EUR-Lex -  62015TN0677 - FI

25.1.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 27/74

Kanne 20.11.2015 – Panzeri v. parlamentti ja komissio

(Asia T-677/15)

(2016/C 027/93)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Pier Antonio Panzeri (Calusco d’Adda, Italia) (edustaja: asianajaja C. Cerami)

Vastaajat: Euroopan parlamentti ja Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

hyväksymään tämän kanteen ja kumoamaan riidanalaisen toimenpiteen, koska se on lainvastainen

—

toissijaisesti palauttamaan asian Euroopan parlamentin pääsihteerille sen summan oikeudenmukaista uudelleenarviointia varten, jonka korvaamista on vaadittu

—

velvoittamaan vastaajat korvaamaan Pier Antonio Panzerille aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne kohdistuu Euroopan parlamentin varainhoidon pääosaston jäsenten taloudellisten ja sosiaalietuuksien osaston 21.9.2015 päivättyyn muistioon nro 315070, joka sisälsi kantajalle osoitetun veloitusilmoituksen, jossa häntä vaadittiin maksamaan 83 764 euron suuruinen summa. Kanne kohdistuu myös Euroopan parlamentin pääsihteerin 27.7.2012 päivättyyn englanninkieliseen muistioon nro 312998, jossa esitetään edellä mainitun veloitusilmoituksen perustelut. Kanne kohdistuu myös kaikkiin kahta edellä mainittua toimenpidettä edeltäneisiin, niihin liittyviin ja niistä aiheutuviin toimenpiteisiin.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen (EY) 2012/966 81 artiklan 1 kohdan rikkomista, kohtuullisen määräajan periaatteen loukkaamista ja unionin vaatiman saatavan vanhenemista.

—

Kantaja katsoo tältä osin, että 83 764,34 euron suuruinen saatava, jonka palauttamista parlamentti vaatii hallinnollisessa menettelyssä, on vanhentunut asetuksen (EY) 2012/966 81 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Unionin väitettyyn saatavaan johtaneet tosiseikat liittyvät nimittäin yksinomaan vuosien 2004 ja 2009 väliseen viisivuotiskauteen, kun taas maksumääräys annettiin vasta 21.9.2015 eli määräajan päätyttyä.

2)

Toinen kanneperuste, joka koskee asetuksen (EY) 1999/1079 1 artiklassa, 4 artiklan 6 kohdassa, 6 artiklan 5 kohdassa ja 9 artiklassa ja sen johdanto-osan 10. perustelukappaleessa säädettyjen olennaisten menettelyvaatimusten rikkomista, OLAF sisäisistä tutkimuksista 25.5.1999 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission toimielinten välisen sopimuksen 4 artiklassa määrättyjen olennaisten menettelyvaatimusten rikkomista, OLAFin toimivallan puuttumista, suhteellisuusperiaatteen ja kohtuullisuuden periaatteen loukkaamista ja tutkinnan ja painottamisen puuttumista.

—

Kantaja katsoo tästä, että OLAFin menettely on useilta osin virheellinen, koska häneen ei väitetysti sovellettu asianmukaisella tavalla kontradiktorista periaatetta, että lopullinen tutkintakertomus puuttui, että OLAFin tutkimus toteutettiin tavalla, joka oli kokonaisuudessaan ilmeisellä tavalla asetuksen (EY) 1999/1073 6 artiklan 5 kohdan vastainen, koska se aloitettiin 23.11.2009 ja saatettiin päätökseen (ilmeisesti) vasta vuoden 2012 heinäkuussa. Lisäksi OLAF ei ollut toimivaltainen sen toiminnan vähäisen merkityksen vuoksi, josta kantajaa syytetään, mikä johtaa myös siihen, että suhteellisuusperiaatetta on loukattu.

3)

Kolmas kanneperuste, joka koskee SEUT 55 artiklan ja SEUT 20 artiklan ja 24 artiklan 4 kohdan rikkomista ja Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta annetun Euroopan parlamentin päätöksen nro 2005/684/EY 7 artiklan 1 kohdassa.

—

Kantaja korostaa, että Euroopan parlamentin puhemiehen 27.7.2012 laatima muistio nro 312998, jossa esitetään ainoat väitteet, jotka kantajalla on tiedossaan, laadittiin englannin kielellä. Tämä merkitsee kantajan mukaan useiden perustamissopimusten sellaisten määräysten ja Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sellaisten sääntöjen rikkomista, joilla pyritään takaamaan kaikille unionin kansalaisille, Euroopan parlamentin jäsenet mukaan lukien, mahdollisuus voida käydä kirjeenvaihtoa tai neuvotella suullisesti unionin toimielinten kanssa omaa äidinkieltään käyttäen.

4)

Neljäs kanneperuste, joka koskee Euroopan parlamentin puhemiehistön 19.5 ja 9.7.2008 tekemän päätöksen 62 ja 68 artiklassa säädettyjen olennaisten menettelyvaatimusten rikkomista, jäsenten kuluja ja korvauksia koskevien sääntöjen 14 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen olennaisten menettelyvaatimusten rikkomista ja toimenpiteen puuttumista ja perustelujen puuttumista kokonaan.

—

Tältä osin kantaja toteaa, että puhemies jätti tekemättä lopullisen päätöksensä (tai ainakin jätti antamatta sen hänelle tiedoksi), jonka perusteella riidanalainen maksumääräys toteutettiin. Tästä seuraa kantajan mukaan joko perustelujen puuttuminen kokonaan tai lopullisen päätöksen olemattomuus. Näin ollen edellytykset jäsenten kuluja ja korvauksia koskevien sääntöjen 14 artiklan 2 kohdan soveltamiselle puuttuvat.

Full & Egal Universal Law Academy