13.7.2015
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 228/23
Kanne 15.5.2015 – Klyuyev v. neuvosto
(Asia T-244/15)
(2015/C 228/29)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Andriy Klyuyev (Donetsk, Ukraina) (edustaja: solicitor R. Gherson,)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2014/119/YUTP muuttamisesta 5.3.2015 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2015/364 (EUVL L 62, s. 25) ja Ukrainan tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin, yhteisöihin ja elimiin kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 208/2014 täytäntöönpanosta 5.3.2015 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/357 (EUVL L 62, s. 1) kantajaa koskevilta osin
—
toteamaan vaihtoehtoisesti, että 5.3.2014 annetun neuvoston päätöksen 2014/119/YUTP (sellaisena kuin se on muutettuna) 1 artiklan 1 kohtaa ja 5.3.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 208/2014 (sellaisena kuin se on muutettuna) 3 artiklan 1 kohtaa ei voida soveltaa kantajaa koskevilta osin niiden lainvastaisuuden vuoksi
—
neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.
1.
Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että 5.3.2014 annettu neuvoston päätös 2014/119/YUTP (sellaisena kuin se on muutettuna) (jäljempänä päätös) on siltä osin kuin siinä asetetaan kantajaan kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä ristiriidassa päätöksessä nimenomaisesti mainittujen tavoitteiden kanssa (esim. demokratia, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen) eikä se kuulu SEU 21 artiklassa määrättyjen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) alan periaatteiden ja tavoitteiden alaan. Päätös ei siten täytä SEU 29 artiklaan tukeutumisen edellytyksiä. Koska päätös oli pätemätön, neuvosto ei voinut tukeutua SEUT 215 artiklan 2 kohtaan antaakseen 5.3.2014 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 208/2014, sellaisena kuin se on muutettuna (jäljempänä asetus). Viimeaikaiset tapahtumat ovat tehneet selväksi, etteivät Ukrainan tutkinta- tai oikeusviranomaiset kohtele kantajaa oikeudenmukaisesti, riippumattomasti ja puolueettomasti.
2.
Toinen kanneperuste perustuu siihen, ettei kantaja täyttänyt edellytyksiä asetuksen ja päätöksen liitteisiin (yhdessä riidanalaiset toimet) sisällyttämiseksi. Ukrainan viranomaiset eivät olleet kohdistaneet kantajaan luetteloon sisällyttämisen ajankohtana rikosoikeudellista menettelyä julkisten varojen tai omaisuuden väärinkäytön tai virka-aseman väärinkäytön ja täten Ukrainan valtionvaroihin tai -omaisuuteen kohdistuvan vahingon aiheuttamisen johdosta.
3.
Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että neuvosto loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan. Kantajalle ei ole annettu asian tueksi vakavasti otettavia tai uskottavia taikka konkreettisia todisteita, joilla voitaisiin oikeuttaa häneen kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden käyttöön ottaminen. Todisteita ei ole etenkään mistään huolellisesta tai puolueettomasta tutkinnasta siltä osin, ovatko väitetyt perusteet, joiden väitetään oikeuttavan uudelleen nimeämisen, perusteltuja kantajan esittämien lausumien valossa.
4.
Neljäs kanneperuste perustuu siihen, ettei neuvosto ilmoittanut kantajalle riittäviä perusteluja hänen luetteloon merkitsemiselleen. Perusteet eivät olleet yksityiskohtaisia, ja ne sisälsivät pelkästään yleisluonteisia kaavamaisia sanamuotoja.
5.
Viides kanneperuste perustuu siihen, että neuvosto loukkasi vakavasti kantajan omaisuudensuojaa ja mainetta koskevia perusoikeuksia. Rajoittavista toimenpiteistä ei säädetty laissa, asetuksissa tai määräyksissä. Ne päätettiin ottaa käyttöön ilman asianmukaisia suojamekanismeja, joilla annetaan kantajalle mahdollisuus tosiasiallisesti esittää asiansa neuvostolle. Rajoittavia toimenpiteitä ei ole rajoitettu koskemaan vain tiettyä omaisuutta, jonka väitetään edustavan väärin käytettyjä valtion varoja, eikä niitä ole edes rajoitettu koskemaan vain väitetysti väärinkäytettyjen varojen määrää vastaavaa varallisuusmäärää. Niitä on pidetty osoituksena syyllisyydestä, millä on ollut kielteisiä vaikutuksia muun oikeudenkäytön kannalta.
6.
Kuudes kanneperuste perustuu siihen, että neuvosto tukeutui aineellisesti epätäsmällisiin tosiseikkoihin. Väite siitä, että Ukrainan viranomaiset ovat kohdistaneet kantajaan rikosoikeudellisen menettelyn julkisten varojen tai omaisuuden väärinkäytön tai virka-aseman väärinkäytön ja täten Ukrainan valtionvaroihin tai -omaisuuteen kohdistuvan vahingon aiheuttamisen johdosta, taikka väite siitä, että kantaja on todennäköisesti syyllistynyt näihin tekoihin, on selvästi virheellinen.
7.
Seitsemäs kanneperuste on esitetty lainvastaisuuden toteamisen tueksi, ja se perustuu siihen, että mikäli päätöksen 1 artiklan 1 kohtaa ja asetuksen 3 artiklan 1 kohtaa tulkitaan siten, että ne koskevat a) kaikkia Ukrainan viranomaisten suorittamia tutkintoja siitä riippumatta, onko näiden tutkintojen tueksi, valvomiseksi taikka tarkistamiseksi käytössä tuomioistuinratkaisuja taikka oikeudenkäyntimenettelyjä, ja/tai b) ”julkisessa tehtävässä olevan henkilön aseman väärinkäytöstä perusteettoman hyödyn tuottamiseksi” siitä riippumatta, väitetäänkö valtion varoja käytetyn väärin, nimeämisperusteelta puuttuisi asianmukainen oikeusperusta, kun otetaan huomioon tällaisesta laajasta tulkinnasta mahdollisesti seuraava mielivaltainen laajuus ja soveltamisala, ja/tai tämä tulkinta olisi suhteeton päätöksen ja asetuksen tavoitteisiin nähden. Nimeämisperuste olisi näin ollen lainvastainen.
Full & Egal Universal Law Academy