15.2.2016
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 59/8
Valitus, jonka Viasat Broadcasting UK Ltd on tehnyt 7.12.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-674/11, TV2/Danmark v. komissio, 24.9.2015 antamasta tuomiosta
(Asia C-657/15 P)
(2016/C 059/07)
Oikeudenkäyntikieli: tanska
Asianosaiset
Valittaja: Viasat Broadcasting UK Ltd (edustajat: advokat M. Honoré ja advokat S. Kalsmose-Hjelmborg)
Muut osapuolet: TV2 Danmark A/S, Euroopan komissio ja Tanskan kuningaskunta
Vaatimukset
—
Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-674/11, TV2/Danmark v. komissio, 24.9.2015 antaman tuomion tuomiolauselman 1 kohta on kumottava (vaatimus 1) ja
—
unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-674/11, TV2/Danmark v. komissio, 24.9.2015 antaman tuomion se osa on kumottava, jolla unionin yleinen tuomioistuin hyväksyy kantajan ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan (vaatimus 2) ja
—
TV2:n ja Tanskan kuningaskunnan nostaman kumoamiskanne on ratkaistava komission hyväksi ja
—
TV2/Danmark ja Tanska kuningaskunta, jotka ovat kantajia ensimmäisessä oikeusasteessa, on velvoitettava korvaamaan Viasatin oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Viasat väittää ensimmäisen vaatimuksen yhteydessä, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi perusteettomasti, että komissio oli tehnyt virheen todetessaan, että TV2 Reklame A/S:n vuosina 1995 ja 1996 saamat mainostulot olivat valtiontukea.
Viasat väittää lisäksi, että vuosien 1995 ja 1996 mainostulot merkitsivät valtion varojen siirtoa, koska mainostulot kulkivat TV2 Reklame A/S -yhtiön ja TV2-Fondenin kautta, jotka kumpikin olivat valtion määräysvallassa. Kulttuuriministeri ja parlamentin pysyvä valtiovarainvaliokunta päättivät lisäksi varojen konkreettisesta käytöstä. Unionin yleinen tuomioistuin erehtyi myös katsoessaan, että TV2:lla oli laillinen oikeus TV2-Fondenin varoihin tai osaan niistä.
Viasat väittää toisen vaatimuksensa yhteydessä, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen hyväksyessään kantajan väitteen siitä, että toinen Altmark-edellytys oli täyttynyt asiassa (88–111 kohta). Viasat huomauttaa, että unionin yleinen tuomioistuin tarkastelee tuomiossaan yksinomaan sellaista tulkintaa riidanalaisesta päätöksestä, joka komissio oli unionin yleisen tuomioistuimen mielestä esittänyt unionin yleiselle tuomioistuimelle jätetyissä oikeudenkäyntiasiakirjoissa, tutkimatta kuitenkaan riidanalaisen päätöksen perusteluja. Riidanalaisen päätöksen 114–116 perustelukappaleessa ei ole kuitenkaan mitään, josta ilmenisi, että toinen Altmark-edellytys sisältää vaatimuksen korvauksen saajan tehokkuudesta.
Unionin yleisen tuomioistuimen olisi siis pitänyt ottaa kantaa siihen, saattoiko komissio edellyttää perustellusti toisen Altmark-edellytyksen yhteydessä, että sen lisäksi, että TV2:n tulevien mainostulojen (eli tulopuolen) oli oltava ennakoitavissa, näin oli oltava korvausta laskettaessa myös kustannuspuolen osalta.
Viasat väittää, että komission vaatimus riittävästä avoimuudesta kustannuspuoleen liittyen on johdonmukainen ja välttämätön seuraus niistä huomattavista vapauksista, jotka julkisen palvelun tarjoajalla on radio- ja televisioalalla: ks. mm. asiassa T-289/03 annetun tuomion BUPA v. komissio 214 kohta.
Kustannuspuolta ympäröivän avoimuuden tarve on merkityksellinen myös muiden Altmark-kriteerien osalta: ks. unionin yleisen tuomioistuimen tuomio asiassa Viasat v. komissio, T-125/12, 80–83 kohta.
Full & Egal Universal Law Academy