JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
NILS WAHL
11 päivänä toukokuuta 2017 ( 1 )
Asia C-223/16
Casertana Costruzioni Srl
vastaan
Ministero delle Infrastrutture e dei Trasporti - Provveditorato Interregionale per le opere pubbliche della Campania e del Molise ja
Azienda Regionale Campana per la Difesa del Suolo - A.R.CA.DI.S.
Muut osapuolet:
Consorzio Stabile Infratech,
W.E.E. Water Environment Energy SpA,
Massimo Fontana,
Studio Tecnico Associato Thinkd,
Claudio Della Rocca,
Nicola Maione,
Vittorio Ciotola,
FIN.SE.CO SpA,
Edilgen SpA ja
Site Srl
(Ennakkoratkaisupyyntö – Consiglio di Stato (ylempi hallintotuomioistuin, Italia))
Julkiset hankinnat – Direktiivin 2004/18/EY 47 artiklan 2 kohta ja 48 artiklan 3 kohta – Direktiivin 2014/24/EU 63 artikla – Tarjoajat, jotka turvautuvat muiden yksiköiden voimavaroihin – Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan tarjoaja, joka turvautuu toisen yksikön voimavaroihin, suljetaan automaattisesti pois tarjouspyyntömenettelystä, jos tämä yksikkö menettelyn aikana menettää vaaditut voimavarat – Kansallisen oikeuden unionin oikeuden mukainen tulkinta – Suhteellisuusperiaate – Ylivoimainen este
1.
Ennakkoratkaisupyyntö koskee julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY ( 2 ) 47 artiklan 2 kohdan ja 48 artiklan 3 kohdan tulkintaa.
2.
Käsiteltävä asia koskee lähinnä sitä, ovatko nämä oikeussäännöt esteenä kansalliselle oikeussäännölle, jonka mukaan tarjoaja, joka turvautuu toisen yksikön voimavaroihin, suljetaan automaattisesti pois tarjouspyyntömenettelystä, jos tämä yksikkö menettelyn aikana menettää vaaditut voimavarat (jäljempänä riidanalainen kansallinen säännös).
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
1. Direktiivi 2004/18
3.
Direktiivin 2004/18 47 artiklan (Taloudelliset ja rahoitusta koskevat voimavarat) 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Taloudellinen toimija voi tarvittaessa tiettyä hankintasopimusta varten käyttää muiden yksiköiden voimavaroja riippumatta sen ja näiden yksiköiden välisten yhteyksien oikeudellisesta luonteesta. Sen on tässä tapauksessa osoitettava hankintaviranomaisille, että sillä on käytettävissään tarvittavat keinot, esittämällä esimerkiksi todisteen näiden yksiköiden tätä koskevasta sitoumuksesta.”
4.
Saman direktiivin 48 artiklan 3 (Tekninen ja/tai ammatillinen pätevyys) 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Taloudellinen toimija voi tiettyä hankintasopimusta varten tarvittaessa käyttää muiden yksiköiden voimavaroja riippumatta sen ja näiden yksiköiden välisten yhteyksien oikeudellisesta luonteesta. Sen on tässä tapauksessa osoitettava hankintaviranomaisille, että sillä on käytettävissään hankintasopimuksen toteuttamiseen tarvittavat keinot esittämällä esimerkiksi todisteen näiden yksiköiden antamasta sitoumuksesta antaa tarvittavat keinot taloudellisen toimijan käyttöön.”
2. Direktiivi 2014/24
5.
Julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU ( 3 ) 63 artiklan (Muiden yksiköiden voimavarojen hyväksi käyttäminen) 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Niiden perusteiden osalta, jotka liittyvät 58 artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistettuun taloudelliseen tilanteeseen ja rahoitusasemaan ja 58 artiklan 4 kohdan mukaisesti vahvistettuun tekniseen ja ammatilliseen pätevyyteen, talouden toimija voi tarkoituksenmukaisissa tapauksissa yksittäistä sopimusta varten käyttää hyväksi muiden yksiköiden voimavaroja riippumatta sen ja näiden yksiköiden välisten yhteyksien oikeudellisesta luonteesta. Niiden perusteiden osalta, jotka liittyvät liitteessä XII olevan II osan f alakohdassa vahvistettuun koulutukseen ja ammatilliseen pätevyyteen tai asiaankuuluvaan ammatilliseen kokemukseen, talouden toimijat voivat kuitenkin käyttää hyväksi muiden yksiköiden voimavaroja vain, jos kyseiset yksiköt suorittavat rakennusurakoita tai palveluja, joissa tällaisia voimavaroja vaaditaan. Jos talouden toimija haluaa käyttää hyväksi muiden yksiköiden voimavaroja, sen on osoitettava hankintaviranomaiselle, että sillä on käytettävissään tarvittavat voimavarat, esittämällä esimerkiksi näiden yksiköiden asiasta antama sitoumus.
