9.11.2015
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 371/17
Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 21.9.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-314/13, Portugali v. komissio, 15.7.2015 antamasta tuomiosta
(Asia C-495/15 P)
(2015/C 371/20)
Oikeudenkäyntikieli: portugali
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: D. Recchia ja P. Guerra e Andrade)
Muu osapuoli: Portugalin tasavalta
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin
—
kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 15.7.2015 antaman tuomion asiassa T-314/13
—
palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi
—
velvoittaa Portugalin valtion korvaamaan tästä muutoksenhakumenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Oikeudelliset perusteet – Ensisijaisesti komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen todetessaan, että komission on tehtävä rahoitusoikaisua koskeva päätös koheesiorahaston yhteydessä perussäädöksessä vahvistetussa määräajassa jäsenvaltion kuulemisesta lukien.
Toissijaisesti komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen todetessaan, että määräaika, jossa komission on tehtävä rahoitusoikaisua koskeva päätös, on pakottava määräaika, jonka noudattamatta jättäminen on aineellinen virhe, jonka vuoksi määräajan jälkeen tehty päätös on pätemätön.
Pääasialliset perustelut – Ensisijaisesti komissio väittää, että nyt käsiteltävässä asiassa ei ollut sovellettava asetuksen N:o 1083/2006 (1) 100 artiklaa, vaan asetuksen N:o 1164/94 (2) liitteessä II olevan H artiklan 2 kohtaa. Komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi asetuksen N:o 1083/2006 108 artiklaa virheellisesti. 108 artiklaa sovelletaan ainoastaan rahoitettuihin hankkeisiin, jotka on hyväksytty uusien sääntöjen mukaisesti (ajanjakso 2007–2013). Tässä asiassa asetuksen N:o 1083/2006 105 artiklan mukaan sovellettava säännös oli asetuksen N:o 1164/94 (3) liitteessä II olevan H artiklan 2 kohta. Komission mukaan asetuksessa N:o 1164/94ei säädetä mistään määräajasta, jonka kuluessa komission olisi tehtävä rahoitusoikaisua koskeva päätös.
Toissijaisesti komissio väittää, että unionin lainsäätäjä ei vahvistanut mitään pakottavaa määräaikaa, jonka kuluessa komission olisi tehtävä rahoitusoikaisua koskevat päätökset. Rahoitusoikaisua koskevan päätöksen olennainen päämäärä liittyy unionin taloudellisten intressien suojelemiseen. Laissa ei myöskään säädetä mitään sanktiota tai seuraamusta, joka liittyisi määräajan noudattamatta jättämiseen. Rahoitusoikaisua koskevan päätöksen tekemisen määräaika on menettelyllinen määräaika.
(1) Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11.7.2006 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006, EUVL L 210, s. 25.
(2) Koheesiorahastosta 16.5.1994 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1164/94, EYVL L 130, s. 1.
(3) Koheesiorahastosta 16.5.1994 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1164/94, EYVL L 130, s. 1.
Full & Egal Universal Law Academy