26.10.2015
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 354/22
Kanne 6.8.2015 – Euroopan komissio v. Italian tasavalta
(Asia C-433/15)
(2015/C 354/25)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: P. Rossi, D. Nardi ja J. Guillem Carrau)
Vastaaja: Italian tasavalta
Vaatimukset
Euroopan komissio vaatii unionin tuomioistuinta
—
a)
toteamaan, että Italian hallitus ei ole noudattanut kyseessä olevina markkinointivuosina sovellettavaa unionin oikeuden säännöstön, erityisesti asetuksen (EY) N:o 3950/92 (1) 1 ja 2 artiklan, asetuksen (EY) N:o 1788/2003 (2) 4 artiklan, asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (3) 79, 80 ja 83 artiklan sekä komission täytäntöönpanoasetusten osalta asetuksen (EY) N:o 536/1993 (4) 7 artiklan, asetuksen (EY) N:o 1392/2001 (5) 11 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä asetuksen (EY) N:o 595/2004 (6) 15 ja 17 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan, koska se ei ole huolehtinut siitä, että kansallisen kiintiön ylittävästä maidontuotannosta maksettavaa lisämaksua olisi siitä markkinointivuodesta alkaen, jolloin kyseinen lisämaksu otettiin Italiassa tosiasiallisesti käyttöön (1995/1996), viimeiseen markkinointivuoteen, jona Italiassa todettiin ylituotantoa (2008/2009), saakka todella ryhdytty perimään niiltä yksittäisiltä tuottajilta, jotka olivat myötävaikuttaneet kunkin vuoden ylituotantoon, ja siitä, että suoramyynnissä ostaja tai tuottaja olisi maksettavan määrän ilmoittamisen jälkeen maksanut sen määräajassa, eikä siitä, että määräajassa maksamatta jäänyt määrä olisi kirjattu rekisteriin ja peritty kyseisiltä ostajilta tai tuottajilta tarpeen vaatiessa ulosottoteitse,
—
b)
velvoittamaan Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komissio esittää kanteensa tueksi, että Italian viranomaisten toimittamien ja oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä eri tavoilla saatujen tietojen mukaan vielä perimättömän lisämaksun määrä on 1 343 miljoonaa euroa. Tosiasiallisesti kannetun lisämaksun määrä on noin 282 miljoonaa euroa maksuunpantujen lisämaksujen yhteismäärästä, joka on 2 305 miljoonaa euroa siitä markkinointivuodesta, jolloin lisämaksu otettiin muodollisesti käyttöön Italiassa (markkinointivuosi 1995/1996), viimeiseen vuoteen, jona todettiin ylituotantoa (2008/2009), laskettuna. Jos niitä määriä, joiden osalta on sovittu osamaksusta (469 miljoonaa euroa), ja perintäkelvottomaksi ilmoitettuja määriä (211 miljoonaa euroa), ei oteta huomioon, todella perittyjen lisämaksujen määrän ja vielä perimättä olevien määrien välinen suhde on 21 prosenttia. Todella peritty määrä on näin ollen vähemmän kuin neljäsosa perustellun lausunnon mukaisena ajankohtana vielä perimättömistä maksuista.
Komission mukaan ne todellisuudessa perittyjen määrien ja maksuunpantujen määrien suhdetta kunakin kyseessä olevista markkinointivuosista kuvaavat luvut, joissa ei oteta huomioon määriä, joiden osalta on sovittu osamaksusta (469 miljoonaa euroa), ja perintäkelvottomaksi ilmoitettuja määriä, ovat osoitus lisämaksun maksuunpanojärjestelmän tehottomuudesta, koska suhde oli kyseisellä ajanjaksolla yleensä alle 21 prosenttia, vaikka perustellun lausunnon mukaiseen määräaikaan mennessä oli kulunut yli viisi vuotta viimeisen markkinointivuoden, jona Italiassa kirjattiin ylituotantoa, päättymisestä.
