7.12.2015
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 406/14
Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 3.9.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-527/13, Italia v. komissio, 24.6.2015 antamasta tuomiosta
(Asia C-467/15 P)
(2015/C 406/15)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: V. Di Bucci ja P. Němečková)
Muu osapuoli: Italian tasavalta
Vaatimukset
Euroopan yhteisöjen komissio vaatii unionin tuomioistuinta
—
kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-527/13, Italian tasavalta v. komissio, 24.6.2015 antaman tuomion, joka annettiin tiedoksi komissiolle samana päivänä
—
hylkäämään ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen ja velvoittamaan Italian tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
1.
Unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi ja luokitteli ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn toisen kanneperusteen lainvastaisesti uudelleen. Näin se loukkasi määräämisperiaatetta ja kieltoa tutkia viran puolesta sellaista päätöksen aineelliseen lainmukaisuuteen liittyvää perustetta, jota kantaja ei ollut esittänyt aikaisemmin kannekirjelmässä.
2.
Unionin yleinen tuomioistuin rikkoi SEUT 108 artiklaa ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) uuden tuen ja voimassa olevan tuen käsitteitä koskevaa 1 artiklaa. Erityisesti se katsoi virheellisesti, että tukea voidaan pitää voimassa olevana huolimatta päätöksessä, jossa se todettiin sisämarkkinoille soveltuvaksi, asetetun ehdon rikkomisesta. Se jätti näin noudattamatta vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan pelkkä tällaisten ehtojen noudattamatta jättäminen riittää tuen luokittelemiseksi uudeksi tueksi ja on uusien, toisenlaiseen arviointiin aiheen antavien seikkojen puuttuessa peruste uuden, tuen sisämarkkinoille soveltumattomuutta koskevan päätöksen tekemiselle.
Lisäksi valittaja esittää, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi ensin aivan oikein perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevat väitteet mutta moitti tämän jälkeen komissiota ristiriitaisesti siitä, ettei se ollut näyttänyt toteen sitä, että ehdon noudattamatta jättämisellä olisi ollut vaikutusta neuvoston hyväksymän tukiohjelman olennaiseen sisältöön, ja katsoi tämän seurauksena voivansa kumota osittain päätöksen oikeudellisen virheen vuoksi.
Unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut asianmukaisesti huomioon SEUT 108 artiklan mukaista toimielinten tasapainoa neuvoston ja komission välillä. Kun neuvosto käyttää yksimielisenä valtaa todeta tietty tuki poikkeuksellisesti sisämarkkinoille soveltuvaksi mutta asettaa tällaisen toteamisen edellytykseksi tiettyjen ehtojen noudattamisen, komission tehtävänä ei ole ratkaista, ovatko kyseiset ehdot tosiasiassa olennaisia voiko se määrätä seuraamuksia niiden noudattamatta jättämisestä.
3.
Unionin yleinen tuomioistuin rikkoi SEUT 108 artiklaa sekä asetuksen N:o 659/1999 4, 6, 7, 14 ja 16 artiklaa siltä osin kuin kyse on uusiin tukiin ja tuen väärinkäyttöön sovellettavista menettelyistä.
Unionin yleinen tuomioistuin katsoi ensin sen, ettei jäsenvaltio noudata tuen hyväksymisen yhteydessä asetettuja ehtoja, merkitsevän tällaisen tuen väärinkäyttöä, mutta katsoi tämän jälkeen, ettei tuen väärinkäytön tutkimismenettelyä koskevilla säännöksillä ollut merkitystä, koska komissio ei ollut perustanut päätöstään tähän ja koska uuden tuen ja tuen väärinkäytön käsitteet sulkevat toisensa pois. Tuen väärinkäyttöä koskevat säännökset ovat kuitenkin nyt käsiteltävässä asiassa merkityksellisiltä osin yhteneväiset uusia tukia koskevien säännösten kanssa. Niinpä unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se määräsi päätöksen osittain kumottavaksi sellaisen tuen luokittelua koskevan virheen perusteella, jolla ei ollut oikeudellisia seurauksia.
(1) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1).
Full & Egal Universal Law Academy