10.9.2018
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 319/4
Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 11.7.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Verwaltungsgerichtshof – Itävalta) – Asia, jonka on pannut vireille CX
(Asia C-629/16) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Kansainväliset maantiekuljetukset - Euroopan talousyhteisön ja Turkin välinen assosiaatiosopimus - 9 artikla - Lisäpöytäkirja - 41 ja 42 artikla - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Standstill-lauseke - EY-Turkki-assosiaationeuvoston päätös N:o 1/95 - 5 ja 7 artikla - Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Kansallinen lainsäädäntö, jossa rajoitetaan tavarankuljetusyritysten, joiden kotipaikka on Turkissa, oikeutta käyttää ajoneuvojaan kyseessä olevassa jäsenvaltiossa - Velvollisuus hankkia joko kyseisen jäsenvaltion ja Turkin välisen kahdenvälisen sopimuksen nojalla vahvistetun kiintiön rajoissa myönnettävä lupa tai huomattavan yleisen edun perusteella myönnettävä yksittäistä tavarankuljetusta koskeva lupa))
(2018/C 319/04)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Verwaltungsgerichtshof
Pääasian asianosainen
CX
Muu osapuoli: Bezirkshauptmannschaft Schärding
Tuomiolauselma
Yhtäältä Turkin tasavallan ja toisaalta ETY:n ja sen jäsenvaltioiden Ankarassa 12.9.1963 allekirjoittaman Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisestä assosiaatiosta tehdyn sopimuksen, joka tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 23.12.1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY, Brysselissä 23.11.1970 allekirjoitetun lisäpöytäkirjan, joka tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 19.12.1972 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2760/72, ja tulliliiton viimeisen vaiheen aloittamisesta 22.12.1995 tehdyn EY–Turkki-assosiointineuvoston päätöksen N:o 1/95 säännöksiä on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan tavaroiden maantiekuljetusta harjoittavat yritykset, joiden kotipaikka on Turkissa, saivat toteuttaa tällaisen kuljetuksen tähän jäsenvaltioon tai sen alueen kautta ainoastaan, jos niillä on todistuksia, jotka annetaan kyseisen jäsenvaltion ja Turkin tasavallan välisen kahdenvälisen sopimuksen nojalla tämäntyyppisiä kuljetuksia varten vahvistetun kiintiön rajoissa tai jos niille myönnetään lupa huomattavan yleisen edun perusteella, sillä edellytyksellä, että tässä lainsäädännössä ei säädetä mainitun lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua uutta palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksesta, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.
(1) EUVL C 104, 3.4.2017.
Full & Egal Universal Law Academy