Hankintaviranomaisen on 59, 60 ja 61 artiklan mukaisesti tarkistettava, täyttävätkö yksiköt, joiden voimavaroja talouden toimija aikoo käyttää, asiaankuuluvat valintaperusteet, ja onko olemassa perusteita 57 artiklan mukaiselle poissulkemiselle. Hankintaviranomaisen on vaadittava, että talouden toimija korvaa yksikön, joka ei täytä asiaankuuluvia valintaperusteita tai jonka osalta on olemassa pakollisia poissulkemisperusteita. Hankintaviranomainen voi vaatia tai jäsenvaltio voi vaatia sitä vaatimaan, että talouden toimija korvaa yksikön, jonka osalta on olemassa muita kuin pakollisia poissulkemisperusteita.
– –”
6.
Direktiivin 90 artiklan (Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja siirtymäsäännökset) 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 18 päivänä huhtikuuta 2016. – –”
B Kansallinen lainsäädäntö
7.
Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia palvelu- ja tavarahankintoja koskevista sopimuksista direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY täytäntöönpanemiseksi annetusta säännöstöstä 12.4.2006 annetun asetuksen nro 163 (decreto legislativo n. 163 – Codice dei contratti pubblici relativi a lavori, servizi e forniture in attuazione delle direttive 2004/17/CE e 2004/18/CE) ( 4 ) 40 §:ssä (Julkisten rakennusurakoiden suorittamista koskeva pätevyys) säädetään muun muassa seuraavaa:
”1. Julkisia rakennusurakoita missä tahansa ominaisuudessa suorittavien henkilöiden on pitänyt saada hyväksyntä ja heidän on huolehdittava siitä, että heidän toiminnassaan noudatetaan laadun, ammattimaisuuden ja lojaalisuuden periaatteita. Tässä samassa tarkoituksessa tuotteet, valmistusmenetelmät, palvelut ja liiketoiminnan laatujärjestelmät, joita kyseiset henkilöt käyttävät, varmennetaan voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.
2. Tämän asetuksen 5 §:ssä tarkoitetulla asetuksella säädetään yhtenäisestä hyväksymisjärjestelmästä, joka koskee kaikkia henkilöitä, jotka suorittavat missä tahansa ominaisuudessa yli 150000 euron suuruisia julkisia rakennusurakoita, urakkatyypin ja ‑määrän mukaan. Tämän asetuksen 5 §:ssä tarkoitettu asetus mahdollistaa myös hyväksyntäluokkien ajoittaisen tarkistamisen ja mahdollisten uusien luokkien vahvistamisen.”
8.
Asetuksen nro 163/2006 49 §:ssä (Toiseen toimijaan turvautuminen) säädetään muun muassa seuraavaa:
”Tämän asetuksen 34 §:ssä tarkoitettu yksittäinen tarjoaja, konsortio tai ryhmittymä voi tiettyä rakennusurakkaa taikka palvelu- tai tavarahankintaa koskevan tarjouspyynnön yhteydessä täyttää taloudelliset, rahoitukselliset, tekniset ja organisatoriset vaatimukset eli [varmentamislaitoksen antamaa] SOA-varmennusta koskevan todistuksen saamiselle asetetut vaatimukset turvautumalla jonkin muun toimijan täyttämiin vaatimuksiin tai jonkin muun toimijan saamaan SOA-todistukseen.”
II Tosiseikat, menettely ja ennakkoratkaisukysymykset
9.
Provveditorato Interregionale per le Opere Pubbliche per la Campania e il Molise (Campanian ja Molisen alueiden yhteinen julkisten töiden virasto) ilmoitti Euroopan unionin viralliseen lehteen 7.6.2013 lähetetyllä ja Gazzetta uffiziale della Repubblica Italianassa (Italian virallinen lehti) 10.6.2013 julkaistulla hankintailmoituksella avoimesta tarjouspyyntömenettelystä Domition rannikkoalueen ”La Bandiera Blu” ‑hankkeessa toteutettavien töiden toteutussuunnittelua, suunnitteluvaiheen turvallisuuskoordinointia ja töiden toteuttamista koskevan sopimuksen sopimuspuolen valitsemiseksi siten, että valintaperusteena käytetään kokonaistaloudellisesti edullisinta tarjousta. Työt koskivat lähinnä viemäri- ja puhdistusinfrastruktuureja.
10.
Menettelyn yhteydessä tarjoajia pyydettiin osoittamaan tekninen ja ammatillinen pätevyytensä esittämällä SOA-todistus, joka vastaa hankinnan kohteena olevan rakennusurakan luonnetta ja arvoa luokan OG 6 urakoiden VII tason (pääasiallinen luokka) ja luokan OS 22 urakoiden VII tason osalta.
11.
Tarjouspyyntömenettelyyn osallistui tilapäinen yritysryhmittymä (Ragruppamento Temporaneo d’Imprese, jäljempänä RTI), jonka olivat perustaneet Casertana Costruzioni Srl ja Qatar Costruzioni Srl. Täyttääkseen vaadittua SOA-todistuksen luokkaa koskevan vaatimuksen RTI turvautui kahden ulkopuolisen yrityksen SOA-todistuksiin. Toinen näistä yrityksistä oli Consorzio Stabile Grandi Attività Progettuali (jäljempänä Consorzio Stabile GAP), jolla oli SOA-todistus luokan OS 22 urakoiden VII tason osalta.
