8.2.2016
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 48/11
Valitus, jonka Alain Laurent Brouillard on tehnyt 13.11.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-420/13, Brouillard v. unionin tuomioistuin, 14.9.2015 antamasta tuomiosta
(Asia C-590/15 P)
(2016/C 048/19)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Alain Laurent Brouillard (edustaja: avocat P. Vande Casteele)
Muu osapuoli: Euroopan unionin tuomioistuin
Vaatimukset
—
valitus on hyväksyttävä ja 14.9.2015 annettu tuomio T-420/13 on kumottava
—
5.6.2013 päivätyt kirjeet, joilla unionin tuomioistuin yhtäältä pyysi IDEST Communication SA:ta tekemään tarjouksen neuvottelumenettelyssä käydyssä tarjouskilpailussa, joka koski puitesopimusten tekemistä oikeudellisten tekstien kääntämisestä eräistä Euroopan unionin virallisista kielistä ranskaan (EUVL 2013/S 47-075037) ja toisaalta vahvisti, ettei kantajaa valita kyseisten palveluiden tarjoajaksi, on kumottava.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
1.
Euroopan unionin tuomioistuin katsoi käännöspalveluiden tarjoamisen yhteydessä, ettei kantajaa voitu hyväksyä yhtiön, jolta tarjousta oli pyydetyt, alihankkijaksi, siitä syystä, että ”vaikka tutkintotodistus, jonka hän oli saanut Poitiers’n yliopistosta (ammatillisesti suuntautunut maisterintutkinto oikeustieteen, taloustieteen ja hallintotieteen alalta, yksityisoikeuden suuntaus, juristilingvistin erikoisala) olikin tason 2 maisterintutkinto, kyse ei ollut oikeustieteellisestä loppututkinnosta” ja että ”tämä arviointi [vastasi] ranskan kielen käännösyksikön vakiintunutta menettelytapaa, jonka mukaan Poitiers’n yliopistosta saatu ’juristilingvistin’ koulutus (tason 2 maisterintutkinto) ei ollut oikeustieteellinen koulutus, joka vastasi hankintailmoituksen kohdassa III.2.1 tarkoitettuja vaatimuksia”, ja tässä yhteydessä täsmennettiin vielä, että ”tutkintotodistuksen saamistavalla (hankitun kokemuksen hyväksyminen) ei [ollut] merkitystä arvioinnissa – –”.
2.
Valittaja väittää, että asiassa on loukattu yleistä yhdenvertaisuusperiaatetta, sijoittautumisvapautta, työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, palvelujen tarjoamisen vapautta, suhteellisuusperiaatetta, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 14,15, 16, 20, 21, 51 ja 52 artiklaa, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45, 49, 51, 56 ja 57 artiklaa, oikeutta koulutukseen ja ohjaukseen, ja lisäksi asiassa on tapahtunut oikeudellinen virhe ja toimivaltaa on väärinkäytetty.
3.
Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei edellä mainittuja oikeuksia ja vapauksia ole loukattu. Oikeudellinen virhe on sitäkin ilmeisempi, koska valittajalla on tutkintotodistus, joka on luonteeltaan tarkoitettu oikeudellisten käännösten tuottamiseen, ja jonka ytimenä jopa on tällainen toiminta. Unionin tuomioistuin on ainakin ”loukannut” valittajan oikeutta hyötyä koulutuksesta, jonka hän on hankkinut juristina ja yliopistollisena kääntäjänä.
4.
Unionin yleinen tuomioistuin on myös tehnyt oikeudellisen virheen ja rikkonut unionin oikeutta katsoessaan, että hankintaviranomaisella ei ollut velvollisuutta suorittaa vertailua sillä perusteella, että direktiiviä 2005/36 (1) ei sovellettu, ja näin ollen ”kantaja ei voinut vedota tutkintojen tunnustamista koskevaan oikeuskäytäntöön väittääkseen, että unionin tuomioistuimen olisi pitänyt ottaa huomioon hänen muu pätevyys ja kokemus”.
5.
Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että hankintaviranomainen on voinut jättää huomiotta Ranskassa myönnetyn (5-vuotisen) oikeustieteen maisterin tutkinnon, koska se ”otti huomioon Belgiassa ja Ranskassa olevat tutkinnot ennen ja jälkeen vuoden 2004 uudistusta, jolla yhdenmukaistettiin ylemmän asteen tutkintotodistukset Euroopassa”.
6.
Edellä mainittujen perusvapauksien ja unionin oikeuden yleisperiaatteiden – arvioituna itsenäisesti tai yhdessä suhteellisuusperiaatteen kanssa – loukkaaminen johtuu myös siitä, että valittajan epäämisestä hankintamenettelystä päätettiin ilman, että huomioon otettiin hänen tutkintotodistukset, sertifikaatit ja muut todistukset sekä merkityksellinen työkokemus kokonaisuudessaan, ja ilman, että hänen koulutuksellista ja ammatillista pätevyyttä verrattiin tarjouspyyntöasiakirjoissa edellytettyyn pätevyyteen.
(1) Ammattipätevyyden tunnustamisesta 7.9.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY (EUVL L 255, s. 22)
Full & Egal Universal Law Academy