18.1.2016
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 16/40
Kanne 11.9.2015 – Silver Plastics ja Johannes Reifenhäuser v. komissio
(Asia T-582/15)
(2016/C 016/50)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantajat: Silver Plastics GmbH & Co. KG (Troisdorf, Saksa) ja Johannes Reifenhäuser Holding GmbH & Co. KG (Troisdorf) (edustajat: asianajajat M. Wirtz, S. Möller ja W. Carstensen)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan Euroopan komission 24.6.2015 tekemän päätöksen AT.39563 siltä osin kuin se koskee kantajia,
—
toissijaisesti alentamaan kantajille yhteisvastuullisesti määrättyä sakkoa määrään, joka ei ylitä 10 prosenttia ensimmäisen kantajan liikevaihdosta ennen sakon määräämistä päättyneellä edellisellä tilikaudella sillä perusteella, etteivät kantajat muodosta taloudellista yksikköä,
—
toissijaisesti alentamaan kantajille yhteisvastuullisesti määrättyä sakkoa määrään, joka ei ylitä 10 prosenttia ensimmäisen eikä toisen kantajan liikevaihdosta sillä perusteella, ettei tuotantolaitos ole enää yksi taloudellinen yksikkö
—
toissijaisesti alentamaan kantajille Pohjois- ja Länsi-Euroopan osalta yhteisvastuullisesti määrättyä sakkoa määrittämällä sakon perusmäärän vain solupolystyreenistä (EPS) valmistettujen muovirasioiden myynnistä saadun liikevaihdon perusteella
—
toissijaisesti alentamaan kantajille yhteisvastuullisesti Pohjois- ja Länsi-Euroopan osalta määrättyä sakkoa määrittämällä erilliset sakot EPS-muovirasioiden ja polypropyleenistä (PP) valmistettujen muovirasioiden tuotannonaloilla ottaen huomioon eri rikkomisajanjaksot
—
toissijaisesti alentamaan kantajille yhteisvastuullisesti määrättyä sakkoa pienentämällä sakkojen perusmäärän määrittämisessä käytetyn liikevaihdon arvoa sillä tavoin, että se kuvastaa asianmukaisesti sitä, että ensimmäisen kantajan toiminta Pohjois- ja Länsi-Euroopassa ja Ranskassa tai toissijaisesti pelkästään Pohjois- ja Länsi-Euroopassa olisi pitänyt katsoa pelkäksi tietojenvaihdoksi eikä hardcore-hintasopimusten tekemiseksi, sekä poistamalla lisämäärä Pohjois- ja Länsi-Euroopan ja/tai Ranskan osalta
—
toissijaisesti alentamaan kantajille yhteisvastuullisesti määrättyä sakkoa määrittämällä sakon Pohjois- ja Länsi-Euroopan osalta pelkästään Saksassa saavutetun liikevaihdon perusteella
—
toissijaisesti alentamaan kantajille yhteisvastuullisesti määrättyä sakkoa Pohjois- ja Länsi-Euroopan osalta poistamalla hardcore-lisämäärä tai toissijaisesti pienentämällä hardcore-lisämäärää sillä perusteella, että rikkomiset Pohjois- ja Länsi-Euroopassa olivat selvästi vähemmän kilpailua vääristäviä verrattuna rikkomisiin muilla maantieteellisillä alueilla
—
toissijaisesti alentamaan kantajille yhteisvastuullisesti määrättyä sakkoa Pohjois- ja Länsi-Euroopan ja Ranskan osalta kohtuulliseen määrään, ja
—
velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa osittain SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisessa menettelyssä 24.6.2015 tehdyn komission päätöksen C(2015) 4336 final (AT.39563 – Vähittäiskaupan elintarvikepakkaukset).
Kantajat esittävät kanteensa tueksi seitsemän kanneperustetta.