12.
Tarjouspyyntömenettelyn päätteeksi hankintasopimuksen sopimuspuoleksi valittiin RTI Consorzio Stabile Infratech – SIBA S.p.A – Idroeco Srl, kun taas RTI Casertana Costruzioni – Qatar Costruzioni sijoittui menettelyssä toiseksi.
13.
Casertana Costruzioni nosti tästä päätöksestä Tribunale amministrativo regionale per la Campaniassa (Campanian alueen hallintotuomioistuin, Italia; jäljempänä TAR Campania) kanteen, jossa se väitti, että sopimuspuoleksi valittu tarjoaja olisi pitänyt sulkea pois tarjouspyyntömenettelystä. Consorzio Stabile Infratech ilmoittautui asiassa ja esitti liitännäisvaatimuksen, jossa se väitti, että RTI Casertana Costruzioni – Qatar Costruzioni olisi pitänyt sulkea pois tarjouspyyntömenettelystä siitä syystä, että Consorzio Stabile GAP (pääurakoitsija Qatar Costruzionia avustava yritys) oli menettelyn aikana menettänyt pätevyyden OS 22 ‑luokan urakoiden VII tason osalta. TAR Campania hyväksyi 27.3.2015 antamassaan tuomiossa Consorzio Stabile Infratechin esittämän liitännäisvaatimuksen ja siten hylkäsi Casertana Costruzionin kanteen.
14.
Casertana Costruzioni on valittanut TAR Campanian tuomiosta Consiglio di Statoon (ylempi hallintotuomioistuin, Italia). Valituksessaan se väittää, että RTI:n automaattinen poissulkeminen tarjouspyyntömenettelyn aikana sillä perusteella, että yksi avustavista yrityksistä oli menettänyt vaaditun todistuksen, ilman mahdollisuutta korvata tätä avustavaa yritystä toisella yrityksellä, on ristiriidassa julkisia hankintoja koskevien unionin oikeussääntöjen kanssa. Casertana Costruzioni vetoaa tässä yhteydessä erityisesti direktiivin 2004/18 47 artiklaan ja direktiivin 2014/24 63 artiklaan sekä suhteellisuusperiaatteeseen.
15.
Koska Consiglio di Stato on epävarma siitä, miten unionin oikeutta on tässä tilanteessa tulkittava, se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Ovatko direktiivin 2004/18/EY 47 artiklan 2 kohta ja 48 artiklan 3 kohta, sellaisina kuin ne on korvattu direktiivin 2014/24/EU 63 artiklalla, esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa evätään – tai jota voidaan tulkita niin, että siinä evätään – talouden toimijalta eli tarjouspyyntömenettelyyn osallistuvalta yksiköltä mahdollisuus nimetä toinen yritys sellaisen ’avustavaksi yritykseksi’ alun perin otetun yrityksen sijaan, joka ei enää täytä osallistumiselle asetettuja vaatimuksia tai ei enää täytä niitä täysimääräisesti, ja joka näin ollen johtaa siihen, että talouden toimija suljetaan pois tarjouspyyntömenettelystä sellaisen seikan vuoksi, joka ei johdu siitä sen enempää objektiivisesti kuin subjektiivisesti?”
16.
Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Casertana Costruzioni, Consorzio Stabile Infratech, Italian hallitus ja komissio. Consorzio Stabile Infratech ja komissio esittivät suulliset lausumansa 15.3.2017 pidetyssä istunnossa.
III Tapauksen tarkastelu
17.
Käsiteltävässä asiassa esiin tulleiden oikeudellisten kysymysten rajaamiseksi on aiheellista esittää joitakin alustavia huomautuksia.
18.
Ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa ja tässä oikeudenkäynnissä Casertana Costruzioni lähinnä väittää, että julkisia hankintoja koskevat unionin oikeussäännöt ovat esteenä kansallisille säännöksille, joiden mukaan tarjoaja, joka on turvautunut sellaisen toisen yksikön voimavaroihin, joka on menettelyn aikana menettänyt vaaditun pätevyyden, on suljettava automaattisesti pois tarjouspyyntömenettelystä. Casertana Costruzionin näkemyksen mukaan unionin oikeudessa edellytetään, että jäsenvaltiot sallivat sen, että tämä yksikkö korvataan toisella yksiköllä, jolla on vaadittu pätevyys.
19.
Kysymystä siitä, onko tarjoajan annettava korvata kolmas, jonka voimavaroihin se on turvautunut, ei mielestäni voida tarkastella yleisesti. Sitä tarkastellessa olisi erotettava kolme tilannetta sen mukaan, minä ajankohtana vaadittu pätevyys on menetetty.
20.
