JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
MACIEJ SZPUNAR
12 päivänä tammikuuta 2017 ( 1 )
Asia C‑48/16
ERGO Poist’ovňa, a.s.
vastaan
Alžbeta Barlíková
(Ennakkoratkaisupyyntö – Okresný súd Dunajská Streda (Dunajská Stredan alioikeus, Slovakia))
”Ennakkoratkaisupyyntö — Itsenäiset kauppaedustajat — Direktiivi 86/653/ETY — 11 artikla — Oikeus provisioon — Menettäminen — Kolmannen henkilön ja päämiehen välisen sopimuksen jättäminen osittain täyttämättä — Ilmauksen ”ei johdu päämiehen syyksi luettavasta seikasta” merkitys”
1.
Nyt käsiteltävä Okresný súd Dunajská Stredan (Dunajská Stredan alioikeus, Slovakia) esittämä ennakkoratkaisupyyntö tarjoaa unionin tuomioistuimelle mahdollisuuden selventää useita direktiivin 86/653/ETY ( 2 ) 11 artiklaan sisältyviä keskeisiä käsitteitä, jotka koskevat kauppaedustajan palkkiota tilanteessa, jossa päämiehen ja kolmannen henkilön välinen sopimus jätetään osittain täyttämättä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
2.
Direktiivin 86/653 11 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1.
Oikeus provisioon menetetään vain, jos ja siinä laajuudessa kuin:
—
todetaan, ettei kolmannen henkilön ja päämiehen välistä sopimusta täytetä; ja
—
sopimuksen täyttämättä jättäminen ei johdu päämiehen syyksi luettavasta seikasta.
2.
Kauppaedustajan tulee suorittaa jo saamansa provisio takaisin, jos oikeus siihen on menetetty.
3.
Sopimuksella ei saa poiketa kauppaedustajan vahingoksi siitä, mitä 1 kohdassa säädetään.”
Slovakian oikeus
3.
Direktiivi 86/653 saatettiin osaksi Slovakian tasavallan lainsäädäntöä kauppalain (Obchodný zákonník) nro 513/1991 652 §:llä ja sitä seuraavilla pykälillä.
4.
Kauppalain 652 §:n 1 ja 5 momentissa säädetään seuraavaa:
”(1) Kauppaedustussopimuksella kauppaedustaja sitoutuu elinkeinonharjoittajana harjoittamaan päämiehen hyväksi toimintaa, joka johtaa tietyntyyppisiin sopimuksiin (jäljempänä liiketoimet), tai neuvottelemaan ja tekemään liiketoimia päämiehen nimissä ja tämän lukuun, ja päämies puolestaan sitoutuu maksamaan kauppaedustajalle provision.
– –
(5) Jollei tässä luvussa muuta säädetä, kauppaedustussopimukseen sovelletaan välityksestä tehtyä sopimusta koskevia säännöksiä.”
5.
Siviililain (laki nro 40/1964) (Občianský zákonník; zákon č. 40/1964 Zb.) 801 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Vakuutus lakkaa, mikäli ensimmäistä vakuutuskautta koskevaa vakuutusmaksua tai kertaluonteista vakuutusmaksua ei ole maksettu kolmen kuukauden kuluessa eräpäivästä.
(2) Vakuutus lakkaa, mikäli myöhempää kautta koskevaa vakuutusmaksua ei ole maksettu kuukauden kuluessa siitä, kun vakuutuksenantaja on toimittanut maksuvaatimuksen, ellei vakuutusmaksua ole maksettu ennen kyseisen maksuvaatimuksen toimittamista – –”
Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymykset
6.
Pääasian kantajana oleva vakuutusyhtiö ERGO ja vastaajana oleva Alžbeta Barlíková tekivät 13.3.2012 sopimuksen nimeltä ”Välityksestä finanssialan sidonnaisasiamiehen kanssa tehty sopimus” (jäljempänä sopimus).
7.
Sopimuksen mukaan Barlíkován oli määrä harjoittaa vakuutusvälitystoimintaa ERGOn nimissä finanssialan sidonnaisasiamiehenä. Sopimuksessa tarkoitettuun välittämiseen kuului sopimustarjousten esittäminen vakuutussopimuksen tekemiseksi kolmannen henkilön (jäljempänä asiakas) kanssa, vakuutussopimuksen tekeminen asiakkaan kanssa ja muut vakuutussopimuksen tekemistä asiakkaan kanssa edeltävät toiminnot. Barlíková oli valtuutettu tekemään ja allekirjoittamaan vakuutussopimuksia ERGOn nimissä.
