UNIONIN TUOMIOISTUIMEN VARAPRESIDENTIN MÄÄRÄYS
6 päivänä lokakuuta 2015 ( * )
”Muutoksenhaku — Väliintulo — Väliintulointressi”
Asiassa C-418/15 P(I),
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 57 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 29.7.2015,
Cap Actions SNCM, kotipaikka Marseille (Ranska), edustajanaan avocate C. Bonnefoi,
valittajana,
ja jossa muina osapuolina ovat
Société nationale maritime Corse Méditerranée (SNCM), kotipaikka Marseille,
kantajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
Euroopan komissio, asiamiehinään V. Di Bucci ja B. Stromsky,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN VARAPRESIDENTTI,
kuultuaan ensimmäistä julkisasiamiestä M. Wathelet’ta,
on antanut seuraavan
määräyksen
1
Cap Actions SNCM (jäljempänä Cap Actions), sijoitusrahasto, jonka kautta Société nationale maritime Corse Méditerranéen (SNCM) työntekijät pitävät hallussaan 9 prosentin osuutta kyseisen yrityksen pääomasta, vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 7.7.2015 antaman määräyksen SNCM v. komissio (T‑1/15, EU:T:2015:488; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla hylättiin valittajan hakemus saada osallistua asian käsittelyyn väliintulijana tukeakseen kantajan vaatimuksia ensimmäisessä oikeusasteessa asiassa T-1/15, jossa vaadittiin kumoamaan komission 20.11.2013 antama päätös 2014/882/EU valtiontuesta SA 16237 (C 58/02) (ex N 118/02), jonka Ranska oli myöntänyt SNCM:lle (EUVL 2014, L 357, s. 1; jäljempänä riidanalainen päätös).
2
Cap Actions vaatii lisäksi unionin tuomioistuinta hyväksymään esittämänsä väliintulohakemuksen.
3
Euroopan komissio esitti valitusta koskevat huomautuksensa 7.9.2015.
Valitus
4
Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toisen kohdan mukaan kaikki, jotka pystyvät osoittamaan, että Euroopan unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisu koskee heidän etuaan, voivat olla väliintulijoina jossakin näistä tuomioistuimista.
5
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan edellä mainitussa 40 artiklan toisessa kohdassa käytetty ilmaisu ”asian ratkaisu koskee heidän etuaan” on määriteltävä ottaen huomioon itse oikeusriidan kohde, ja sen on tarkoitettava sitä, että asianomaisten etuihin vaikuttaa suoraan ja tosiasiallisesti nimenomaan esitetyistä vaatimuksista annettava ratkaisu eivätkä esitetyt perusteet tai väitteet. Ilmaisulla ”asian ratkaisu” viitataan näet pyydettyyn lopulliseen ratkaisuun sellaisena kuin se ilmaistaan annettavassa tuomiolauselmassa (ks. unionin tuomioistuimen presidentin määräys komissio v. EnBW, C‑365/12 P, EU:C:2013:83, 7 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
6
Tässä yhteydessä on muun muassa selvitettävä, koskeeko riidanalainen toimi suoraan väliintulon hakijaa ja koskeeko asiassa annettava ratkaisu selvästi tämän etua (ks. unionin tuomioistuimen presidentin määräys Mory ym. v. komissio, C‑33/14 P, EU:C:2015:135, 7 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Väliintulointressin voidaan lähtökohtaisesti katsoa olevan riittävän välitön ainoastaan, jos asian ratkaisu voi muuttaa väliintulon hakijan oikeusasemaa (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen presidentin määräys National Power ja PowerGen v. komissio, yhdistetyt asiat C‑151/97 P(I) ja C‑157/97 P(I), EU:C:1997:307, 61 kohta; määräys Schenker v. Air France ja komissio, C‑589/11 P(I), EU:C:2012:332, 14 ja 15 kohta, ja määräys Mory ym. v. komissio, C‑33/14 P, EU:C:2015:135, 4 ja 11 kohta).
7
Cap Actions väittää valituksessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toista kohtaa. Cap Actions vetoaa viiteen valitusperusteeseen.
—
Ensimmäisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamisessa, koska se on jättänyt huomioimatta, ettei ennen riidanalaisen päätöksen antamista ollut aloitettu uudelleen SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrättyä muodollista tutkintamenettelyä, vaikka unionin yleinen tuomioistuin oli kumonnut tuomiossa Corsica Ferries France v. komissio (T-565/15, EU:T:2012:415) toimenpiteistä C 58/02 (ex N 118/02), jotka Ranska on toteuttanut [SNCM:n] hyödyksi, 8.7.2008 tehdyn komission päätöksen 2009/611/EY (EUVL 2009, L 225, s. 180).