Pääasiassa kyseessä olevan tarjouspyyntömenettelyn tapauksessa on kuitenkin epäselvää, milloin Consorzio Stabile GAP on tarkkaan ottaen menettänyt vaaditun pätevyytensä. Sen vuoksi tarkastelen seuraavaksi lyhyesti näitä kolmea skenaariota keskittyen erityisesti siihen, joka unionin tuomioistuimelle toimitetun asiakirja-aineiston tietojen perusteella vaikuttaa niistä kaikkein todennäköisimmältä.
21.
Totean ensinnäkin, että jos kolmas menettää vaaditun pätevyytensä ennen tarjousten jättämiselle asetetun määräajan päättymistä, tarjoaja voi aina vetää tarjouksensa pois ja jättää uuden tarjouksen, jossa se turvautuu jonkin toisen kolmannen pätevyyteen. Jos tarjoaja ei kuitenkaan näin tee, sen tarjous on suljettava pois menettelystä: se ei silloin täytä hankintailmoituksessa esitettyjä valintaperusteita ja vaatimuksia.
22.
Kolmatta, jolla ei tarjousten vastaanottamiselle asetetun määräajan päättyessä ole vaadittua pätevyyttä, ei näin ollen voida korvata. Korvaamisen salliminen tarjoajalle olisi selvästi vastoin direktiivin 2004/18 44 artiklan 1 kohtaa. Tältä kannalta tarkasteltuna riidanalainen kansallinen oikeussääntö ei siis vaikuta olevan ristiriidassa direktiivin 2004/18 säännösten kanssa.
23.
Toinen kysymys on, onko tarjoajalla, joka on valittu hankintasopimuksen sopimuspuoleksi, oikeus korvata kolmas, jonka voimavaroihin se turvautuu, jos pätevyys on menetetty hankintasopimuksen sopimuspuolen valinnan jälkeen. Käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan ole tuotu esiin tätä kysymystä. Tässä on nimittäin riidatonta, että Consorzio Stabile GAP menetti vaaditun pätevyyden ennen kuin kansalliset viranomaiset olivat tehneet lopullisen päätöksensä pääasiassa kyseessä olevan hankintasopimuksen sopimuspuolen valinnasta.
24.
Kolmas – ja, mikäli oikein ymmärrän, pääasian ratkaisemisen kannalta merkityksellinen – skenaario on tilanne, jossa kolmas menettää vaaditun pätevyyden tarjousten vastaanottamiselle asetetun määräajan päättymisen jälkeen, mutta kuitenkin ennen kuin hankintaviranomainen on tehnyt lopullisen päätöksensä sopimuspuolen valinnasta.
25.
Totean tästä, ettei ole sellaista unionin oikeussääntöä tai yleistä oikeusperiaatetta, joka velvoittaisi kansalliset viranomaiset sallimaan sen, että tarjoaja tässä tilanteessa korvaa kolmannen, joka on menettänyt vaaditun pätevyyden. Seuraavaksi esittämistäni syistä katson, että myös tältä kannalta tarkasteltuna riidanalaista kansallista säännöstä voidaan pitää unionin oikeuden mukaisena.
A Direktiivin 2014/24 sovellettavuus
26.
Heti alkuun on huomautettava, ettei direktiivin 2014/24 säännöksiä ajallisesti sovelleta pääasiaan.
27.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan julkisten hankintojen alalla sovellettava direktiivi on lähtökohtaisesti direktiivi, joka on voimassa sillä hetkellä, jolloin hankintaviranomainen valitsee noudatettavan menettelytyypin ja päättää lopullisesti siitä, onko velvollisuutta järjestää kilpailu ennen julkista hankintaa koskevan sopimuksen sopimuspuolen valintaa. Sen sijaan direktiivin, jonka täytäntöönpanon määräaika on päättynyt kyseisen hetken jälkeen, säännöksiä ei ole sovellettava. ( 5 )
28.
Pääasiassa kyseessä olevaa hankintamenettelyä koskeva ilmoitus julkaistiin kesäkuussa 2013. Direktiivi 2014/24 kuitenkin annettiin 26.2.2014 ja sen täytäntöönpanon määräaika päättyi 18.4.2016 eli sen jälkeen, kun Consiglio di Stato oli päättänyt esittää nyt käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön.
29.
Osapuolten kesken on itse asiassa riidatonta, ettei direktiiviä 2014/24 sovelleta pääasiaan.
B Direktiivin 2014/24 63 artikla tulkintaperusteena
30.
Casertana Costruzioni kuitenkin katsoo, että direktiivin 2004/18 47 artiklan 2 kohtaa ja 48 artiklan 3 kohtaa on tulkittava direktiivin 2014/24 63 artiklan valossa. Se väittää näin olevan siksi, että jälkimmäinen säännös vastaa direktiivin 2004/18 47 ja 48 artiklaa.
31.
Casertana Costruzionin perustelut eivät mielestäni ole vakuuttavia.
32.