8.
Sopimuksessa määrättiin lisäksi, että välitystehtävä oli saatettu onnistuneesti päätökseen, kun asiakas maksoi ERGOlle sovitun vakuutusmaksun. Barlíkován oli myös määrä hankkia aktiivisesti asiakkaita, toteuttaa arviointeja ja tiedottaa asiakkaille.
9.
Barlíkován oli määrä saada uusien vakuutussopimusten tekemisestä provisio, joka perustui tiettyyn prosenttiosuuteen vakuutusmaksusta tai vuosittaisesta vakuutusmaksusta. Provisio oli tarkoitus maksaa Barlíkoválle ennakkomaksuna uuden vakuutussopimuksen tekopäivänä edellyttäen, että kyseessä oleva vakuutussopimus pysyi voimassa ja että asiakas maksoi vakuutusmaksut tietyltä ajalta, joka oli kolme tai viisi vuotta. Jos vakuutusmaksua ei maksettu ensimmäisenä kuukautena, hän menetti oikeuden kyseiseen vakuutussopimukseen liittyvään provisioon. Jos asiakas jostakin syystä lopetti vakuutusmaksujen maksamisen sen jälkeen, kun kolme kuukautta oli kulunut vakuutussopimuksen tekemisestä, provisiota pienennettiin vastaavasti.
10.
Barlíková hankki ERGOlle useita asiakkaita, jotka tekivät sen kanssa vakuutussopimuksen. Tällä perusteella hänelle maksettiin etukäteisprovisioita ennakkomaksuina. Kun osa asiakkaista lopetti sovittujen vakuutusmaksujen maksamisen 3–6 kuukauden kuluttua vakuutussopimuksen tekemisestä, vakuutussopimukset lakkasivat lain nojalla sen jälkeen, kun ERGO oli tuloksetta vaatinut asiakkaita maksamaan maksut. Osa oli lopettanut vakuutusmaksujen maksamisen sillä perusteella, että he ”olivat menettäneet luottamuksensa kantajaan”.
11.
ERGO laskutti vakuutussopimusten päättymisen jälkeen edellä mainittujen sopimusmääräysten mukaisesti Barlíkoválta 11421,42 euroa sopimusten lakkaamisen perusteella, ja tämä ei maksanut kyseistä määrää. Siksi ERGO saattoi asian tuomioistuimen käsiteltäväksi.
12.
Barlíková väittää huomautuksissaan, että eri vakuutussopimusten lakkaaminen johtui ERGOsta. Hänen näkemyksensä mukaan ERGO ei ollut kohdellut asiakkaitaan asianmukaisesti. Hän korostaa, että se oli esittänyt näille myös sopimuksen tekemisen jälkeen lukuisia kysymyksiä ja lähettänyt muistutuksia vakuutusmaksujen maksamisesta huolimatta. Tästä syystä asiakkaat olivat menettäneet luottamuksensa ERGOon vakuutusyhtiönä ja lopettaneet vakuutusmaksujen maksamisen. Asiakkaat olivat ilmaisseet itseään tällä tavoin ERGOlle lähettämissään kirjeissä.
13.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko kauppaedustajalla direktiivin 86/653 11 artiklan nojalla oikeus pitää jo maksettu provisio kyseisessä tuomioistuimessa käsiteltävänä olevan kaltaisessa tapauksessa.
14.
Tämän oikeudenkäynnin yhteydessä Okresný súd Dunajská Streda on 23.11.2015 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 27.1.2016, esittänyt seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1)
Onko jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18.12.1986 annetun neuvoston direktiivin 86/653/ETY (jäljempänä direktiivi 86/653) 11 artiklan ilmaisulla ’jos – – todetaan, ettei kolmannen henkilön ja päämiehen välistä sopimusta täytetä’ tulkittava tarkoitettavan sitä, että
a)
sopimus jätetään kokonaan täyttämättä eli päämies tai kolmas henkilö ei suorita osaakaan sopimuksen mukaisista suorituksista, vai myös sitä, että
b)
sopimus jätetään osittain täyttämättä esimerkiksi siten, että sovittua liiketoimien määrää ei saavuteta tai sopimus ei ole voimassa sovittua aikaa?
2.
Jos [tulkintavaihtoehto] b on oikea, onko direktiivin 86/653 11 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että kauppaedustussopimuksen ehto, jonka mukaan kauppaedustajan on palautettava suhteellinen osuus saamastaan provisiosta, jos päämiehen ja kolmannen henkilön välistä sopimusta ei täytetä aiotussa tai kauppaedustussopimuksen mukaisessa laajuudessa, ei merkitse poikkeamista saman artiklan 1 kohdan säännöksestä kauppaedustajan vahingoksi?
