3.12.2018
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 436/4
Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 4.10.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Administrativen sad Sofia-grad – Bulgaria) – Nigyar Rauf Kaza Ahmedbekova ja Rauf Emin Ogla Ahmedbekov v. Zamestnik-predsedatel na Darzhavna agentsia za bezhantsite
(Asia C-652/16) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Turvapaikka-asioita ja toissijaista suojelua koskeva yhteinen politiikka - Vaatimukset kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi - Direktiivi 2011/95/EU - 3, 4, 10 ja 23 artikla - Kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset, jotka saman perheen jäsenet ovat tehneet erikseen - Tapauskohtainen arviointi - Perheenjäseneen kohdistuvien uhkien ottaminen huomioon toisen perheenjäsenen tekemän hakemuksen tapauskohtaisen arvioinnin yhteydessä - Suotuisammat säännökset, jotka jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai antaa ulottaakseen turvapaikan tai toissijaisen suojelun koskemaan kansainvälistä suojelua saavan perheenjäseniä - Vainon syiden arviointi - Azerbaidžanin kansalaisen osallistuminen valituksen tekemiseen maataan vastaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa - Yhteiset menettelyvaatimukset - Direktiivi 2013/32/EU - 46 artikla - Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin - Ex nunc -tutkiminen kaikilta osin - Vainot syyt tai tosiseikat, joista on vaiettu määrittävässä viranomaisessa mutta joihin on vedottu tämän viranomaisen päätöksestä tehdyn muutoksenhaun yhteydessä))
(2018/C 436/04)
Oikeudenkäyntikieli: bulgaria
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Administrativen sad Sofia-grad
Pääasian asianosaiset
Kantajat: Nigyar Rauf Kaza Ahmedbekova ja Rauf Emin Ogla Ahmedbekov
Vastaaja: Zamestnik-predsedatel na Darzhavna agentsia za bezhantsite
Tuomiolauselma
1)
Vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13.12.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU 4 artiklaa on tulkittava siten, että kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tapauskohtaisen arvioinnin yhteydessä on otettava huomioon hakijan perheenjäseneen kohdistuvat vainotuksi joutumisen ja vakavan haitan kärsimisen uhat sen selvittämiseksi, altistuuko hakija itse tällaisille uhkille sen perhesiteensä takia, joka hänellä on kyseiseen uhattuun henkilöön.
2)
Direktiiviä 2011/95 ja kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26.6.2013 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2013/32/EU on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että saman perheen jäsenten erikseen tekemiin kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin sovelletaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ottaa kaikki mahdollinen hakemusten keskinäinen liitännäisyys huomioon, mutta ne ovat esteenä sille, että hakemukset ovat yhteisen arvioinnin kohteena. Ne ovat esteenä myös sille, että näistä hakemuksista yhden arviointia lykätään, kunnes kyseisistä hakemuksista jonkin toisen tutkintamenettely on saatettu päätökseen.
3)
Direktiivin 2011/95 3 artiklaa on tulkittava siten, että siinä sallitaan jäsenvaltion säätää, mikäli perheenjäsenelle myönnetään kansainvälistä suojelua kyseisessä direktiivissä perustetun järjestelmän nojalla, tällaisen suojelun ulottamisesta koskemaan muita kyseisen perheen jäseniä, kunhan nämä eivät kuulu saman direktiivin 12 artiklassa säädetyn jonkin poissulkemisperusteen soveltamisalaan ja heidän tilanteellaan on perheen yhtenäisyyden säilyttämistarpeen vuoksi yhteys kansainvälisen suojelun logiikkaan.
4)
Direktiivin 2013/32 33 artiklan 2 kohdan e alakohdassa säädetty tutkimatta jättämisen peruste ei kata pääasiassa kyseessä olevan kaltaista tilannetta, jossa aikuinen henkilö tekee omasta puolestaan ja alaikäisen lapsensa puolesta kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, joka perustuu erityisesti perhesiteen olemassaoloon sellaisen toisen henkilön kanssa, joka on tehnyt erikseen hakemuksen kansainvälisestä suojelusta.
5)
Kansainvälisen suojelun hakijan osallistumisesta valituksen tekemiseen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen alkuperämaataan vastaan ei voida lähtökohtaisesti katsoa direktiivin 2011/95 10 artiklassa tarkoitetun vainon syiden arvioinnin yhteydessä, että se osoittaisi kyseisen hakijan kuuluvan mainitun artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun ”tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään”, mutta sitä on pidettävä kyseisen artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin ”poliittisiin mielipiteisiin” perustuvan vainon syynä, jos on olemassa perusteltua aihetta pelätä, että kyseinen maa mieltää osallistumisen kyseisen valituksen tekemiseen poliittisen toisinajattelun teoksi, johon se voisi harkita kohdistavansa vastatoimia.
6)
Direktiivin 2013/32 46 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 40 artiklan 1 kohdan sisältämän muutoksenhakumenettelyyn tehdyn viittauksen kanssa, on tulkittava siten, että tuomioistuin, jonka käsiteltävänä on muutoksenhaku kansainvälisen suojelun epäämisestä tehtyyn päätökseen, on lähtökohtaisesti velvollinen arvioimaan ”lisäselvityksen” perusteella ja tämän selvityksen tutkintaa määrittävältä viranomaiselta pyydettyään kansainvälisen suojelun myöntämisperusteita tai tosiseikkoja, joihin vedotaan ensimmäistä kertaa muutoksenhakumenettelyn aikana, vaikka ne koskevat tapahtumia tai uhkia, joiden väitetään ilmenneen ennen kyseisen epäämispäätöksen tekemistä tai jopa ennen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämistä. Kyseinen tuomioistuin ei sitä vastoin ole velvollinen tällaiseen arviointiin, jos se toteaa, että kyseisiin perusteisiin tai tosiseikkoihin on vedottu liian myöhäisessä muutoksenhakumenettelyn vaiheessa tai että niitä ei ole esitetty riittävän konkreettisesti, jotta ne voitaisiin asianmukaisesti tutkia, taikka jos se toteaa silloin, kun kyse on tosiseikoista, etteivät nämä ole merkittäviä tai poikkea riittävästi niistä seikoista, jotka määrittävä viranomainen on jo voinut ottaa huomioon.
(1) EUVL C 86, 20.3.2017.
Full & Egal Universal Law Academy