Tuomiossa Partner Apelski Dariusz unionin tuomioistuin nimittäin korosti, että säännöstä, joka ei ole vielä voimassa, voidaan lähtökohtaisesti käyttää jo olemassa olevan säännöksen tulkintaperusteena vain, jos on kysymys viimeksi mainitun säännöksen sisältöä koskevan tulkinnallisen epävarmuuden poistamisesta. Tällainen tulkintamenetelmä on sitä vastoin hyödytön, jos säännöksen tulkinnasta ei ole mitään epävarmuutta, joka olisi syytä poistaa. ( 6 )
33.
Käsiteltävässä asiassa tilanne on juuri tällainen. Mielestäni direktiivin 2014/24 63 artiklaan ei ole tarpeen nojautua direktiivin 2004/18 47 artiklan 2 kohdan ja 48 artiklan 3 kohdan tulkitsemiseksi, koska jälkimmäiset säännökset ovat, kuten jäljempänä 40–43 kohdassa osoitetaan, aivan yksiselitteisiä.
34.
Oli miten oli, tuomiossa Partner Apelski Dariusz unionin tuomioistuin myös hylkäsi väitteen, joka oli aivan samanlainen kuin Casertana Costruzionin nyt esittämä väite. Myös siinä tapauksessa yksi osapuolista väitti, että direktiivin 2004/18 48 artiklan 3 kohtaa olisi tulkittava direktiivin 2014/24 63 artiklan 1 kohdan kannalta.
35.
Unionin tuomioistuin kuitenkin huomautti, että ”[direktiivin 2014/24] 63 artiklalla tehdään kuitenkin merkittäviä muutoksia taloudellisen toimijan oikeuteen turvautua muiden yksiköiden voimavaroihin julkisen hankintasopimuksen yhteydessä”. Se korosti, että ”direktiivin 2014/24 63 artiklan 1 kohta ei suinkaan ole direktiivin 2004/18 3 artiklan jatkumo eikä selvennä tämän soveltamisalaa, vaan siinä otetaan käyttöön uusia vaatimuksia, joista ei ollut säädetty aiemmassa oikeudellisessa järjestelmässä”. Tämän perusteella se päätteli, ettei direktiivin 2014/24 63 artiklan 1 kohtaa voitu käyttää direktiivin 2004/18 48 artiklan 3 kohdan tulkintaperusteena. Toisenlainen lähestymistapa saattaisi ”aikaistaa virheellisesti uuden oikeudellisen järjestelmän, joka on erilainen kuin direktiivillä 2004/18 säädetty järjestelmä, soveltamista, ja se olisi selvästi vastoin taloudellisten toimijoiden oikeusvarmuuden periaatetta”. ( 7 )
36.
Sama päättely pätee soveltuvin osin myös nyt käsiteltävään asiaan. Kun direktiivin 2014/24 63 artiklan 1 kohdassa annetaan taloudelliselle toimijalle oikeus korvata yksiköt, jotka on suljettava pois menettelystä tai jotka eivät täytä asiaankuuluvia valintaperusteita, siinä selvästikin säädetään direktiivin 2004/18 47 artiklan 2 kohdassa ja 48 artiklan 3 kohdassa annettuihin oikeussääntöihin verrattuna uusista osatekijöistä.
37.
Ei myöskään voida katsoa, että ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella olisi tuomioon Inter-Environnement Wallonie ( 8 ) perustuvan oikeuskäytännön perusteella velvollisuus tulkita vanhaa direktiiviä uuden direktiivin mukaisesti. On totta, että unionin tuomioistuin kyseisessä oikeuskäytäntösuuntauksessa katsoi, että jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä toteuttamasta direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan kuluessa toimenpiteitä, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan kyseisessä direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttamisen. ( 9 )
38.
Tätä velvollisuutta pidättäytyä toteuttamasta toimenpiteitä, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan kyseisessä direktiivissä säädetyn tavoitteen saavuttamisen direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan kuluessa, ei kuitenkaan voida ymmärtää vaatimukseksi tulkita sovellettavia kansallisia oikeussääntöjä mainitun direktiivin mukaisesti. Kuten unionin tuomioistuin täsmensi tuomiossa Adeneler, ”[jos direktiiviä ei ole vielä pantu täytäntöön,] kansallisille tuomioistuimille kuuluva yleinen velvollisuus tulkita kansallista oikeutta yhdenmukaisesti direktiivin kanssa tulee voimaan vasta direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päätyttyä”. ( 10 ) Näin unionin tuomioistuin ilmaisi kieltäytyvänsä hyväksymästä joidenkin julkisasiamiesten nimenomaan tuomioon Inter-Environnement Wallonie perustuvan oikeuskäytännön perusteella esittämää näkemystä, jonka mukaan velvollisuus tulkita kansallista lainsäädäntöä direktiivien mukaisesti on olemassa jo ennen niiden täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymistä. ( 11 )
39.
Direktiivin 2014/24 63 artiklaa ei siis nyt käsiteltävässä asiassa voida käyttää direktiivin 2004/18 47 artiklan 2 kohdan ja 48 artiklan 3 kohdan tulkintaperusteena.
C Direktiivin 2004/18 47 artiklan 2 kohta ja 48 artiklan 3 kohta
40.
