26.10.2015
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 354/51
Valitus, jonka Filip Mikulik on tehnyt 7.9.2015 virkamiestuomioistuimen asiassa F-67/14, Mikulik v. neuvosto, 25.6.2015 antamasta tuomiosta
(Asia T-520/15 P)
(2015/C 354/62)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Filip Mikulik (Praha, Tšekin tasavalta) (edustaja: asianajaja M. Velardo)
Muu osapuoli: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan asiassa F-67/14, Filip Mikulik vastaan Euroopan unionin neuvosto 25.6.2015 annetun tuomion sekä ratkaisemaan asian itse
—
vaihtoehtoisesti palauttamaan asian unionin virkamiestuomioistuimelle
—
velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kahdeksaan valitusperusteeseen.
1)
Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu unionin oikeuden rikkomiseen ja ylemmänasteisten oikeusperiaatteiden kuten hyvän hallinnon ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteiden loukkaamiseen, koska arviointia koskevista yleisistä täytäntöönpanosäännöksistä annettuja arviointiohjeita ei voida soveltaa analogisesti koeajalla olevan virkamiehen suoritusten arviointimenettelyssä häntä vakinaistettaessa.
2)
Toinen valitusperuste, joka perustuu tosiseikkojen ja näytön vääristämiseen, koska virkamiestuomioistuin on katsonut, että kolmannen yhtiön, jonka konsultti oli mukana virkamiehen arviointimenettelyssä, asema ei ole vahvistunut neuvostossa.
3)
Kolmas valitusperuste, joka koskee unionin oikeuden ja erityisesti Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 34 artiklaa koskevan oikeuskäytännön rikkomista, sekä huolenpitovelvoitteen loukkaamista, koska virkamiestuomioistuin on katsonut, että koeaika ja arviointi ovat tapahtuneet normaaliolosuhteissa, vaikka ulkopuoliset konsultit ovat valvoneet ja arvioineet kantajaa eikä hänellä ole ollut mahdollisuutta työnohjaukseen.
4)
Neljäs valitusperuste, joka perustuu yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen, koska neuvosto ei ole soveltanut nyt käsiteltävässä asiassa sisäisissä ohjeissa vahvistettuja työnohjausta koskevia sääntöjä.
5)
Viides valitusperuste, joka perustuu tosiseikkojen ja näytön vääristämiseen, koska virkamiestuomioistuin on katsonut, että työnohjaus ja micromanagement eivät ole sisäisten ohjeiden perusteella kaksi erillistä käsitettä.
6)
Kuudes valitusperuste, joka perustuu unionin oikeuden ja erityisesti henkilöstösääntöjen 34 artiklan rikkomiseen, koska virkamiestuomioistuin on katsonut, että se, että esimiehille ei ollut toimitettu ensimmäistä lausuntoa, ei ollut kyseisen artiklan vastaista.
7)
Seitsemäs valitusperuste, joka perustuu tosiseikkojen ja näytön vääristämiseen, koska virkamiestuomioistuin ei ole selvittänyt, oliko arviointikomitean lausunto annettu ajoissa tiedoksi kantajan esimiehille.
8)
Kahdeksas valitusperuste, joka perustuu henkilöstösääntöjen 34 artiklan rikkomiseen, koska virkamiestuomioistuin on katsonut, ettei se voinut korvata omalla arvioinnillaan toimielimen arviointia kantajan suorituksista.
Full & Egal Universal Law Academy