EUR-Lex -  62015TN0137 - FI

8.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 190/15

Kanne 24.3.2015 – Parker Hannifin Manufacturing ja Parker-Hannifin v. komissio

(Asia T-137/15)

(2015/C 190/19)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Parker Hannifin Manufacturing Srl (Corsico, Italia) ja Parker-Hannifin Corp. (Mayfield Heights, Ohio, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat B. Amory, F. Marchini Camia ja E. Barbier de La Serre)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

—

ottaa kanteen tutkittavaksi

—

kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä määrätään 1 8 59  949,04 euron suuruinen viivästyskorko

—

vaihtoehtoisesti alentaa viivästyskorkoa sopivaksi katsomallaan määrällä

—

velvoittaa komission vastaaman sekä omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat yhteen pääasialliseen kanneperusteeseen ja vaihtoehtoisesti seitsemään muuhun kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että riidanalaisella päätöksellä ylitettiin toimivalta.

—

Kantajat väittävät, että viivästyskoron määräämiselle ei ole oikeudellista perustetta, koska sakko oli maksettu sakon määräämistä koskevassa päätöksessä asetetussa määräajassa.

2.

Toinen kanneperuste perustuu riidanalaisessa päätöksessä esitettyjen perustelujen puuttumiseen tai riittämättömyyteen.

—

Kantajat väittävät, ettei riidanalaisessa päätöksessä mainita tosiseikkoja eikä oikeudellista perustetta viivästyskoron soveltamiseksi nyt käsiteltävässä asiassa.

3.

Kolmas kanneperuste perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

—

Kantajat väittävät, ettei viivästyskoron soveltaminen ole oikeassa suhteessa viivästyskoron tavoitteisiin nähden.

4.

Neljäs kanneperuste perustuu syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen.

—

Kantajat väittävät, että komissio määrää 6 prosentin viivästyskoron nyt käsiteltävässä asiassa, kun taas silloin kun se maksoi osan sakosta takaisin kantajille, se maksoi korkoa takaisin 1,06 prosentin suuruisena.

5.

Viides kanneperuste perustuu oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamiseen.

—

Kantajat väittävät, etteivät ne voineet ennakoida sakon määräämistä koskevan päätöksen ja delegoidun asetuksen perusteella viivästyskoron määräämistä esillä olevassa tilanteessa. Ne väittävät lisäksi, että ne saattoivat perustellusti odottaa, ettei komissio olisi soveltanut viivästyskorkoa nyt käsiteltävässä asiassa.

6.

Kuudes kanneperuste perustuu SEUT 266 artiklan rikkomiseen ja tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden loukkaamiseen.

—

Kantajat väittävät, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan SEUT 266 artiklaa siltä osin kuin sillä estetään määräyksen tehokas vaikutus ja että sillä loukataan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, koska kantajille määrätään sen johdosta, että ne ovat vedonneet perusoikeuteensa hakea muutosta, nyt ilmeisen kohtuuton viivästyskorko.

7.

Seitsemäs kanneperuste perustuu perusteettomaan etuun.

—

Kantajat väittävät, että viivästyskoron soveltamista nyt käsiteltävässä asiassa on pidettävä komission saamana perusteettomana etuna.

8.

Kahdeksas kanneperuste perustuu harkintavallan väärinkäyttöön.

—

Kantajat väittävät, että viivästyskoron määrääminen kantajille johtaa tulokseen, joka poikkeaa täysin niistä tavoitteista, jotka ovat komissiolle annetun viivästyskorkojen määräämistä koskevan delegoidun toimivallan taustalla.

Full & Egal Universal Law Academy