Direktiivin 2004/18 47 artiklan 2 kohdassa ja 48 artiklan 3 kohdassa kaikille talouden toimijoille on tunnustettu oikeus turvautua tiettyä hankintasopimusta varten muiden yksiköiden voimavaroihin riippumatta niiden ja näiden yksiköiden välisten yhteyksien luonteesta, kunhan talouden toimija osoittaa hankintaviranomaisille, että sillä on käytettävissään kyseisen hankintasopimuksen toteuttamiseen tarvittavat voimavarat. ( 12 )
41.
Direktiiviin 2004/18 ei kuitenkaan sisälly säännöstä, jossa nimenomaisesti edellytettäisiin, että jäsenvaltioiden on annettava tarjoajien korvata yksiköt, joiden voimavaroihin ne ovat turvautuneet, jos nämä yksiköt on suljettava pois menettelystä tai jos ne eivät täytä relevantteja perusteita. Kyseisessä direktiivissä ei myöskään ole säännöstä, jonka voitaisiin implisiittisesti katsoa sisältävän tällaisen oikeussäännön tai periaatteen.
42.
Näin ollen on lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden asia säätää kolmansien, joihin tarjoaja on direktiivin 2004/18 47 artiklan 2 kohdassa ja 48 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla turvautunut, mahdollisesta korvaamisesta. ( 13 ) Tässä yhteydessä ei pidä unohtaa, että direktiivi 2004/18 on vähimmäistason yhdenmukaistamisen väline, ( 14 ) jossa on jätetty jäsenvaltioille harkintavaltaa säännellä näkökohtia, joista direktiivissä ei nimenomaisesti säädetä.
43.
Tätä taustaa vasten voidaan kuitenkin pohtia, voisiko riidanalainen kansallinen säännös sittenkin olla direktiivin 2004/18 vastainen etenkin unionin oikeuden yleisten periaatteiden kannalta tarkasteltuna.
44.
Tähän kysymykseen olisi mielestäni vastattava kieltävästi. Casertana Costruzionin esittämät perustelut, joissa vedotaan ensisijaisesti direktiivin 2004/18 säännöksiin sekä suhteellisuusperiaatteeseen ja väitettyyn ylivoimaiseen esteeseen, eivät ole vakuuttavia. Päinvastoin vaikuttaa siltä, että tällainen oikeussääntö on täysin direktiivin 2004/18 säännösten, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on niitä tulkinnut, mukainen.
1. Yhdenvertaisen kohtelun ja avoimuuden periaatteet
45.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate, syrjintäkiellon periaate sekä avoimuusvelvollisuus ovat julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyssä esteenä kaikenlaiselle hankintaviranomaisen ja jonkin tarjoajan väliselle neuvottelulle. Tämä merkitsee lähtökohtaisesti sitä, että kun tarjous on jätetty, sitä ei voida muuttaa hankintaviranomaisen eikä tarjoajan aloitteesta. Tästä seuraa, ettei hankintaviranomainen voi pyytää tarjoajalta, jonka tarjousta se pitää epätarkkana tai tarjouspyyntöasiakirjojen teknisten eritelmien vastaisena, täsmennyksiä. ( 15 )
46.
Unionin tuomioistuin on kuitenkin selittänyt, ettei direktiivi 2004/18 ole esteenä sille, että tarjouksen yksittäisiä kohtia voitaisiin rajoitetulla ja erityisellä tavalla korjata tai täydentää etenkin sen vuoksi, että niitä on selvästi vain selvennettävä, tai ilmeisten kirjoitus- tai laskuvirheiden korjaamiseksi. ( 16 )
47.
Mielestäni sitä, että tarjoajan annetaan korvata yksikkö, jonka voimavaroihin se on aikonut turvautua, ei kuitenkaan voida pitää tarjouksen selventämisenä tai kirjoitus- tai laskuvirheen korjaamisena. Itse asiassa tällainen muutos näyttää merkitsevän tarjouksen merkittävän osatekijän muutosta, joten se ei lähtökohtaisesti ole sallittua.
48.
Sama näkemys on ilmaistu myös julkisasiamies Bobekin äskettäin esittämässä ratkaisuehdotuksessa Esaprojekt, jossa hän tarkasteli tätä kysymystä direktiivin 2004/18 51 artiklan kannalta. ( 17 ) Hän katsoi, että ”tarjoajan ei periaatteessa voida sallia osoittavan täyttävänsä hankintamenettelyn teknisiä ja ammatillisia vaatimuksia turvautumalla kolmansien osapuolten kokemukseen, johon ei viitattu ennen tarjouksen jättämiselle asetetun määräajan päättymistä”. Hänen mielestään toiseen kolmanteen turvautumalla tarjoaja muuttaa ”tietoa siitä, mitkä yksiköt nimenomaisesti suorittavat työn, tai ainakin siitä, kenen kokemukseen turvaudutaan työn suorittamiseksi”. Tämä on hänen näkemyksensä mukaan ”olennainen muutos, joka vaikuttaa menettelyn keskeiseen osatekijään”. ( 18 )
49.
