EUR-Lex -  62015TN0122 - FI

1.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 178/17

Kanne 12.3.2015 – Landeskreditbank Baden-Württemberg v. EKP

(Asia T-122/15)

(2015/C 178/18)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Landeskreditbank Baden-Württemberg – Förderbank (Karlsruhe, Saksa) (edustajat: asianajajat A. Glos, K. Lackhoff ja M. Benzing)

Vastaaja: Euroopan keskuspankki

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan EKP:n 5.1.2015 tekemän päätöksen (ECB/SSM/15/1 – 0SK1ILSPWNVBNQWU0W18/3) ja määräämään, että vaikutukset, jotka liittyvät EKP:n 1.9.2014 tekemän päätöksen (ECB/SSM/14/1 – 0SK1ILSPWNVBNQWU0W18/1) korvaamiseen, pysytetään.

—

velvoittamaan vastaajaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan EKP on erityisiä olosuhteita arvioidessaan käyttänyt epäasianmukaista arviointiperustetta

—

Kantaja väittää tältä osin, että EKP tukeutui neljään erilaiseen ja yhteensoveltumattomaan arviointiperusteeseen arvioidakseen, oliko kantajaa – vaikka se täytti kokokriteerin – kuitenkin pidettävä asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (1), luettuna yhdessä asetuksen (EU) N:o 468/2014 (2) 70 artiklan 1 kohdan kanssa, 6 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen erityisten olosuhteiden vuoksi vähemmän merkittävänä. Kukin näistä arviointiperusteista on sellaisenaan virheellinen.

—

Kantaja toteaa lisäksi, että asetuksen N:o 468/2014 70 artiklan 1 kohdan mukaan erityisten olosuhteiden olemassaolon kannalta on ratkaisevaa, että on olemassa ”spesifisiä ja tosiasiallisia olosuhteita”, joiden vuoksi yhteisön luokitteleminen merkittäväksi ja näin ollen siihen kohdistuva EKP:n toteuttama keskitetty valvonta on ”epäasianmukaista”. Kantajan mukaan asetuksen N:o 468/2014 70 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla ”epäasianmukaista” on yhteisön luokitteleminen merkittäväksi pelkästään sen koon perusteella, kun tällainen luokittelu ei ole välttämätön asetuksen N:o 1024/2013 tavoitteiden saavuttamiseksi, vaan toimivaltaisen kansallisen viranomaisen EKP:n valvonnassa suorittama valvonta olisi riittävää.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan tosiseikkoja arvioitaessa on tehty ilmeisiä arviointivirheitä

—

Tämän kanneperusteen yhteydessä kantaja väittää EKP:n myöntäneen, että kun otetaan huomioon seikat, jotka kantaja esitti kuulemistilaisuudessaan ja oikaisulautakunnassa, sen luokittelu merkittäväksi yhteisöksi ei ole lainkaan välttämätöntä asetuksen N:o 1024/2013 tavoitteiden saavuttamiseksi ja että myös sen luokittelu vähemmän merkittäväksi yhteisöksi on asetuksen N:o 1024/2013 periaatteiden mukaista. EKP:n arvio siitä, ettei erityisiä olosuhteita ole, on kantajan mukaan selvästi virheellinen.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty

—

Kantaja väittää tältä osin, että riidanalaisen päätöksen perustelut eivät ole johdonmukaisia ja ne ovat ristiriitaisia. EKP mainitsee yhteensä neljä arviointiperustetta, jotka eivät liity toisiinsa eivätkä ole yhteensoveltuvia.

—

Kantajan mukaan perustavanlaatuiset perustelut eivät ilmene riidanalaisesta päätöksestä. EKP:n esittämät seikat olivat päinvastoin pelkkiä väitteitä ja kieltoväitteitä.

—

Päätöksessä ei myöskään vastata kantajan hallinnollisen menettelyn aikana esittämiin väitteisiin, mikä muodostaa virheen. Erityisesti EKP ei esitä syitä sille, miksi kantajan esittämät tosiseikat ja oikeudelliset seikat eivät olisi riittäviä asetuksen N:o 1024/2013 6 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa esitetyn olettaman kumoamiseksi.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan harkintavaltaa on käytetty väärin, koska EKP ei käyttänyt harkintavaltaansa

—

Tämän kanneperusteen yhteydessä kantaja väittää, että EKP laiminlöi velvoitettaan käyttää harkintavaltaansa, joka sille myönnetään asetuksen N:o 1024/2013 6 artiklan 4 kohdassa ja asetuksen N:o 468/2014 70 artiklassa. Se käytti näin harkintavaltaansa väärin.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan velvoitetta tutkia ja ottaa huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset seikat

—

Kantaja väittää tältä osin, että EKP laiminlöi velvoitettaan harkintavaltaansa käyttäessään huolellisesti ja puolueettomasti tutkia ja ottaa huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat. Erityisesti se jätti tutkimatta kaikki kantajan esittämät tosiseikat ja oikeudelliset seikat.

(1)  Luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15.10.2013 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013 (EUVL L 287, s. 63).

(2)  Kehyksen perustamisesta yhteisen valvontamekanismin (YVM) puitteissa tehtävälle yhteistyölle EKP:n ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä sekä kansallisten nimettyjen viranomaisten kanssa 16.4.2014 annettu Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 468/2014 (YVM- kehysasetus) (EUVL L 141, s. 1).

Full & Egal Universal Law Academy