3.
Onko pääasian kaltaisessa tilanteessa, jossa arvioidaan sitä, johtuiko sopimuksen täyttämättä jättäminen direktiivin 86/653 11 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetusta ’päämiehen syyksi luettavasta seikasta’,
a)
otettava huomioon ainoastaan sopimuksen lakkaamiseen välittömästi johtaneet oikeudelliset syyt (esimerkiksi jos sopimuksen lakkaaminen johtuu siitä, ettei kolmas henkilö täytä siihen perustuvia velvoitteitaan), vai
b)
onko myös tutkittava, ovatko kyseiset oikeudelliset syyt seuraus sellaisesta päämiehen menettelystä oikeudellisissa suhteissaan mainittuun kolmanteen henkilöön, jonka vuoksi kolmas henkilö on menettänyt luottamuksensa päämieheen ja tästä syystä laiminlyönyt päämiehen kanssa tekemäänsä sopimukseen perustuvan velvoitteensa?”
15.
Kirjallisia huomautuksia esittivät Slovakian ja Saksan hallitukset sekä Euroopan komissio.
Asian tarkastelu
Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö
16.
Direktiivin 86/653 1 artiklan mukaan kyseisellä direktiivillä pyritään yhdenmukaistamaan kauppaedustajan ja tämän päämiehen välistä suhdetta koskevat kansalliset toimenpiteet silloin, kun on kyse ”tavaroiden myynnistä ja ostosta” neuvottelemisesta. ( 3 ) Pääasian tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse tavaroiden vaan (vakuutus)palveluiden myynnistä. Direktiivin 86/653 säännöksiä ei siten sovelleta käsiteltävässä asiassa.
17.
Voidaankin pohtia, onko unionin tuomioistuin toimivaltainen antamaan ennakkoratkaisun kyseisen kaltaisessa tapauksessa, koska se ei selvästikään kuulu unionin lainsäätäjän käsittelemien asioiden alaan. (Aineelliset) tavarat ja (aineettomat) palvelut ovat tosiaankin aivan eri asia.
18.
Unionin tuomioistuin on kuitenkin jo tarkastellut tätä kysymystä direktiivin 86/653 osalta. Se on johdonmukaisesti katsonut, että kun kansallisen lainsäädännön mukaan on noudatettava unionin oikeudessa tehtyjä ratkaisuja, jotta muun muassa vältettäisiin syrjintä tai mahdollinen kilpailun vääristyminen, Euroopan unionilla on selvä intressi sen osalta, että unionin oikeudesta omaksuttuja säännöksiä ja käsitteitä tulkitaan yhtenäisesti, jotta vältettäisiin myöhemmät tulkintaerot, eikä tämä riipu siitä, missä olosuhteissa näitä säännöksiä ja käsitteitä sovelletaan. ( 4 )
19.
Kun on kyse kauppaedustussopimuksia koskevasta Belgian lainsäädännöstä, unionin tuomioistuin on tältä osin nimenomaisesti täsmentänyt, että ”vaikka ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kysymys ei koske tavaroiden myynti- tai ostosopimusta vaan [palvelujen] hyödyntämistä koskevaa edustussopimusta – –, Belgian lainsäätäjä on kuitenkin tämän direktiivin säännöksiä kansallisen oikeuden osaksi saatettaessa päättänyt kohdella näitä kahdenlaisia tilanteita samalla tavoin”. ( 5 )
20.
Kuten Slovakian hallitus korostaa, kyseessä oleva kansallinen laki annettiin direktiivin 86/653 saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä. Siten Slovakian lainsäätäjän tarkoituksena oli kohdella samalla tavalla sekä tavaroita että palveluja myyviä kauppaedustajia.
21.
Näin ollen unionin tuomioistuin on mielestäni toimivaltainen vastaamaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin.
Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
22.
Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii varmistamaan, onko direktiivin 86/653 11 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kauppaedustaja voi menettää oikeuden provisioon myös siinä tapauksessa, että sopimus jätetään osittain täyttämättä.
Direktiivin 86/653 11 artiklan 1 kohdan sanamuoto
23.
Direktiivin 86/653 11 artiklan 1 kohdassa säädetään, että oikeus provisioon menetetään vain, jos ja siinä laajuudessa kuin todetaan, ettei kolmannen henkilön ja päämiehen välistä sopimusta täytetä, ja sopimuksen täyttämättä jättäminen ei johdu päämiehen syyksi luettavasta seikasta.