Lisäksi tällainen muutos voi julkisasiamies Bobekin mukaan johtaa siihen, että hankintaviranomainen joutuu tekemään lisävarmennuksia, ja voi jopa vaikuttaa siihen, keitä ehdokkaita pyydetään esittämään tarjous. Julkisasiamies Bobek myös huomautti, että se, että tarjoajalle annettaisiin toinen mahdollisuus päättää siitä, minkä yksikön voimavaroihin se haluaa turvautua, ”toisi sille epäilemättä edun, joka olisi ristiriidassa yhdenvertaista kohtelua koskevan vaatimuksen kanssa”. ( 19 )
50.
Olen samaa mieltä. Lisättäköön, että Casertana Costruzionin väitteen hyväksyminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että oikeuskäytännössä vahvistettaisiin sääntö, jolla tarjoajille annettaisiin mahdollisuus muuttaa tarjouksia menettelyn myöhäisessä vaiheessa – mahdollisuus, jota muut tarjoajat eivät sovellettavien kansallisten säännösten ja unionin oikeussääntöjen perusteella olleet voineet ennakoida. Kuten jo mainitsin, tällaista sääntöä olisi vaikea sovittaa yhteen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa. Lisäksi se olisi ristiriidassa viranomaisille asetetun avoimuusvelvoitteen kanssa. Tosiseikkojen tapahtuma-aikana Italian sen paremmin kuin unioninkaan voimassa olleissa oikeussäännöissä ei säädetty tällaisesta mahdollisuudesta. Myöskään tarjouspyyntöön ei sisältynyt sitä koskevaa erityisjärjestelyä.
51.
Tästä on huomautettava, että yhdenvertaisen kohtelun periaate ”edellyttää sitä, että tarjoajilla on samat mahdollisuudet tarjousehtojensa laatimisessa, ja merkitsee siis sitä, että tarjouksia koskevat kaikkien tarjoajien osalta samat edellytykset”. Toisaalta avoimuusvelvollisuuden ”tarkoituksena on taata, ettei hankintaviranomainen harjoita suosintaa tai käytä mielivaltaa”. Se edellyttää, että ”kaikki sopimuksen tekomenettelyn ehdot ja yksityiskohtaiset säännöt esitetään selvästi, täsmällisesti ja yksiselitteisesti hankintailmoituksessa tai tarjouspyyntöasiakirjoissa siten, että yhtäältä mahdollistetaan kaikille kohtuullisen valistuneille ja tavanomaisen huolellisille tarjoajille niiden täsmällisen laajuuden ymmärtäminen ja niiden tulkitseminen samalla tavalla ja että toisaalta mahdollistetaan hankintaviranomaiselle sen tosiasiallinen tarkistaminen, vastaavatko tarjoajien tarjoukset kyseessä olevaa hankintaa määrittäviä arviointiperusteita”. ( 20 )
52.
Tällaiselle direktiivin 2004/18 47 artiklan 2 kohdan ja 48 artiklan 3 kohdan tulkinnalle löytyy mielestäni tukea muista unionin tuomioistuimen ratkaisuista.
53.
Ensinnäkin tuomiossa Wall yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että ”alihankkijan vaihtuminen voi myös silloin, kun tästä mahdollisuudesta määrätään sopimuksessa, poikkeustapauksissa muodostaa konsessiosopimuksen jonkin olennaisen osatekijän [merkittävän muuttamisen], jos tietyn alihankkijaan turvautuminen jonkin toisen sijasta on kyseessä olevan suorituksen ominaispiirteisiin nähden ollut ratkaiseva tekijä sopimuksen tekemiseksi”. ( 21 ) Tästä on huomautettava, että yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltävänä olleessa tapauksessa oli kyse palvelukonsessiosopimuksista, joita ei säännellä millään niistä direktiiveistä, joilla unionin lainsäätäjä on säännellyt julkisten hankintojen alaa. Sen tältä osin esittämät päätelmät perustuivat siten ainoastaan (nykyiseen) SEUT 49 ja SEUT 56 artiklaan. ( 22 )
54.
Mielenkiintoista on se, että julkisasiamies Bot korosti samassa asiassa esittämässään ratkaisuehdotuksessa, että aliurakoitsijan vaihtamisen voitiin (silloinkin, kun siitä on määrätty sopimusehdoissa) katsoa ”muuttavan konsessiosopimuksen olennaista ehtoa ja [siten velvoittavan] uuden tarjouskilpailumenettelyn järjestämiseen” erityisesti siksi, että ”konsessiosopimuksen saaja oli tarjousta jättäessään käyttänyt hyväkseen aliurakoitsijan mainetta ja teknistä asiantuntemusta”. ( 23 )
55.
Tuomiossa Wall esitettyä päättelyä voidaan sitäkin suuremmalla syyllä soveltaa nyt käsiteltävään asiaan. Pääasiassa kyseessä olevaa alaa säännellään erityisellä direktiivillä, joka tosiseikkojen tapahtuma-aikaan oli direktiivi 2004/18. Lisäksi pätevyyden menetys ei tapahtunut hankintasopimuksen sopimuspuolen valinnan jälkeen vaan jo sitä edeltäneessä vaiheessa.
