EUR-Lex -  62015TN0576 - FI

11.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 7/29

Kanne 1.10.2015 – VIK v. komissio

(Asia T-576/15)

(2016/C 007/40)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: VIK Verband der Industriellen Energie- und Kraftwirtschaft e. V. (Essen, Saksa) (edustaja: asianajaja C. Kahle)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan SEUT 264 artiklan nojalla tukiohjelmasta SA.33995 (2013/C) (ex 2013/NN), jonka Saksa on toteuttanut uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön hyväksi ja energiaintensiivisille yrityksille myönnettäväksi alennetuksi EEG-lisämaksuksi, 25.11.2014 annetun komission päätöksen C(2014) 8786 final, joka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä (EUVL 25.9.2015, L 250, s. 122), siltä osin kuin

—

vastaaja luokittelee päätöksen 1 artiklassa ja 3 artiklan 1 kohdassa uusiutuvia energialähteitä hyödyntävän sähköntuotannon tuen ja vuoden 2012 EEG-lain mukaisen EEG-lisämaksun enimmäismäärän uudeksi tueksi

—

vastaaja katsoo päätöksen 2 artiklassa, 3 artiklan 2 kohdassa sekä 6 ja 7 artiklassa, että erityinen hyvitysjärjestelmä ei sovellu sisämarkkinoille, ja määrää tuen palautettavaksi

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste: etua ei ole syntynyt

Kantaja väittää, että erityinen hyvitysjärjestelmä ei muodosta SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, koska EEG-lisämaksun enimmäismäärä ei merkitse edun myöntämistä energiaintensiivisille yrityksille.

2)

Toinen kanneperuste: toimenpide ei ole valikoiva

Kantaja väittää myös, että erityinen hyvitysjärjestelmä ei ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, koska valikoivuutta koskeva edellytys ei täyty. Energiaintensiiviset yritykset eivät saa hyötyä verrattuna muihin yrityksiin, joiden tosiasiallinen ja oikeudellinen tilanne on vastaavanlainen. EEG-lisämaksun enimmäismäärä on kantajan mukaan oikeutettu myös säännöstön luonteen ja tarkoituksen johdosta.

3)

Kolmas kanneperuste: varat eivät ole peräisin valtiolta

Kantaja toteaa, että liittovaltion tasolla toteutettu hyvitysjärjestelmä ja vuoden 2012 EEG-lain mukainen erityinen hyvitysjärjestelmä eivät kumpikaan ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, koska valtion varoihin ei kohdistu mitään rasitusta.

4)

Neljäs kanneperuste: kilpailunvääristymistä ei aiheudu

Kantaja huomauttaa, että EEG-lisämaksun enimmäismäärän tarkoituksena on yksinomaan hyvittää kilpailuhaitta, jota sähkö- tai energiaintensiivisille yrityksille aiheutuu EEG-lisämaksun maksamisesta verrattuna toimialan yrityksiin muissa maissa.

5)

Viides kanneperuste: tuen soveltuvuus yhteismarkkinoille

Kantaja väittää, että jos EEG-lisämaksun enimmäismäärä katsottaisiin valtiontueksi, se soveltuu yhteismarkkinoille. Enimmäismäärällä ei vääristetä kilpailua, vaan sillä päinvastoin hyvitetään kyseessä oleville yrityksille aiheutuva kilpailuhaitta.

6)

Kuudes kanneperuste: kyse ei ole uudesta tuesta

Kantaja toteaa vielä, että jos unionin yleinen tuomioistuin pitää erityistä hyvitysjärjestelmää valtiontukena, kyse on olemassa olevasta tuesta, johon ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 6 artiklan mukaista menettelyä.

7)

Seitsemäs kanneperuste: luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita on loukattu

Kantaja väittää, että hyväksymällä vuoden 2000 EEG-lain, vastaaja loi perustellun luottamuksen, jota kyseessä olevalla päätöksellä loukataan.

(1)  Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1).

Full & Egal Universal Law Academy