—
Toisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, ettei se, että Cap Actions edustaa SNCM:n työntekijöinä olevien osakkeenomistajien yhteistä etua, yksin tarkoita, että kyseisen unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisu koskisi suoraan ja tosiasiallisesti Cap Actionsin etua Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetulla tavalla.
—
Kolmannen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt arviointivirheen todetessaan, ettei Cap Actions ollut osoittanut, että riidanalaisen päätöksen kumoaminen johtaisi kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan saneerausmenettelyn keskeyttämiseen.
—
Neljännen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen rinnastaessaan pääasiallisen osakkeenomistajan Transdevin edun Cap Actionsin edustamien työntekijäosakkaiden etuun, kun otetaan huomioon, että ensin mainittu pyrkii irrottautumaan meriliikennetoiminnasta, kun taas jälkimmäiset pyrkivät turvaamaan sekä pääomansa että työpaikkansa.
—
Viidennen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt arviointivirheen todetessaan, ettei sen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisu koske erikseen Cap Actionsin ja SNCM:n etua.
8
Ensiksi on tarkasteltava ensimmäistä valitusperustetta, sitten käsitellään samaa oikeuskysymystä koskevia toista ja viidettä valitusperustetta yhdessä ja lopuksi tarkastellaan vielä kolmatta ja neljättä valitusperustetta.
Ensimmäinen valitusperuste
9
Ensimmäisessä valitusperusteessaan Cap Actions väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt huomioida valituksenalaisessa määräyksessä se, ettei ennen riidanalaisen päätöksen antamista ollut aloitettu uudelleen SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrättyä muodollista tutkintamenettelyä, vaikka unionin yleinen tuomioistuin oli kumonnut tuomiossa Corsica Ferries France v. komissio (T-565/08, EU:T:2012:415) päätöksen 2009/611.
10
Koska unionin yleinen tuomioistuin jätti kyseisen seikan huomioimatta, valtiontukialan menettelyitä koskevaa osallistumisoikeutta ei sovellettu yhdenvertaisesti kahteen väliintulon hakijaan, joista toinen oli Corsica Ferries France (jäljempänä Corsica Ferries), joka pyysi saada osallistua väliintulijana oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia asiassa T-1/15, ja toinen oli Cap Actions, joka pyysi saada osallistua väliintulijana oikeudenkäyntiin tukeakseen SNCM:n vaatimuksia samassa asiassa. Cap Actions korostaa tässä yhteydessä, että unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi määräyksen SNCM v. komissio (T-1/15, EU:T:2015:487) 9 kohdassa Corsica Ferriesin väliintulon viitaten erityisesti siihen, että Corsica Ferries, joka on SNCM:n kilpailija, oli osallistunut aktiivisesti komission hallinnolliseen menettelyyn. Cap Actions väittää, että siltä oli evätty tämä mahdollisuus, koska komissio oli kieltäytynyt aloittamasta uudelleen muodollista tutkintamenettelyä, vaikka Ranskan tasavalta ja SNCM olivat tätä pyytäneet päätöksen 2009/611 kumoamisen seurauksena.
11
Tässä yhteydessä on muistutettava, että jos asianosaisella olisi oikeus esittää ensi kertaa vasta unionin tuomioistuimessa vaatimuksilleen sellainen uusi peruste, johon kyseinen asianosainen ei ole unionin yleisessä tuomioistuimessa vedonnut, vaikka hänellä olisi ollut hallussaan tarvittavat tiedot sitä varten, eikä kyseinen peruste koske unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisussa esitettyjä perusteluita, tämä tarkoittaisi sitä, että asianosaisella olisi oikeus saattaa unionin tuomioistuimen, jonka toimivalta valitusasioissa on rajoitettu, käsiteltäväksi laajempi oikeudenkäynnin kohde kuin se, jota unionin yleinen tuomioistuin on käsitellyt (ks. vastaavasti tuomio Langnese-Iglo v. komissio, C‑279/95 P, EU:C:1998:447, 55 kohta ja tuomio Pêra-Grave v. SMHV, C‑249/14 P, EU:C:2015:459, 24 kohta).
