EUR-Lex -  62015TN0151 - FI

8.6.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 190/20

Kanne 27.3.2015 – EFB v. komissio

(Asia T-151/15)

(2015/C 190/23)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: European Federation of Biotechnology (EFB) (Liège, Belgia) (edustajat: asianajajat M. Troncoso Ferrer ja S. Moya Izquierdo)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

ottaa kanteen tutkittavaksi ja toteaa sen perustelluksi

—

toteaa, että kantaja on vastuussa vain 5  638,22 euron suuruisesta summasta

—

velvoittaa Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteessaan kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että Euroopan komissio on rikkonut sopimusvelvoitteitaan, jotka perustuvat 20.12.2005 tehtyyn sopimukseen hankkeessa European Action for Global Life science – Food Forum viitteellä LSSP-CT-2005-512135 (jäljempänä sopimus) ja että kantajan todetaan olevan vastuussa 5  638,22 euron suuruisesta summasta Euroopan komission vaatiman 86  676,42 euron sijaan.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

1.

Ensimmäisen kanneperuste perustuu useita tukikelpoisia kuluja koskeviin ilmeisiin arviointivirheisiin, mikä merkitsee Belgian siviililain 1315 §:n vastaista todisteiden arvioinnin virhettä.

—

Kantaja väittää, että Euroopan komission antama veloitusilmoitus perustuu lopullisen tilintarkastuskertomuksen päätelmiin mutta että Euroopan komission tilintarkastajien suorittama arviointi kertomuksen antamiseksi oli virheellinen useiden kulujen osalta, nimittäin henkilöstökulujen ja tiettyihin tapahtumiin liittyvien kulujen osalta. Euroopan komissio antoi näin ollen veloitusilmoituksen virheellisten oletusten perusteella eikä osoittanut väitteitään tukevia tosiseikkoja todeksi, mikä johti Belgian siviililain 1315 §:n rikkomiseen ja siten sopimusrikkomukseen.

2.

Toinen kanneperuste perustuu sopimuksen yleisten ehtojen II.20 ja II.6 artiklan sekä Belgian siviililain 1315 §:n rikkomiseen, silla Euroopan komissio totesi perusteettomasti, että tiettyjen henkilöstöön kuuluvien jäsenten työhön liittyvät kulut eivät olleet tukikelpoisia, koska näillä jäsenillä ei ollut pätevää työsopimusta kantajan kanssa.

3.

Kolmas kanneperuste perustuu Belgian siviililain 1134 §:n rikkomiseen ja sopimusten täyttämistä koskevan lojaliteettiperiaatteen loukkaamiseen.

—

Kantaja väittää muun muassa, ettei se saanut tilaisuutta puolustaa itseään selittämällä Euroopan komissiolle väärinkäsitykset tai vähäiset erehdykset, joita sille oli aiheutunut sopimuksen täyttämisessä, että ensimmäinen tilintarkastuskertomuksen luonnoksen ja lopullisen tilintarkastuskertomuksen välinen valtava rahoituksellinen on selkeä osoitus virheellisyydestä ja varomattomuudesta ja että useat lukuja koskevat laskuvirheet ja epätarkkuudet koko lopullisessa tilintarkastuskertomuksessa ovat aiheuttaneet kantajalle vaikeuksia ymmärtää kunnolla Euroopan komission syytöksiä.

4.

Neljäs kanneperuste perustuu siihen, ettei Euroopan komissio esittänyt perusteluja joidenkin kulujen korvaamisen epäämiselle.

5.

Viides kanneperuste perustuu luottamuksensuojan periaatteen loukkaamiseen.

—

Kantaja väittää, että Euroopan komissio hyväksyi sen tosiseikan, että kantajaa avusti toinen oikeushenkilö, ja että se loi perustellun luottamuksen siihen, että tästä suhteesta aiheutuneet kulut olisivat täysin tukikelpoisia.

6.

Kuudes kanneperuste perustuu siihen, että kuudenteen tutkimuksen ja teknologian kehittämisen kehityksen puiteohjelmaan (FP6) sovellettavat säännöt ovat epäselvät.

—

Kantaja väittää, että Belgian siviililain 1162 §:ssä säädetään että, epävarmoissa tilanteissa sopimusta on tulkittava sen laatijaa vastaan ja sen hyväksi, joka täytti velvoitteen. FP6:een sovellettavat sopimussäännöt perustuvat Euroopan komission laatimiin ”vakiolausekkeisiin”, jotka kantajan täytyi hyväksyä, mikä teki siitä velvoitteen täyttävän osapuolen. Tässä tilanteessa on perusteltua kun otetaan huomioon se, että lausekkeista aiheutuu ilmeisiä tulkintaongelmia kuten unionin yleiselle tuomioistuimelle tehtyjen valitusten, joissa lausekkeet kyseenalaistetaan, suuret määrät osoittavat, että epäselvyyden täytyy koitua kantajan hyväksi. Belgian siviililain 1162 §:n tulkinta mahdollistaa sen, että tuomari tulkitsee huonosti laadittuja tai epäselviä säännöksiä niiden laatijaa eli komissiota vastaan.

Full & Egal Universal Law Academy