olemassa perusteltu pelko joutua vainotuksi ja todellinen vaara (real risk) joutua jonkin direktiivin 2011/95/EU 6 artiklassa mainitun toimijan vainoamaksi taikka epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kohteeksi,
sellaisten uskonnollisten toimien tai käyttäytymistapojen osalta, joista määrätään uskonopissa, jota hakija aktiivisesti tunnustaa, ja jotka ovat tämän uskonopin keskeinen osa tai jotka perustuvat hakijan uskonnolliseen vakaumukseen tämän uskonnollisen identiteetin kannalta erityisen merkittävällä tavalla ja ovat hänen alkuperämaassaan rangaistusseuraamuksen uhalla kiellettyjä,
a)
on välttämätöntä suorittaa arvioiva tarkastelu, jossa uskoaan kiellon vastaisesti harjoittavien hakijan uskonsuuntauksen kannattajien lukumäärää verrataan tämän uskonnollisen toiminnan perusteella hakijan alkuperämaassa tosiasiallisesti tapahtuneiden vainoksi katsottavien tekojen lukumäärään ja jossa on otettava huomioon mahdollisesti olemassa olevat valtion rikosoikeudellisiin menettelyihin liittyvät epävarmuudet ja epäselvyydet,
vai
b)
riittääkö se, jos alkuperämaan rikosoikeudellisissa menettelyissä voidaan osoittaa tosiasiallisesti sovellettavan sellaisia oikeussääntöjä, joilla rangaistusseuraamusten uhalla kielletään uskonnollisia toimia tai käyttäytymistapoja, joista määrätään uskonopissa, jota hakija aktiivisesti tunnustaa, ja jotka ovat tämän uskonopin keskeinen osa tai jotka perustuvat hakijan uskonnolliseen vakaumukseen tämän uskonnollisen identiteetin kannalta erityisen merkittävällä tavalla?
3)
Sopiiko unionin oikeuden soveltamisen ensisijaisuuden periaatteen kanssa yhteen kansallisen prosessioikeuden säännös, jossa säädetään tosiseikkojen osalta toimivaltaisen tuomioistuimen sitomisesta Revision-menettelystä vastaavan tuomioistuimen oikeudelliseen arvioon (esillä olevassa asiassa VwGO:n 144 §:n 6 momentti), jos tosiseikkojen osalta toimivaltainen tuomioistuin haluaa tulkita unionin oikeussääntöä toisin kuin Revision-menettelystä vastaava tuomioistuin, mutta kansallisessa oikeudessa säädetty sitominen Revision-menettelystä vastaavan tuomioistuimen oikeudelliseen arvioon estää sitä tulkitsemasta unionin oikeutta näin jopa SEUT 267 artiklan toisen kohdan mukaisen ennakkoratkaisumenettelyn suorittamisen jälkeen?
(1) Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU (EUVL L 337, s. 9).
Full & Egal Universal Law Academy