12
Cap Actionsin väite, joka esitetään tämän määräyksen 10 kohdassa, perustuu olettamaan siitä, että Cap Actions olisi osallistunut muodolliseen tutkintamenettelyyn, jos se olisi aloitettu uudelleen sen jälkeen, kun unionin yleinen tuomioistuin oli kumonnut päätöksen 2009/611. SEUT 108 artiklan 2 kohdan sekä [SEUT 108 artiklan] soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1) 6 artiklan 1 kohdan mukaan vain kyseisessä 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla asianomaisilla osapuolilla (ts. osapuolena, jota asia koskee) on oikeus esittää huomautuksia muodollisen tutkintamenettelyn yhteydessä. Näin ollen Cap Actions vetoaa implisiittisesti mutta väistämättä unionin tuomioistuimessa siihen, että sitä oli pidettävä asianomaisena osapuolena riidanalaisen päätöksen kohteena ollutta valtiontukea koskevassa muodollisessa tutkintamenettelyssä.
13
Voidaan kuitenkin todeta, ettei Cap Actions vedonnut unionin yleisessä tuomioistuimessa väitettyyn asemaansa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna osapuolena, jota asia koskee. Tästä seuraa, ettei unionin tuomioistuin voi hyväksyä kyseistä asemaa valituksenalaisen määräyksen kumoamisvaatimuksen perusteeksi.
14
Cap Actions valittaa unionin tuomioistuimessa tulleensa kohdelluksi eriarvoisesti siinä mielessä, että määräyksessä SNCM v. komissio (T-1/15, EU:T:2015:487) hyväksyttiin Corsica Ferriesin osallistuminen väliintulijana asian T-1/15 käsittelyyn komission vaatimusten tueksi erityisesti sillä perusteella, että Corsica Ferries oli osallistunut aktiivisesti riidanalaisen päätöksen kohteena ollutta valtiontukea koskevaan muodolliseen tutkintamenettelyyn.
15
Se, että unionin yleinen tuomioistuin on hyväksynyt yhden tahon väliintulon tämän sille esittämien perusteluiden perusteella, ei kuitenkaan suoraan vaikuta siihen, miten samaa käsiteltävää asiaa koskeva kolmannen osapuolen väliintulohakemus ratkaistaan, koska kyseisen kolmannen osapuolen tilanne oli erilainen ja tämä on vedonnut unionin yleisessä tuomioistuimessa eri perusteluihin hakemuksensa tueksi kuin osapuoli, jonka väliintulo on hyväksytty.
16
Tästä seuraa, ettei ensimmäistä valitusperustetta voida ottaa tutkittavaksi.
Toinen ja viides valitusperuste
17
Toisessa valitusperusteessaan, joka koskee valituksenalaisen määräyksen 11 kohtaa, Cap Actions muistuttaa, että se edustaa SNCM:n osakkeenomistajina olevien SNCM:n työntekijöiden etua ja että riidanalainen päätös vaikuttaisi todennäköisesti suoraan kyseisen yrityksen osakkeiden arvoon. Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisu koskee sen mukaan suoraan ja tosiasiallisesti kyseisten osakkeenomistajina olevien työntekijöiden etua. Cap Actions väittää, että sen väliintulolla vältettäisiin lukuisat yksittäiset väliintulot, sekä huomauttaa, että tästä syystä unionin tuomioistuin on tulkinnut väliintulo-oikeutta laaja-alaisesti yhdistysten kohdalla, ja viittaa näkemyksensä tueksi unionin tuomioistuimen presidentin määräykseen National Power ja PowerGen v. komissio (C‑151/97 P(I) ja C‑157/97 P(I), EU:C:1997:307, 66 kohta). Cap Actionsin mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, ettei kyseisen asian ratkaisu koske edellä mainituista seikoista huolimatta suoraan ja tosiasiallisesti sen etua.
18
Viidennessä valitusperusteessaan, joka koskee valituksenalaisen määräyksen 14–16 kohtaa, Cap Actions kyseenalaistaa unionin yleisen tuomioistuimen näkemyksen, jonka mukaan Cap Actions ei ollut esittänyt väitteensä tueksi mitään konkreettista tietoa, jonka perusteella sen etu voitaisiin erottaa SNCM:n edusta. Cap Actions korostaa, että se on SNCM:ään nähden erillinen henkilö ja oikeussubjekti ja että sen etu liittyy niiden osakkeenomistajina olevien työntekijöiden pääoman puolustamiseen, joita se edustaa. Cap Actions huomauttaa, että osakkeenomistajina olevien työntekijöiden omistamien osakkeiden arvo laskee suoraan SNCM:n saamaa valtiontukea koskevien unionin tuomioistuimissa käsiteltävinä olevien riita-asioiden takia, mikä pätee erityisesti unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevaan asiaan T-1/15, jonka käsittelyyn Cap Actions pyytää saada osallistua väliintulijana.