24.
Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin on jo aiemmin todennut, että ”ainoa menettämisperuste, joka edellyttää niiden kahden tunnusmerkistön täyttymistä, joissa nimenomaisesti viitataan päämieheen, korostaa päämiehen roolin merkitystä, kun kyse on oikeudesta provisioon”. ( 6 )
25.
Ilmaus ”siinä laajuudessa kuin” viittaa siihen, että tapaukset, joissa sopimus jätetään kokonaan täyttämättä ja joissa se jätetään osittain täyttämättä, on erotettava toisistaan, koska muuten kyseinen ilmaus olisi tarpeeton.
26.
Direktiivin 86/653 11 artiklan 1 kohdan sanamuoto on samankaltainen useimmissa kieliversioissa. ( 7 ) Muutamissa kieliversioissa, kuten slovakissa, ei kuitenkaan mainita rajoitusta ”siinä laajuudessa kuin”. ( 8 )
27.
Unionin lainsäädännön eri kieliversiot ovat yhtä todistusvoimaisia. ( 9 ) Unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkinta edellyttää näin ollen kieliversioiden vertailua. ( 10 ) Lisäksi unionin säädöksen erikielisiä versioita on tulkittava yhtenäisesti. ( 11 )
28.
Koska direktiivin 11 artiklan 1 kohdan useimpiin kieliversioihin sisältyy ilmaus ”siinä laajuudessa kuin”, on mielestäni melko selvää, että unionin lainsäätäjä on tarkoittanut säännöksen tulkittavaksi tällä tavalla. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, että kaikkiin direktiivin 86/653 antamishetkellä voimassa olleisiin kieliversioihin, kreikankielistä lukuun ottamatta, sisältyy kyseinen täydentävä ilmaus.
29.
Koska eri kieliversiot poikkeavat toisistaan, kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen säädöksen systematiikan ja tarkoituksen mukaan, jonka osa säännös on. ( 12 )
Direktiivin 86/653 systematiikka ja tarkoitus
30.
Kuten edellä todettiin, direktiivin 86/653 11 artiklan 1 kohdassa käsitellään provisiota koskevan oikeuden menettämistä. Direktiivin 86/653 7 artiklan 1 kohdassa sitä vastoin käsitellään provisiota koskevan oikeuden olemassaoloa ja 10 artiklan 1 kohdassa sen syntymistä. Nämä säännökset muodostavat niin sanotusti oikeuden menettämistä koskevan kolikon kääntöpuolen.
31.
Direktiivin 10 artiklan 1 kohdassa täsmennetään tältä osin, että oikeus provisioon syntyy niin pian ja siinä laajuudessa kuin jokin siinä luetelluista edellytyksistä on toteutunut. ( 13 ) Koska tämä säännös kuvaannollisesti ”heijastelee” direktiivin 86/653 11 artiklan 1 kohtaa, molempia säännöksiä on tulkittava rinnakkain.
32.
Direktiivin 86/653 17 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään vielä, että kauppaedustajalla on oikeus hyvitykseen, jos ja siinä laajuudessa kuin tietyt edellytykset täyttyvät.
33.
Oikeus hyvitykseen liittyy läheisesti provisiota koskevaan oikeuteen, koska sen avulla on mahdollisuus palkita kauppaedustaja hänen päämiehelleen tuomastaan liikearvosta ja hänen toimintansa tuottamasta jatkuvasta taloudellisesta hyödystä.
34.
Direktiivin 86/653 yleisempänä tavoitteena on yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, joka koskee kauppaedustussopimuksen osapuolten välisiä oikeussuhteita. ( 14 ) Direktiivin johdanto-osan toisen perustelukappaleen mukaan direktiivin tarkoituksena on muun muassa yhdenmukaistaa kilpailun edellytykset unionissa, poistaa kauppaedustajan toiminnan harjoittamista koskevat rajoitukset ja lisätä kaupallisten toimien varmuutta. ( 15 )
35.
Unionin tuomioistuin on myös useaan otteeseen selventänyt, että direktiivin tarkoituksena on erityisesti suojella kauppaedustajan etua suhteessa tämän päämieheen, ja siinä säädetään näiden päämäärien saavuttamiseksi muun muassa edustussopimuksen tekemisestä ja lakkaamisesta (direktiivin 13–20 artikla). ( 16 ) Direktiivin 86/653 17–19 artiklan osalta unionin tuomioistuin on katsonut, että direktiivissä vahvistetaan pakottavat ( 17 ) säännökset, joissa säädetään kauppaedustajia koskevasta vähimmäissuojasta. ( 18 )
36.
