21.9.2015
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 311/15
Valitus, jonka Robert Aubineau, ym. on tehnyt 19.5.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) yhdistetyissä asioissa T-195/11, T-458/11, T-448/12 ja T-41/13, Cahier ym. v. neuvosto ja komissio, 18.3.2015 antamasta tuomiosta
(Asia C-227/15 P)
(2015/C 311/20)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittajat: Robert Aubineau, ym. (edustaja: avocat Ch.-E. Gudin)
Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio ja Ranskan tasavalta
Vaatimukset
Unionin tuomioistuinta vaaditaan
—
kumoamaan tuomio, jossa ei ole tunnustettu viinin tuottajiin (producteurs-bouilleurs de cru) kohdistuvaa kieltoa tislata itse tavanomaisen tuotantomäärän ylittäviä viiniksi käytettyjä tuotantomääriään väkeväksi alkoholiksi; tämän perusteeksi tuomiossa on esitetty, että näillä on mahdollisuus hakea tälle toiminnalle hyväksyntä ja päästä näin ensin tislaajan asemaan
—
kumoamaan tuomio, jossa ei ole tunnustettu sitä, että asetus (EY) N:o 1623/2000 (1) on syrjivä eikä tarjoa samoja oikeuksia väkevien alkoholijuomien tuottajille
—
kumoamaan tuomio, jossa ei ole tunnustettu sitä, että toimielimet ovat toimineet lainvastaisesti ja että ne ovat vastuussa sellaisen lainsäädännön käyttöön ottamisesta, joka on ristiriidassa syrjintäkiellon periaatteen kanssa, vaikka mainittu periaate on unionin yleinen oikeusperiaate, joka on vahvistettu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, ja sitä sovelletaan SEUT 40 artiklan mukaan, kun kyse on yhteisistä markkinajärjestelyistä, kuten käsiteltävässä tapauksessa
—
kumoamaan tuomio, jossa ei ole tunnustettu valittajille monitulkintaisesta asetuksesta aiheutunutta vahinkoa; kaikki kansalliset tuomioistuimet ovat määränneet mainitun asetuksen johdosta valittajille ankaria seuraamuksia, ja sen monitulkintaisuus johtuu valittajien mukaan säädöksen tekstistä, jonka sisällöstä on vastuussa sen laatija eli tässä tapauksessa komissio.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittajat ovat esittäneet neljä valitusperustetta.
Ensiksikin valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen tuomion, jossa ei ole tunnustettu sitä, että asetus N:o 1623/2000 on luonteeltaan syrjivä, koska se tarjoa samoja oikeuksia väkevien alkoholijuomien tuottajille.
Toiseksi ne katsovat, että unionin yleinen tuomioistuin on syyllistynyt väärään lain soveltamiseen, sillä se ei ole tunnustanut toimielinten toimineen lainvastaisesti ja olevan vastuussa siitä, että ne ovat ottaneet käyttöön sellaisen lainsäädännön, joka on ristiriidassa syrjintäkiellon periaatteen kanssa ja tulkinneet tätä lainsäädäntöä. Kyseessä on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä unionin yleiseksi oikeusperiaatteeksi katsottu ja SEUT 40 artiklassa yhteisten markkinajärjestelyjen puitteissa, kuten käsiteltävässä tapauksessa, sovellettavaksi vahvistettu periaate.
Kolmanneksi ne moittivat unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota siitä, ettei siinä ole tunnustettu niille aiheutunutta vahinkoa. Se, että asetusta N:o 1623/2000 voidaan tulkita monella tavalla, on johtanut siihen, että kansalliset tuomioistuimet ovat määränneet valittajille ankaria seuraamuksia, eli vahinko on syntynyt asetuksen lainvastaisuuden vuoksi.
Neljänneksi ne moittivat unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota siitä, että se ei ole ymmärtänyt oikein asetuksen 65 artiklan sisältöä ja merkitystä. Mainitussa artiklassa säädetään sellaisia tuottajia koskevista erityisistä muotovaatimuksista, joilla on omat tislaamot ja joiden on tislattava ne viinimäärät, jotka ylittävät niiden tavanomaisen viinintuotannon määrät.
(1) Viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EY) N:o 1493/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä markkinamekanismien osalta 25.7.2000 annettu komission asetus (EY) N:o 1623/2000 (EYVL L 194, s. 45).
Full & Egal Universal Law Academy