3.8.2015
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 254/12
Valitus, jonka Euroopan unionin neuvosto on tehnyt 1.6.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-412/13, Chin Haur Indonesia, PT v. Euroopan unionin neuvosto, 19.3.2015 antamasta tuomiosta
(Asia C-259/15 P)
(2015/C 254/16)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan unionin neuvosto (edustaja: asiamies S. Boelaert, Rechtsanwalt R. Bierwagen ja Rechtsanwalt C. Hipp)
Muut osapuolet): Chin Haur Indonesia, PT, Euroopan unionin neuvosto, Maxcom Ltd
Vaatimukset
Valittaja vaatii kunnioittavasti, että unionin tuomioistuin
—
kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-412/13, Chin Haur Indonesia, PT v. Euroopan unionin neuvosto, 19.3.2015 antaman, komissiolle 23.3.2015 tiedoksi annetun tuomion;
—
hylkää Chin Haur Indonesia, PT:n kyseisessä tuomioistuimessa nostaman kanteen, jossa se vaati riidanalaisen asetuksen (1) kumoamista, ja
—
velvoittaa Chin Haur Indonesia, PT:n korvaamaan molemmissa oikeusasteissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Vaihtoehtoisesti
—
palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen uudelleen ratkaistavaksi;
—
määrää, että molemmissa oikeusasteissa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi väärin perusasetuksen (2) 13 artiklan 1 kohtaa päätellessään, ettei neuvostolla ollut riittäviä todisteita siitä, että kantaja oli osallistunut jälleenlaivaukseen. Yleisen tuomioistuimen esittämä tulkinta niistä edellytyksistä, jotka yksittäisten yhtiöiden on täytettävä, jotta ne voitaisiin vapauttaa laajennetuista toimenpiteistä on ristiriidassa perusasetuksen 13 artiklan rakenteen kanssa (ensimmäinen valitusperuste).
Yleisen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan sille esitetyn asiakirja-aineiston perusteella neuvostolla ei ollut todisteita, joiden nojalla riidanalaisessa asetuksessa olisi voitu nimenomaisesti päätellä, että kantaja oli osallistunut jälleenlaivaustoimenpiteisiin, ei ole asianmukaisesti perusteltu. Lisäksi koska jälleenlaivaus oli näytetty asianmukaisesti toteen maan tasolla ja koska kantajan vapautuspyyntö ei ollut ollut perusteltu, ainoa päätelmä, jonka neuvosto, ja myös yleinen tuomioistuin saattoi tehdä tosiasioista, oli se, että kantaja oli osallistunut jälleenlaivaukseen – mitä valituksenalaisessa tuomiossa ei kuitenkaan todeta. Yleinen tuomioistuin vääristeli tosiasioita toisenlaiseen lopputulokseen päätyessään (toinen valitusperuste).
(1) Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien polkupyörien tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 990/2011 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Indonesiasta, Malesiasta, Sri Lankasta ja Tunisiasta lähtöisin olevien polkupyörien tuontia riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Indonesia, Malesia, Sri Lanka tai Tunisia 29.5.2013 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 501/2013 (EUVL L 153, s. 1).
(2) Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1225/2009 (EUVL L 343, s. 51).
Full & Egal Universal Law Academy