Lisäksi direktiivin alkuperäisenä ajatuksena oli käsittääkseni luoda tasapuoliset toimintaedellytykset päämiehille, jotka toimivat sisämarkkinoilla kauppaedustajien välityksellä: voidakseen investoida ja harjoittaa liiketoimintaa päämiesten on tiedettävä, mitä oikeussääntöjä niiden on noudatettava joutuessaan maksamaan käyttämilleen kauppaedustajille korvauksia ja palkkioita. ( 19 )
37.
Direktiivissä perustetaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi järjestelmä, jonka tavoitteena on saada päämiehen ja kauppaedustajan edut keskenään oikeudenmukaiseen tasapainoon.
38.
Tarkastelen jäljempänä lähemmin direktiivin III luvussa ( 20 ) perustettua palkkiojärjestelmää.
39.
Direktiivin 86/653 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos osapuolet eivät ole sopineet palkkiosta, kauppaedustajalla on oikeus palkkioon, joka vastaavia tavaroita edustaville kauppaedustajille yleensä maksetaan siellä, missä hän harjoittaa liiketoimintaansa, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta palkkion määrää koskevien jäsenvaltion pakottavien säännösten soveltamista.
40.
Direktiivin 6 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jokaista liiketoimien määrän tai arvon mukaan vaihtelevaa palkkion osaa pidetään direktiivin mukaan provisiona.
41.
Direktiivin 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan kauppaedustajalla on oikeus saada provisio edustussopimuksen voimassaoloaikana päätetystä liiketoimesta, jos se on päätetty hänen myötävaikutuksestaan.
42.
Direktiivin 10 artiklassa säädetään provision syntymistä koskevat edellytykset. ( 21 ) Sen ensimmäisessä kohdassa säädetään, että oikeus provisioon syntyy niin pian ja siinä laajuudessa kuin päämies tai kolmas henkilö on täyttänyt sopimuksen tai kuin päämiehen olisi pitänyt täyttää sopimus.
43.
Lopuksi on pidettävä mielessä, että käsiteltävä asia koskee päämiehen ja kolmansien henkilöiden välistä jatkuvaa velvollisuutta. Tämä kuuluu vakuutussopimuksen luonteeseen. Tällaisessa tilanteessa ei mielestäni olisi mahdollista edellyttää, että sopimus jätetään kokonaan täyttämättä, koska se tarkoittaisi, että kun kyse on jatkuvasta velvollisuudesta, päämies kantaisi järjestelmällisesti ja poikkeuksetta riskin siitä, ettei sopimusta panna täytäntöön siten kuin alun perin oli tarkoitettu. Tämä ei ole sopusoinnussa direktiivissä 86/653 säädetyn kauppaedustajan ja päämiehen etujen tasapainon periaatteen kanssa.
Ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen ehdotettu vastaus
44.
Edellä esitetyn perusteella direktiivin 86/653 11 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kauppaedustaja voi menettää oikeutensa provisioon myös siinä tapauksessa, että sopimus jätetään osittain täyttämättä.
Toinen ennakkoratkaisukysymys
45.
Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii saamaan selvyyden kysymykseen, ovatko direktiivin 86/653 11 artiklan 2 ja 3 kohta esteenä kauppaedustussopimuksen ehdolle, jonka mukaan kauppaedustajan on palautettava suhteellinen osuus saamastaan provisiosta, jos päämiehen ja kolmannen henkilön välistä sopimusta ei täytetä aiotussa tai kauppaedustussopimuksen mukaisessa laajuudessa.
46.
Direktiivin 11 artiklan 2 kohdan mukaan kauppaedustajan tulee suorittaa jo saamansa provisio takaisin, jos oikeus siihen on menetetty.
47.
On selvää, että tätä kohtaa voidaan soveltaa vain siltä osin kuin oikeus on menetetty.
48.
Direktiivin 11 artiklan 3 kohdassa puolestaan säädetään, että sopimuksella ei saa poiketa kauppaedustajan vahingoksi siitä, mitä 11 artiklan 1 kohdassa säädetään.
49.
