1.2.2016
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 38/32
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Juzgado de Primera Instancia no 1 de Jerez de la Frontera (Espanja) on esittänyt 16.11.2015 – Banco Santander, S.A. v. Cristobalina Sánchez López
(Asia C-598/15)
(2016/C 038/45)
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Juzgado de Primera Instancia no 1 de Jerez de la Frontera
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Banco Santander, S.A.
Vastaaja: Cristobalina Sánchez López
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Onko kansallisen säännöksen kaltainen lainsäädäntö, jossa vahvistetaan siviiliprosessilain (Ley de Enjuiciamiento Civil) 250 §:n 1 momentin 7 kohdassa säädetyn kaltainen menettely, jolla velvoitetaan kansallinen tuomioistuin antamaan tuomio, jolla sallitaan ulosmitatun asunnon luovuttaminen henkilölle, joka on ostanut sen huutokaupassa tuomioistuinten ulkopuolisessa ulosmittausmenettelyssä, jossa ei ollut kiinnityksistä annetun lain 129 §:ään sisältyvän voimassa olevan järjestelmän, sellaisena kuin se on muutettuna 8.1.2000 annetulla lailla nro 1/2000 ja kiinteistökiinnitysasetuksen 234–236-0 §:llä, sellaisena kuin kyseinen asetus on muutettuna kuninkaan asetuksella nro 290/1992, perusteella mahdollisuutta kohtuuttomien ehtojen viran puolesta suoritettavaan tuomioistuinvalvontaan eikä velkojalla ollut tästä syystä mahdollisuutta vastustaa sitä tehokkaasti tuomioistuinten ulkopuolisen ulosmittausmenettelyn yhteydessä eikä erillisessä oikeudenkäyntimenettelyssä, ristiriidassa direktiivin (1) edellä mainittujen säännösten ja sen tavoitteiden kanssa?
2)
Onko lain nro 1/2013 viidennen siirtymäsäännöksen kaltainen lainsäädäntö, jossa sallitaan vain se, että notaari lykkää lain nro 1/2013 voimaan tullessa vireille pantua tuomioistuinten ulkopuolista kiinnitetyn kiinteistön ulosmittausmenettelyä, jos kuluttaja osoittaa esittäneensä vaatimuksen, joka koskee tuomioistuinten ulkopuolisen myynnin perustana olevan tai ulosmittauksessa perittävissä olevan summan määrittävän kiinnelainasopimuksen jonkin ehdon kohtuuttomuutta, ja jossa edellytetään, että kuluttaja on esittänyt tämän erillisen vaatimuksen yhden kuukauden määräajassa lain nro 1/2013 julkaisemisesta, ilman että kuluttajalle on ilmoitettu määräajasta henkilökohtaisesti, ja joka tapauksessa ennen kuin notaari on hyväksynyt huutokaupan, ristiriidassa direktiivin edellä mainittujen säännösten ja sen tavoitteiden kanssa?
3)
Onko direktiivin edellä mainittuja säännöksiä, sillä tavoiteltua päämäärää ja siinä kansallisille tuomioistuimille asetettua velvollisuutta tutkia viran puolesta kuluttajasopimuksen kohtuuttomien ehtojen kohtuuttomuus ilman että olisi tarpeen, että kuluttaja sitä vaatii, tulkittava siten, että niissä sallitaan se, että kansallinen tuomioistuin jättää siviiliprosessilain 250 §:n 1 momentin 7 kohdassa säädetyn kaltaisissa menettelyissä tai kiinnityksistä annetun lain 129 §:ssä säädetyssä ”tuomioistuinten ulkopuolista myyntiä” koskevassa menettelyssä soveltamatta kansallista lainsäädäntöä, jos siinä ei sallita tätä viran puolesta suoritettavaa laillisuusvalvontaa, koska direktiivin säännökset ja SEUT:n määräykset ovat selkeitä siltä osin kuin kyseessä on kansallisten tuomioistuinten velvollisuus valvoa viran puolesta kohtuuttomia ehtoja kuluttajasopimuksia koskevissa riita-asioissa?
4)
Onko kiinnityksistä annetun lain 129 §:ssä säädetyn kaltainen kansallinen säännös, siinä muodossa kuin se on muutettuna lailla nro 1/2013, jossa säädettiin ainoaksi tehokkaaksi keinoksi suojella direktiivissä säädettyjä kuluttajien oikeuksia kuluttajia koskevien tuomioistuinten ulkopuolisten kiinnitetyn kiinteistön ulosmittausmenettelyjen yhteydessä vain notaarilla olevasta mahdollisuudesta huomauttaa kohtuuttomista ehdoista tai siitä mahdollisuudesta, että velallisena oleva kuluttaja, jota tuomioistuinten ulkopuolinen ulosmittausmenettely koskee, esittää vaatimuksen erillisessä oikeudenkäynnissä ennen kuin notaari on päättänyt ulosmittausmenettelyn kohteena olevan rakennuksen huutokaupasta, ristiriidassa direktiivin edellä mainittujen säännösten ja sen tavoitteiden kanssa?
5)
Onko kiinnityksistä annetun lain 129 §:n kaltainen kansallinen säännös, sellaisena kuin se on muutettuna lailla nro 1/2013 ja kiinteistökiinnitysasetuksen 234–236 §:llä, sellaisena kuin kyseinen asetus on muutettuna kuninkaan asetuksella nro 290/1992, jolla otetaan käyttöön elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisten kiinnelainojen osalta tuomioistuinten ulkopuolinen ulosmittausmenettely, jossa tuomioistuimella ei ole lainkaan mahdollisuutta valvoa kohtuuttomia ehtoja viran puolesta, ristiriidassa direktiivin edellä mainittujen säännösten ja sen tavoitteiden kanssa?
(1) Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL L 95, s. 29).
Full & Egal Universal Law Academy