2.3.2015
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 73/48
Valitus, jonka Carlo De Nicola on tehnyt 11.1.2015 virkamiestuomioistuimen asiassa F-52/11, De Nicola v. Euroopan investointipankki, 11.11.2014 antamasta tuomiosta
(Asia T-10/15 P)
(2015/C 073/60)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Valittaja: C. De Nicola (Strassen, Luxemburg) (edustaja: asianajaja L. Isola)
Muu osapuoli: Euroopan investointipankki
Vaatimukset
Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta muuttamaan valituksenalaista tuomiota siten, että tuomiolauselman 2 ja 3 kohta sekä 5, 7, 14, 16–21, 24–27, 29, 32, 35–37, 39–43, 46–55, 57–59, 62–66, 68, 69, 73, 74, 76, 77, 87–91, 93, 95–100, 103, 106, 107, 109–112, 117, 120, 124, 142, 144, 145, 148–153, 161–170, 175–182 ja 184–193 kohta kumotaan. Valittaja vaatii myös asian siirtämisestä muulle virkamiestuomioistuimen jaostolle, jotta se arvioitaisiin eri kokoonpanossa uudelleen kumotuilta osin sen jälkeen, kun vaadittu lääketieteellinen tutkimus on tehty. Valittaja haluaa varata oikeuden lausua kaikista vastapuolen puolustuksen kannalta tarpeellisista tutkintatoimista – olivatpa ne valittajan etujen mukaisia tai niiden vastaisia – sekä esittää kaikki vastaväitteiden kumoamisen kannalta merkityksellisinä pidettävät asiakirjat. Lisäksi hän vaatii oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja esittää valituksensa tueksi seuraavaa.
1)
Valituksenalaisessa tuomiossa tehtyjä ratkaisuja ei ole perusteltu asianmukaisesti.
2)
Vaatimus liitännäisten asiakirjojen sekä muutoksenhakukomitean käyttäminen ja tarpeettomasti vaatimien asiakirjojen kumoamisesta on jätetty tutkimatta virheellisesti, koska vaatimus koski nimenomaisesti kaikkia muutoksenhakukomitean käyttämiä ja tarpeettomasti vaatimia asiakirjoja.
3)
Valituksenalaisessa tuomiossa annettu ratkaisu kiusaamisen toteamista koskevaan vaatimukseen perusteltiin tekosyyllä, koska valittajan vahingoksi tehdyn sopimusrikkomuksen toteaminen ei ole pankille osoitettava määräys eikä myöskään periaatteellinen julistus.
4)
Valittaja katsoo vaatimuksesta määrätä kiusaamisen lopettamisesta, ettei väitetty määräysten antamista koskeva kielto voi olla absoluuttinen vaan sen on joustettava sellaisen menettelyn tapauksessa, jolla loukataan henkilön ihmisarvoa ja perusoikeuksia.
5)
Valittaja korostaa kiusaamisesta aiheutuneiden vahinkojen korvaamista koskevasta vaatimuksesta, että virkamiestuomioistuin yhtäältä hylkäsi hänen valituslautakunnalle esittämänsä vaatimukset ja toisaalta katsoi, ettei Euroopan investointipankin tarvinnut noudattaa sen ratkaisuja, koska velvoittavaa tuomiota ei ollut ja koska muutoksenhakukomitean ratkaisu ei ole pakollinen tai velvoittava eikä myöskään edellytys kanteen nostamiselle.
6)
Valittaja väittää edellä mainitusta vahingonkorvausvaatimuksesta, että virkamiestuomioistuin erehtyi, kun se moitti häntä siitä, ettei hän ollut täsmentänyt yhtään oikeudellista virhettä, ja kyseenalaisti 3 000 euron vahingonkorvausvaatimuksen aiheellisuuden ja sen perustelut.
Full & Egal Universal Law Academy