Mielestäni tämä tarkoittaa, että direktiivin 11 artiklan 3 kohtaa ei ole rikottu, kunhan osapuolet eivät ole poikenneet direktiivin 11 artiklan 1 kohdassa säädetyistä selkeistä periaatteista eli siitä, että oikeus provisioon menetetään vain, jos ja siinä laajuudessa kuin 1) todetaan, ettei kolmannen henkilön ja päämiehen välistä sopimusta täytetä, ja 2) sopimuksen täyttämättä jättäminen ei johdu päämiehen syyksi luettavasta seikasta.
50.
Toiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiivin 86/653 11 artiklan 2 ja 3 kohta eivät ole esteenä kauppaedustussopimuksen ehdolle, jonka mukaan kauppaedustajan on palautettava suhteellinen osuus saamastaan provisiosta, jos päämiehen ja kolmannen henkilön välistä sopimusta ei täytetä aiotussa tai kauppaedustussopimuksen mukaisessa laajuudessa. Tällainen ehto ei saa johtaa siihen, että direktiivin 11 artiklan 1 kohdasta johtuvia edellytyksiä tulkitaan kauppaedustajan vahingoksi.
Kolmas ennakkoratkaisukysymys
51.
Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, liittyykö direktiivin 86/653 11 artiklan 1 kohtaan sisältyvä ilmaus ”ei johdu päämiehen syyksi luettavasta seikasta” ainoastaan sopimuksen lakkaamiseen välittömästi johtaneisiin oikeudellisiin syihin vai myös päämiehen menettelyyn oikeudellisissa suhteissaan mainittuun kolmanteen henkilöön.
52.
Vaikuttaa siltä, että Slovakian lain nojalla sovittujen vakuutusmaksujen maksamatta jättäminen on vain yksi tapa päättää vakuutussopimus. Siksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistettava, missä määrin päämiehen menettelyllä on merkitystä tältä osin.
53.
Direktiivin 11 artiklan 1 kohdan sanamuoto ei ole ratkaiseva, koska ilmauksessa ”ei johdu – – syyksi luettavasta seikasta” ei ole selkeästi mainittu, mitkä seikat tarkkaan ottaen eivät ole luettavissa päämiehen syyksi. ( 22 ) Kyseistä ilmausta ei myöskään määritellä direktiivissä tarkemmin.
54.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, jossa ei ole nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen säännöksen merkityksen ja ulottuvuuden määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko Euroopan unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti. ( 23 )
55.
Jos direktiivin 86/653 11 artiklan 1 kohdan sanamuotoa verrataan saman direktiivin 18 artiklan sanamuotoon, syntyy hieman erilainen kuva.
56.
Direktiivin 18 artiklassa määritellään ne tapaukset, joissa hyvitystä tai korvausta, johon kauppaedustajalla on oikeus edustussopimuksen lakkaamisen jälkeen, ei tarvitse maksaa. Sen a alakohdassa säädetään tältä osin, että tällaista hyvitystä tai korvausta ei tarvitse maksaa, ”jos päämies on sanonut irti edustussopimuksen sellaisen kauppaedustajan syyksi luettavan sopimusrikkomuksen perusteella, joka oikeuttaisi kansallisen lainsäädännön mukaan heti purkamaan sopimuksen”. ( 24 )
57.
Vaikka voidaankin pohtia, onko termi ”syyksi luettava sopimusrikkomus” (englanninkielisessä versiossa ”default”) laajempi kuin syyksi lukeminen (englanninkielisessä versiossa ”blame”) vai ei, ( 25 ) ratkaisevaa on mielestäni yhteys kansalliseen lainsäädäntöön. Tällaista yhteyttä ei ilmene direktiivin 11 artiklan 1 kohdasta, ja tästä syystä ilmaisua ”syyksi lukeminen” päämiehen osalta on tulkittava kyseisessä säännöksessä laajemmin kuin direktiivin 18 artiklan a alakohdassa käytettyä ilmaisua ”syyksi luettava sopimusrikkomus” kauppaedustajan osalta.
58.
Lisäksi direktiivin 11 artiklan 1 kohtaa on tarkasteltava jälleen direktiivissä asetettuihin tavoitteisiin ja siinä säädettyyn järjestelmään nähden. ( 26 ) Tässä yhteydessä ”syyksi lukemisen” käsitettä on tulkittava itsenäisesti.
59.
Kauppaedustussopimuksen perustana olevassa kansallisessa sopimusoikeudessa on yleensä suuria eroja. Joissakin tapauksissa syyksi sopimuksen lakkaamiseen riittää, että osapuoli vain lopettaa sovitun maksun maksamisen. Syyksi lukemisen merkitystä määritettäessä on näin ollen otettava huomioon seikkoja, jotka menevät sopimuksen lakkaamiseen välittömästi johtaneita oikeudellisia syitä pidemmälle, sillä usein näissä syissä ei millään tavalla viitata mahdolliseen syyksi lukemiseen.
