15.4.2019
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 139/5
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 26.2.2019 (ennakkoratkaisupyynnöt, jotka on esittänyt Østre Landsret — Tanska) — N Luxembourg 1 (C-115/16), X Denmark A/S (C-118/16), C Danmark I (C-119/16) ja Z Denmark ApS (C-299/16) v. Skatteministeriet
(yhdistetyt asiat C-115/16, C-118/16, C-119/16 ja C-299/16,) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen - Eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettava yhteinen verotusjärjestelmä - Direktiivi 2003/49/EY - Korko- ja rojaltimaksujen tosiasiallinen edunsaaja - 5 artikla - Oikeuden väärinkäyttö - Jäsenvaltioon sijoittautunut yhtiö, joka maksaa toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle lähiyhtiölle korkoja, jotka sen jälkeen siirretään Euroopan unionin alueen ulkopuolelle kokonaan tai lähes kokonaan - Tytäryhtiö, joka on velvollinen pidättämään koroista lähdeveron)
(2019/C 139/03)
Oikeudenkäyntikieli: tanska
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Østre Landsret
Pääasian asianosaiset
Kantajat: N Luxembourg 1 (C-115/16), X Denmark A/S (C-118/16), C Danmark I (C-119/16) ja Z Denmark ApS (C-299/16)
Vastaaja: Skatteministeriet
Tuomiolauselma
1)
Asiat C-115/16, C-118/16, C-119/16 ja C-299/16 yhdistetään tuomiota varten.
2)
Eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä 3.6.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/49/EY 1 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä saman direktiivin 1 artiklan 4 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että siinä säädetty korkomaksujen vapautus kaikista veroista koskee vain tällaisten korkojen tosiasiallisia edunsaajia eli yhteisöjä, joille taloudellinen etu saaduista koroista todella tulee ja joilla on siten mahdollisuus vapaasti määrätä niiden käytöstä.
Unionin oikeuden yleistä periaatetta, jonka mukaan oikeussubjektit eivät saa vedota unionin oikeuteen vilpillisesti tai käyttää sitä väärin, on tulkittava siten, että kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten on petoksen tai väärinkäytön luonteisen menettelyn yhteydessä evättävä verovelvolliselta direktiivin 2003/49 1 artiklan 1 kohdassa säädetty oikeus korkomaksujen vapautukseen kaikista veroista siinäkin tapauksessa, ettei kansallisessa oikeudessa säädetä tai sopimuksessa määrätä sen epäämisestä.
3)
Sen toteaminen, että kysymyksessä on väärinkäyttö, edellyttää yhtäältä joukkoa objektiivisesti arvioitavia seikkoja, joiden vuoksi säännöstön tavoitetta ei saavuteta riippumatta siitä, että unionin säännöstön edellytyksiä on muodollisesti noudatettu, ja toisaalta subjektiivista tekijää eli tahtoa saada unionin säännöstöstä johtuva etuus luomalla keinotekoisesti sen saamiseksi vaadittavat edellytykset. Useiden aihetodisteiden samanaikainen olemassaolo voi vahvistaa, että kyse on oikeuden väärinkäytöstä, kunhan nämä aihetodisteet ovat objektiivisia ja yhtäpitäviä. Tällaisia aihetodisteita voivat olla myös muun muassa sellaisten väliyhteisöjen olemassaolo, joilla ei ole taloudellista perustetta, sekä se, että konsernin rakenne, taloudellinen järjestely ja lainat ovat luonteeltaan täysin muodollisia. Sillä seikalla, että jäsenvaltio, josta korot ovat peräisin, on tehnyt sopimuksen sen kolmannen valtion kanssa, jossa korkojen tosiasiallinen saaja asuu, ei ole merkitystä oikeuden väärinkäytön mahdollisen toteamisen kannalta.
4)
Kansallisen viranomaisen ei tarvitse yksilöidä sitä tai niitä yhteisöjä, joiden se katsoo olevan korkojen tosiasiallisia edunsaajia, evätäkseen yhtiöltä aseman korkojen tosiasiallisena edunsaajana tai osoittaakseen oikeuden väärinkäytön olemassaolon.
5)
Direktiivin 2003/49 3 artiklan a alakohtaa on tulkittava siten, että Luxemburgin oikeuden mukaan perustettua kommandiittiosakeyhtiötä (SCA), jolla on toimilupa riskipääomasijoitusyhtiönä (SICAR) toimimiseen, ei voida pitää mainitussa direktiivissä tarkoitettuna jäsenvaltiosta olevana yhtiönä, jolle voidaan myöntää direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa säädetty verovapautus, jos mainitun SICAR:n pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa saamat korot on vapautettu impôt sur les revenus des collectivités -nimisestä verosta Luxemburgissa, ja tämän seikan tarkistaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.
6)
Siinä tapauksessa, että direktiivin 2003/49 säännöksiä jäsenvaltiossa asuvan yhtiön toisessa jäsenvaltiossa asuvalle yhtiölle maksamien korkojen vapauttamisesta lähdeverosta ei ole sovellettava tämän direktiivin 5 artiklassa tarkoitetun petoksen tai väärinkäytöksen olemassaolon toteamisen vuoksi, EUT-sopimuksessa vahvistettujen perusvapauksien soveltamiseen ei voida vedota ensiksi mainitun jäsenvaltion näiden korkojen verotusta koskevan säännöstön kyseenalaistamiseksi.
Muissa tapauksissa SEUT 63 artiklaa on tulkittava siten, että
—
se ei lähtökohtaisesti ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan kotimaisen yhtiön, joka maksaa korkoja ulkomaiselle yhtiölle, on pidätettävä näistä koroista lähdevero, vaikka kyseisellä kotimaisella yhtiöllä ei ole tällaista velvollisuutta silloin, kun myös korkojen saajana oleva yhtiö on kotimainen, mutta se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan tällainen lähdevero on pidätettävä kotimaisen yhtiön maksaessa korkoja ulkomaiselle yhtiölle mutta kotimainen yhtiö, joka saa korkoja toiselta kotimaiselta yhtiöltä, ei ole velvollinen maksamaan yhteisöveron ennakkoa kahden ensimmäisen verotusvuoden aikana, joten se on velvollinen maksamaan näihin korkoihin perustuvan yhteisöveron vasta huomattavasti myöhemmin kuin lähdevero
—
se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan kotimaisen yhtiön, joka on velvollinen pidättämään ulkomaiselle yhtiölle maksamistaan koroista lähdeveron, on lähdeveron maksamisen viivästyessä maksettava viivästyskorkoa, jonka korkokanta on suurempi kuin viivästyskoron, jota sovelletaan muun muassa kotimaisen yhtiön toiselta kotimaiselta yhtiöltä saamista koroista kannettavan yhteisöveron maksun viivästyessä
—
se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään, että kun kotimainen yhtiö on velvollinen pidättämään lähdeveron ulkomaiselle yhtiölle maksamistaan koroista, tällöin ei oteta huomioon viimeksi mainitulle yhtiölle aiheutuneita kyseessä olevaan luotonantoon välittömästi liittyviä korkokuluja, vaikka kyseisen kansallisen säännöstön mukaan kotimainen yhtiö, joka saa korkoja toiselta kotimaiselta yhtiöltä, voi vähentää tällaiset korkokulut verotettavasta tulostaan.
(1) EUVL C 270, 25.7.2016. EUVL C 279, 1.8.2016.
Full & Egal Universal Law Academy