19
On totta, että unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevan asian, jossa SNCM on asianosaisena, ratkaisu saattaa vaikuttaa merkittävällä tavalla kyseisten osakkeenomistajina olevien työntekijöiden taloudellisiin etuihin, joita Cap Actions puolustaa, samoin kuin sen omiin etuihin oikeushenkilönä. Kyseisessä asiassa annettava ratkaisu voi nimittäin vaikuttaa merkittävästi SNCM:n taloudelliseen tilanteeseen ja sitä kautta myös Cap Actionsin kautta omistettujen osakkeiden arvoon.
20
Vaikka tällainen vaikutus olisi huomattava ja kohdistuisi sellaisen yhtiön osakkeenomistajien taloudellisiin etuihin ja rahoitusetuihin, joka on yhtenä varsinaisena asianosaisena unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa, tai sellaisen sijoitusrahaston etuihin, jonka kautta tietyt sijoittajat pitävät hallussaan kyseisen yhtiön osakkeita, sen ei katsota merkitsevän edellä tarkoitettujen osakkeenomistajien ja rahaston etujen välitöntä loukkausta tämän määräyksen 5 ja 6 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, koska se ei muuta kyseisten tahojen oikeusasemaa. Mainitut edut nimittäin sulautuvat yhteen käsiteltävässä asiassa varsinaisena asianosaisena olevan yhtiön etujen kanssa, ja käsiteltävässä asiassa annettava ratkaisu vaikuttaa niihin vain välillisesti niiden seurausten kautta, jotka mainitulla ratkaisulla on kyseiselle varsinaiselle asianosaiselle (unionin tuomioistuimen presidentin määräys AITEC ym. v. komissio, yhdistetyt asiatC‑97/92, C-105/92 ja C‑106/92, EU:C:1993:954, 15 kohta).
21
Tästä seuraa, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan valituksenalaisen määräyksen 11 ja 14–16 kohdassa, ettei sen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisu vaikuta suoraan etuihin, joihin Cap Actions on unionin yleisessä tuomioistuimessa vedonnut, eivätkä kyseiset edut siten täytä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toisessa kohdassa asetettuja vaatimuksia.
22
Tämän vuoksi toinen ja viides valitusperuste on hylättävä.
Kolmas valitusperuste
23
Kolmannessa valitusperusteessaan, joka koskee valituksenalaisen määräyksen 12 kohtaa, Cap Actions väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt arviointivirheen todetessaan, ettei Cap Actions ole osoittanut, että riidanalaisen päätöksen kumoaminen johtaisi vireillä olevan saneerausmenettelyn keskeyttämiseen. Cap Actions painottaa, että saneerausmenettelyn tulos on riippuvainen ratkaisuista, jotka annetaan SNCM:n saamaa valtiontukea koskevissa ja unionin tuomioistuinten käsiteltävänä olevissa riita-asioissa, kuten unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa T-1/15. Cap Actionsin mukaan kyseiset riita-asiat ovat jopa syynä siihen, miksi SNCM:n pääasiallinen osakkeenomistaja, eli julkinen yritys Transdev, on hakeutunut saneerausmenettelyyn. Cap Actions väittää, että ilman mainittuja riita-asioita SNCM:n tappiot olisi pitänyt kattaa yrityksen sisäisellä uudelleenorganisoinnilla.
24
On huomattava, että SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta seuraa, että ainoastaan unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen yhtäältä määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi unionin yleiselle tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta, ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa. Kun unionin yleinen tuomioistuin on määrittänyt asian tosiseikaston tai arvioinut sitä, unionin tuomioistuin on SEUT 256 artiklan nojalla toimivaltainen harjoittamaan tämän tosiseikaston oikeudelliseen luonnehdintaan ja unionin yleisen tuomioistuimen sen pohjalta tekemiin oikeudelliseen päätelmiin kohdistuvaa valvontaa (ks. mm. tuomio C‑445/11 P, Bavaria v. komissio,EU:C:2012:828, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
25
Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen määräyksen 12 kohdassa, että SNCM on asianosaisena useammassa unionin tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa, joten riidanalaiseen päätökseen liittyvät rahasummat ovat vain osa summista, jotka tuensaajan on tässä vaiheessa maksettava takaisin. Näiden toteamusten perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei ollut osoitettu, että riidanalaisen päätöksen kumoaminen johtaisi kansallisissa tuomioistuimissa vireillä olevan saneerausmenettelyn keskeyttämiseen.