60.
Päämiehen syyksi on luettava riskit, jotka aiheutuvat hänen vaikutuspiiriinsä kuuluvista tekijöistä. Tätä määritettäessä voidaan ottaa ja on otettava huomioon kaikki käsiteltävän asian tosiseikat. Tällaista arviota tehdessään kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon merkitykselliset kauppatavat.
61.
Näin ollen kolmanteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 86/653 11 artiklan 1 kohtaan sisältyvä ilmaus ”ei johdu päämiehen syyksi luettavasta seikasta” liittyy paitsi sopimuksen lakkaamiseen välittömästi johtaneisiin oikeudellisiin syihin myös päämiehen menettelyyn oikeudellisissa suhteissaan mainittuun kolmanteen henkilöön.
Ratkaisuehdotus
62.
Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Okresný súd Dunajská Stredan kysymyksiin seuraavasti:
Jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18.12.1986 annetun neuvoston direktiivin 86/653/ETY 11 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kauppaedustaja voi menettää oikeutensa provisioon myös siinä tapauksessa, että sopimus jätetään osittain täyttämättä.
Direktiivin 86/653 11 artiklan 2 ja 3 kohta eivät ole esteenä kauppaedustussopimuksen ehdolle, jonka mukaan kauppaedustajan on palautettava suhteellinen osuus saamastaan provisiosta, jos päämiehen ja kolmannen henkilön välistä sopimusta ei täytetä aiotussa tai kauppaedustussopimuksen mukaisessa laajuudessa. Tällainen ehto ei saa johtaa siihen, että direktiivin 11 artiklan 1 kohdasta johtuvia edellytyksiä tulkitaan kauppaedustajan vahingoksi.
Direktiivin 86/653 11 artiklan 1 kohtaan sisältyvä ilmaus ”ei johdu päämiehen syyksi luettavasta seikasta” liittyy paitsi sopimuksen lakkaamiseen välittömästi johtaneisiin oikeudellisiin syihin myös päämiehen menettelyyn oikeudellisissa suhteissaan mainittuun kolmanteen henkilöön.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: englanti.
( 2 ) Jäsenvaltioiden itsenäisiä kauppaedustajia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta 18.12.1986 annettu neuvoston direktiivi (EYVL 1986, L 382, s. 17).
( 3 ) Kursivointi tässä.
( 4 ) Erityisesti direktiivin 86/653 osalta tämä on ollut vakiintunut oikeuskäytäntö tuomiosta 16.3.2006, Poseidon Chartering (C‑3/04, EU:C:2006:176, 14–19 kohta) lähtien. Ks. myös tuomio 17.10.2013, Unamar (C‑184/12, EU:C:2013:663, 30 kohta).
( 5 ) Ks. tuomio 17.10.2013, Unamar (C‑184/12, EU:C:2013:663, 30 kohta).
( 6 ) Ks. tuomio 17.1.2008, Chevassus-Marche (C‑19/07, EU:C:2008:23, 20 kohta).
( 7 ) Ks. esim. espanjan- (”en la medida”), tanskan- (”i det omfang”), saksan- (”soweit”), viron- (”ulatuses”), ranskan- (”dans la mesure où”), italian- (”nella misura in cui”), liettuan- (”tik tiek, kiek”), maltan- (”sal-limiti li”), hollannin- (”voor zover”), puolan- (”o ile”), portugalin- (”na medida em que”) ja romaniankieliset (”în măsura în care”) versiot.
( 8 ) Ks. tšekin-, kreikan-, latvian- ja slovakinkieliset versiot.
( 9 ) Ks. tuomio 6.10.1982, Cilfit ym. (283/81, EU:C:1982:335, 18 kohta).
( 10 ) Ibid.
( 11 ) Ks. esim. tuomio 30.5.2013, Genil 48 ja Comercial Hostelera de Grandes Vinos (C‑604/11, EU:C:2013:344, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 6.9.2012, parlamentti v. neuvosto (C‑490/10, EU:C:2012:525, 68 kohta).
( 12 ) Ks. tuomio 14.6.2007, Euro Tex (C‑56/06, EU:C:2007:347, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 13 ) Päämies on täyttänyt sopimuksen tai päämiehen olisi hänen ja kolmannen henkilön välisen sopimuksen mukaan pitänyt täyttää sopimus tai kolmas henkilö on täyttänyt sopimuksen.