1)
Ensimmäinen kanneperuste: Asetuksen (EY) N:o 1/2003 (1) 7 artiklan 1 kohdan ja 23 artiklan 3 kohdan, luettuna yhdessä SEUT 101 artiklan 1 kohdan kanssa, rikkominen
Kantajat väittävät, että komissio katsoi ensimmäisen kantajan toiminnot Pohjois- ja Länsi-Euroopan maantieteellisellä alueella virheellisesti yhtenäisen, jatketun rikkomisen muodostaviksi hardcore-hintasopimuksiksi elintarviketeollisuuteen tarkoitettujen polystyreenistä ja polypropyleenistä valmistettujen muovirasioiden tuotannon ja kaupan alalla.
2)
Toinen kanneperuste: SEUT 296 artiklan 2 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1/2003 2 artiklan, luettuna yhdessä viran puolesta tutkimisen periaatteen kanssa, rikkominen
Kantajat väittävät, ettei komissio ole täyttänyt riittävällä tavalla todistustaakkaansa eikä perusteluvelvollisuuttaan.
3)
Kolmas kanneperuste: Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan, 2 artiklan ja 3 artiklan d kohdan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohdan, 48 artiklan ja 52 artiklan mukaisissa perusoikeuksissa turvattujen menettelyoikeuksien rikkominen
Kantajat väittävät, että komissio loukkasi niiden oikeutta prosessuaaliseen yhdenvertaisuuteen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, koska kantajien nimeämien todistajien kutsuminen ja kuuleminen sekä kysymysten esittäminen yhdelle vastaajan nimeämälle todistajalle kiellettiin useaan otteeseen.
4)
Neljäs kanneperuste: Yhteistyötiedonannon (2) 24, 25 ja 26 kohdan rikkominen
Lisäksi kantajat väittävät, ettei niille myönnetty sakon alennusta niiden Pohjois- ja Länsi-Euroopassa väitetysti tapahtuneista rikkomisista esittämien todisteiden nojalla, vaikka tällaisen alennuksen edellytykset täyttyivät.
5)
Viides kanneperuste: Asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja toisen virkkeen, luettuna yhdessä SEUT 101 artiklan 1 kohdan kanssa, rikkominen
Komissio otti virheellisesti lähtökohdaksi sen, että kantajat muodostivat yhden taloudellisen yksikön ja tämän vuoksi edellä mainituissa säännöksissä tarkoitetun yrityksen.
6)
Kuudes kanneperuste: Asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen rikkominen
Kantajat väittävät, että siltä osin kuin komissio jätti ottamatta huomioon sen, että toinen kantaja oli sakosta määräämisen ajankohtana oikeudellisesti tehokkaasti lopettanut osallistumisensa Reifenhäuser GmbH & Co. KG:n tuotantolaitokseen, ja otti sakkoa määrittäessään huomioon tämän erillisen yrityksen liikevaihdon, komissio ylitti laissa säädetyn sakon ylärajan, joka on 10 prosenttia kyseisen yrityksen liikevaihdosta.
7)
Seitsemäs kanneperuste: Asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja asetuksen (EY) N:o 1/2003 3 artiklan, luettuna yhdessä sakkojen määrän laskennasta annettujen suuntaviivojen (3) ja yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa, rikkominen
Tässä kanneperusteessa kantajat väittävät, että kaikille sakkojen määräämisen kohteena oleville kartelleille sekä kaikille kyseisille yrityksille on asetettu yhtenäinen 16 prosentin osuus liikevaihdosta sakon perusmäärän määrittämiseksi ja yhtenäinen 16 prosentin hardcore-lisämäärä huolimatta siitä, että kantajien vahingoksi sekä yksittäisten kartellien rakenteissa että myös yksittäisten yritysten osallistumisessa on huomattavia keskinäisiä eroja.
(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).
(2) Komission sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa antama tiedonanto (EUVL 2002 C 45, s. 3).
(3) Suuntaviivat asetuksen (EY) N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta (EUVL C 210, s. 2).
Full & Egal Universal Law Academy