26
Cap Actions väittää kuitenkin itsepintaisesti myös unionin tuomioistuimessa, että sen unionin yleiselle tuomioistuimelle esittämän näytön perusteella pääasiallinen osakkeenomistaja Transdev päätti hakeutua saneerausmenettelyyn kansallisissa tuomioistuimissa juuri unionin tuomioistuimissa vireillä olevien valtiontukea koskevien riita-asioiden vuoksi. Nämä perusteet eivät kuitenkaan osoita valituksenalaisen määräyksen 12 kohdan perustana olevan tosiseikaston paikkansapitämättömyyttä.
27
Näin ollen on todettava, että kiistäessään tosiseikaston arvioinnin, jonka unionin yleinen tuomioistuin esittää valituksenalaisen määräyksen 12 kohdassa, osoittamatta kuitenkaan, että kyseisen tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi käsittelyn yhteydessä toimitetusta aineistosta, Cap Actions esittää perusteita, joita ei voida ottaa tutkittavaksi.
28
Tästä seuraa, että kolmas valitusperuste on jätettävä tutkimatta.
Neljäs valitusperuste
29
Neljännessä valitusperusteessa, joka koskee valituksenalaisen määräyksen 13 kohtaa, Cap Actions väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen rinnastaessaan pääasiallisen osakkeenomistajan, joka ei ole Ranskan valtio vaan Transdev, edun Cap Actionsin edustamien osakkeenomistajina olevien työntekijöiden etuun. Cap Actions vetoaa siihen, että Transdev pyrkii irrottautumaan meriliikennetoiminnasta, kun taas osakkeenomistajina olevien työntekijöiden tarkoituksena on turvata sekä pääomansa että työpaikkansa. Cap Actions katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatettu asia koskee näin ollen sen omaa etua, joka eroaa pääasiallisen osakkeenomistajan edusta.
30
Tässä yhteydessä on huomattava, kuten tämän määräyksen 20 kohdassa todetaan, että yhtiön osakkeenomistajien taloudelliset edut ja rahoitusedut sekoittuvat periaatteessa osittain riita-asiassa asianosaisena olevan yrityksen vastaaviin etuihin. On totta, että osakkeenomistajat, joiden etua Cap Actions edustaa käsiteltävässä asiassa, ovat myös SNCM:n työntekijöitä, mutta on korostettava, että Cap Actions edustaa heidän etuaan nimenomaan osakkeenomistajina, kuten se itse nimenomaisesti vahvistaa valituskirjelmässään.
31
Unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti todennut valituksenalaisen määräyksen 13 kohdassa, että poikkeuksena tämän määräyksen edellisessä kohdassa mieleen palautettuun sääntöön peruste, jonka mukaan yrityksen vähemmistöosakkaan edut eroavat saman yrityksen pääasiallisen osakkeenomistajan eduista ja siten mahdollisesti myös kyseisen yhtiön eduista, voi tilanteen mukaan johtaa siihen, että sellaisen asian ratkaisu, jossa kyseinen yhtiö on yhtenä varsinaisena asianosaisena, koskee vähemmistöosakkaan etua mainitun yhtiön eduista erottuvalla tavalla. Voidakseen vedota tähän poikkeukseen vähemmistöosakkaan on kuitenkin esitettävä konkreettisia seikkoja, jotka osoittavat käsiteltävän asian ratkaisun koskevan toisistaan erillisiä etuja asian kohteen vuoksi.
32
Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen määräyksen 13 kohdassa, ettei Cap Actions ole toimittanut mitään konkreettista tietoa, jonka perusteella tällainen ero voitaisiin todeta. Tämän määräyksen 24 kohdassa mieleen palautetun oikeuskäytännön mukaisesti perusteita, joihin Cap Actions vetoaa, ei voida ottaa tutkittavaksi, koska Cap Actions kiistää tosiseikaston arvioinnin muttei osoita, että tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi käsittelyn yhteydessä toimitetusta aineistosta.
33
Tästä seuraa, ettei neljättä valitusperustetta voida ottaa tutkittavaksi.
34
Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että koska ainoatakaan Cap Actionsin valituksensa tueksi esittämää valitusperustetta ei hyväksytty, valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
35
Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista, jos valitus on perusteeton. Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut, että Cap Actions velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja tämä on hävinnyt asian, Cap Actions on velvoitettava vastaamaan sekä omista oikeudenkäyntikuluista että komission oikeudenkäyntikuluista.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuimen varapresidentti on määrännyt seuraavaa:
1)
Valitus hylätään.
2)
Cap Actions SNCM vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
Allekirjoitukset
( * ) Oikeudenkäyntikieli: ranska.
Full & Egal Universal Law Academy