( 14 ) Ks. tuomio 30.4.1998, Bellone (C‑215/97, EU:C:1998:189, 10 kohta); tuomio 13.7.2000, Centrosteel (C‑456/98, EU:C:2000:402, 13 kohta); tuomio 23.3.2006, Honyvem Informazioni Commerciali (C‑465/04, EU:C:2006:199, 18 kohta); tuomio 26.3.2009, Semen (C‑348/07, EU:C:2009:195, 14 kohta) ja tuomio 17.10.2013, Unamar (C‑184/12, EU:C:2013:663, 36 kohta). Ks. myös esim. Fock, T., Die europäische Handelsvertreter-Richtlinie, Nomos Verlagsgesellschaft, Baden-Baden, 2001, s. 25.
( 15 ) Ks. tuomio 30.4.1998, Bellone (C‑215/97, EU:C:1998:189, 17 kohta); tuomio 9.11.2000, Ingmar (C‑381/98, EU:C:2000:605, 23 kohta); tuomio 23.3.2006, Honyvem Informazioni Commerciali (C‑465/04, EU:C:2006:199, 19 kohta) ja tuomio 17.10.2013, Unamar (C‑184/12, EU:C:2013:663, 37 kohta).
( 16 ) Ks. tuomio 30.4.1998, Bellone (C‑215/97, EU:C:1998:189, 13 kohta); tuomio 9.11.2000, Ingmar (C‑381/98, EU:C:2000:605, 20 ja 21 kohta); tuomio 23.3.2006, Honyvem Informazioni Commerciali (C‑465/04, EU:C:2006:199, 19 ja 22 kohta); tuomio 17.1.2008, Chevassus-Marche (C‑19/07, EU:C:2008:23, 22 kohta) ja tuomio 26.3.2009, Semen (C‑348/07, EU:C:2009:195, 14 kohta).
( 17 ) Ks. tuomio 9.11.2000, Ingmar (C‑381/98, EU:C:2000:605, 21 ja 22 kohta); tuomio 23.3.2006, Honyvem Informazioni Commerciali (C‑465/04, EU:C:2006:199, 22 ja 34 kohta) ja tuomio 17.10.2013, Unamar (C‑184/12, EU:C:2013:663, 40 kohta).
( 18 ) Ks. tuomio 17.10.2013, Unamar (C‑184/12, EU:C:2013:663, 52 kohta). Ks. myös Rott-Pietrzyk, E., Agent Handlowy – Regulacje Polskie i Europejskie, C.H.Beck, Varsova, 2006, s. 68.
( 19 ) Ks. ratkaisuehdotukseni Agro (C‑507/15, EU:C:2016:809, 56 kohta).
( 20 ) Direktiivin 86/653 6–12 artikla.
( 21 ) Ks. tuomio 17.1.2008, Chevassus-Marche (C‑19/07, EU:C:2008:23, 18 kohta).
( 22 ) Tästä riippumatta vaikuttaa siltä, että osassa direktiivin 86/653 kieliversioista jätetään 11 artiklan 1 kohdassa avoimeksi se, edellyttääkö päämiehen syyksi lukeminen tältä jonkinlaista tuottamuksellista menettelyä. Vaikka tämä vaikuttaa minusta varsin selvältä englanninkielisen version osalta (”blame”), samaa ei voida sanoa esimerkiksi ranskankielisestä, jossa viitataan pikemminkin kysymykseen siitä, voidaanko päämiehen katsoa olevan vastuussa (”l’inexécution n’est pas due à des circonstances imputables au commettant”). Myös slovakinkielinen versio vaikuttaa olevan lähellä englanninkielistä sikäli, että siinä on vastaava syyllisyyttä osoittava elementti kuin englanninkielisessä versiossa.
( 23 ) Ks. tuomio 16.7.2015, Abcur (C‑544/13 ja C‑545/13, EU:C:2015:481, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 24 ) Kursivointi tässä.
( 25 ) Eri kieliversiot eroavat jälleen toisistaan. Saksankielisessä versiossa puhutaan esimerkiksi tuottamuksellisesta menettelystä (”wegen eines schuldhaften Verhaltens”), kun taas ranskankielisessä turvaudutaan jälleen vastuun saattamisen käsitteeseen (”un manquement imputable”).
( 26 ) Direktiivin 86/653 17 artiklan osalta ks. tuomio 3.12.2015, Quenon K. (C‑338/14, EU:C:2015:795, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).