Komissio on esittänyt vastauksena Italian pyrkimyksiin perustella puutteet sillä, että lisämaksun määrien perimistä ovat vaikeuttaneet useat velallisten maksuunpanopäätöksistä nostamat, vielä vireille olevat kanteet, tietoja todella perittyjen määrien suhteesta niihin perimättä oleviin määriin, joita koskevia maksuja ei ole riitautettu, kyseessä olevina markkinointivuosina. Tiedot osoittavat, että perintäkelpoisesta noin 1 068 miljoonan euron määrästä vain 241 miljoonaa euroa on peritty, mikä vastaa 23:a prosenttia perintäkelpoisesta määrästä, eikä tälle ole komission mukaan olemassa mitään oikeuttamisperustetta.
Koska lisämaksulla pyritään siihen, ettei maitoa tuotettaisi yli kansallisten viitemäärien, näin huomattavien määrien pitkäaikainen puutteellinen periminen 20 vuotta sen jälkeen, kun tuotantokiintiöt otettiin käyttöön Italiassa, ja kuusi vuotta viimeisen Italian kansallisen viitemäärän ylityksen kirjaamisen jälkeen merkitsee sitä, että lainsäätäjän tarkoittamalta lisämaksujärjestelmältä viedään tehokas oikeusvaikutus, mistä ovat osoitus myös jatkuvat kiintiön ylitykset jokaisena markkinointivuosien 1995/1996 ja 2008/2009 välisenä markkinointivuonna.
Komission mukaan näin huomattavien lisämaksumäärien puutteellinen periminen on seurausta Italian tasavallan erityisistä laiminlyönneistä, jotka selittävät lisämaksua perintää koskevan järjestelmän tehokkuuden puuttumisen Italiassa tarkasteltavana aikana.
Ensinnäkin Italian täytäntöönpanosäännöstöä leimaava lainsäädännöllinen sekavuus on aiheuttanut viivästyksiä lisämaksujärjestelmän tehokkaassa täytäntöönpanossa Italiassa ja huomattavan määrän oikeusriitoja, jotka ovat haitanneet perintää, koska kansalliset tuomioistuimet ovat määränneet turvaamistoimina maksujen keskeyttämisestä.
Toiseksi Italia ei ole käyttänyt tehokkaasti kaikkia lisämaksun määrien perimiseksi käytettävissä olevia hallinnollisia keinoja, kuten kuittaamista. Mahdollisuus kuitata yhteisen maatalouspolitiikan alalla perittävät maksut tuottajille maksettavilla tuilla on otettu käyttöön tehottomalla tavalla ja myöhään, minkä lisäksi Italiassa on edelleen lakeja, jotka ovat esteenä kuittauksen toteuttamiselle.
Kolmanneksi suuri osa perintämenettelyistä on ollut keskeytyksissä lain 33/2009 voimaantulosta nykyhetkeen menettelyjen uudelleen aloittamisen edellyttämien täytäntöönpanosäännösten tai niiden viranomaisten ja laitosten, joita asia koskee, välisten sopimusten puuttumisen vuoksi.
Neljänneksi komissio katsoo, että perinnästä vastuussa olevien viranomaisten menettelyvirheiden vuoksi perittäviä määriä on virheellisesti pidetty perimiskelvottomina, mikä on edelleen heikentänyt lisämaksun perimisen tehokkuutta.
(1) Maito- ja maitotuotealan lisämaksusta 28.1.1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3950/92 (EYVL L 405, s. 1).
(2) Maito- ja maitotuotealan maksun vahvistamisesta 29.9.2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1788/2003 (EUVL L 270, s. 123).
(3) Maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22.10.2007 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007 (EUVL L 299, s. 1).
(4) Maito- ja maitotuotealan lisämaksun soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 9.3.1993 annettu komission asetus (ETY) N:o 536/93 (EYVL L 57, s. 12).
(5) Maito- ja maitotuotealan lisämaksusta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3950/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 9.7.2001 annettu komission asetus (EY) N:o 1392/2001 (EYVL L 187, s. 19).
(6) Maito- ja maitotuotealan maksun vahvistamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1788/2003 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 30.3.2004 annettu komission asetus (EY) N:o 595/2004 (EUVL L 94, s. 22).
Full & Egal Universal Law Academy