14.9.2015
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 302/59
Kanne 5.6.2015 – Arcelor Mittal Ruhrort v. komissio
(Asia T-294/15)
(2015/C 302/74)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: Arcelor Mittal Ruhrort GmbH (Duisburg, Saksa) (edustajat: asianajajat H. Janssen ja G. Engel)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan SEUT 264 artiklan nojalla valtiontukea koskevassa asiassa SA.33995 (2013/C) (ex 2013/NN) – Saksa, uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon edistäminen ja tätä koskevan lain nojalla energiavaltaisilta yrityksiltä perittävän maksun rajoittaminen – 25.11.2014 tehdyn komission päätöksen C(2014) 8786 final 1 artiklan ja 3 artiklan 1 kohdan;
—
velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomiseen
Kantaja väittää, ettei energiavaltaisilta yrityksiltä perittävän maksun rajoittaminen ole tukea, sillä valtion varoja ei ollut myönnetty eikä se ollut niistä luopunut. Energiavaltaisilta yrityksiltä perittävän maksun rajoittaminen ei myöskään ollut valikoivaa. Sillä ei vääristetä kilpailua eikä myöskään vaikuta kauppaan sisämarkkinoilla.
2)
Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 108 artiklan 3 kohdan rikkomiseen
Jos kantajan käsityksen vastaisesti kyseessä olisi valtiontuki, vastaaja ei kantajan mukaan olisi saanut periä tukea takaisin SEUT 108 artiklan 3 kohdan nojalla. Energiavaltaisilta yrityksiltä perittävän maksun rajoittaminen ei ole uusi tuki, sillä vastaaja oli aikaisemmin jo vuonna 2002 sallinut sisällöltään olennaisin osin samanlaisen sääntelyn.
3)
Kolmas kanneperuste, joka perustuu joka perustuu SEUT 107 artiklan 3 kohdan rikkomiseen
Lisäksi kantaja väittää päätöksellä rikottavan SEUT 107 artiklan 3 kohtaa ja luottamuksensuojan periaatetta. Vastaaja ei näin ollen olisi saanut arvioida sen esittämiä tosiseikkoja vasta 28.6.2014 julkaistujen, vuosiin 2014–2012 liittyvien valtion ympäristönsuojelua ja energiatukea koskevien suuntaviivojen perusteella. Sen sijaan sen olisi pitänyt soveltaa vuonna 2008 julkaistuja suuntaviivoja. Viimeksi mainittujen perusteella vastaajan ei olisi pitänyt päätyä mihinkään muuhun lopputulokseen kuin että väitetty tuki soveltui sisämarkkinoille.
4)
Neljäs kanneperuste, joka perustuu SEUT 108 artiklan 1 kohdan rikkomiseen ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen
Kantaja väittää lopuksi, että on rikkonut SEUT 108 artiklan 1 kohtaa ja loukannut oikeusvarmuuden periaatetta, koska se teki riidanalaisen päätöksen uusia tukia koskevassa menettelyssä. Koska vastaaja oli jo aikaisemmin vuonna 2002 antanut energiavaltaisia yrityksiä koskevan sääntelyn, sen olisi pitänyt tehdä riidanalainen päätös olemassa olevaa tukea eikä uutta tukea koskevassa menettelyssä.
Full & Egal Universal Law Academy