56.
Kuten tuomiossa Wall, nyt käsiteltävässä asiassa ulkopuolisen yrityksen vaihtamisella on ennen muuta saatettu muuttaa olennaista tarjousehtoa: Casertana Costruzionihan joutui turvautumaan kolmannen voimavaroihin kyetäkseen täyttämään tarjoajalle asetetut soveltuvuutta koskevat vaatimukset.
57.
Toiseksi unionin tuomioistuin on lausunut tuomiossa Idrodinamica Spurgo Velox ym., että ”päätös, jolla annettiin suostumus sopimuspuoleksi valitun yhteenliittymän kokoonpanon muutokseen, merkitsee sopimuspuolen valintaa koskevaan päätökseen nähden muutosta, jota voidaan pitää merkittävänä, jos se asianomaisen hankintamenettelyn erityispiirteisiin nähden koskee jotakin niistä olennaisista osatekijöistä, joiden perusteella kyseinen päätös tehtiin. Tässä tilanteessa asiassa on toteutettava kyseisen jäsenvaltion sisäisessä lainsäädännössä säädetyt asianmukaiset toimenpiteet sääntöjenvastaisen tilanteen korjaamiseksi, mukaan luettuna uuden sopimuksentekomenettelyn järjestäminen”. ( 24 )
58.
Tämän unionin tuomioistuimen antaman ratkaisun taustalla on aivan sama logiikka kuin tuomiossa Wall. Tarjoaja ei saa muuttaa tarjouksensa olennaista osatekijää sen jälkeen, kun tarjous on jätetty. Kolmannen voimavaroja, joihin turvautumalla tarjoaja pystyy osallistumaan tarjouspyyntömenettelyyn, tuskin voidaan pitää muuna kuin tarjouksen olennaisena osatekijänä. Johtopäätös voisi tietysti olla toinen, jos tarjoajalla itsellään olisi ollut vaaditut voimavarat tai jos se olisi turvautunut saman vaatimuksen täyttämiseksi useampaan kuin yhteen yksikköön, jolla ne on. ( 25 )
59.
On totta, että unionin tuomioistuin lausui tuomiossa Forposta, ettei julkisia hankintoja koskevissa unionin oikeuden säännöissä tietyissä tilanteissa sallita kansallisia säännöksiä, joiden mukaan ”hankintaviranomaisella on velvollisuus sulkea taloudellinen toimija automaattisesti pois hankintamenettelystä”. ( 26 ) Siinä kyseessä olleet säännökset olivat kuitenkin suoraan ristiriidassa direktiivin 2004/18 sanamuodon kanssa. ( 27 )
60.
Unionin tuomioistuimen tuomiossa Forposta tutkimassa kansallisessa säännöstössä nimittäin säädettiin, että ”vakava virhe ammattitoiminnassa” johtaa taloudellisen toimijan automaattiseen poissulkemiseen meneillään olevasta hankintamenettelystä silloin, kun hankintaviranomainen on kyseisen toimijan vastuulle kuuluvasta syystä purkanut tai irtisanonut tämän kanssa aikaisemman julkisen hankinnan yhteydessä tekemänsä sopimuksen. Tästä tilanteesta kuitenkin säädetään nimenomaisesti direktiivin 2004/18 45 artiklan 2 kohdan d alakohdassa. Kyseinen jäsenvaltio oli siten ylittänyt sille direktiivissä annetun harkintavallan rajat muuttamalla mainitussa säännöksessä säädetyn poissulkemisen soveltamisalaa.
61.
Tuomiosta Forposta ei siten saada tukea Casertana Costruzionin direktiivin 2004/18 47 artiklan 2 kohdasta ja 48 artiklan 3 kohdasta esittämälle tulkinnalle.
D Suhteellisuusperiaate
62.
Seuraavaksi Casertana Costruzioni väittää riidanalaisen kansallisen säännöksen loukkaavan suhteellisuusperiaatetta. Se katsoo, että kyseisellä säännöksellä ylitetään se, mikä on tarpeen direktiivin 2004/18 tavoitteiden saavuttamiseksi, mukaan lukien tavoite avata julkisten hankintojen markkinat kaikille taloudellisille toimijoille niiden koosta riippumatta.
63.
Tästä on riittävää huomauttaa, että vaikka julkisia hankintoja koskevilla säännöillä todellakin pyritään avaamaan julkisten hankintojen markkinat kaikille taloudellisille toimijoille, pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) mukaan lukien, ( 28 ) tämä tavoite on luonnollisestikin sovitettava yhteen muiden direktiiville asetettujen tavoitteiden samoin kuin sillä säädetyn oikeudellisen kehyksen taustalla olevien keskeisten periaatteiden kanssa.
64.
Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 45–51 kohdassa selitin, Casertana Costruzionin direktiivin 2004/18 47 artiklan 2 kohdasta ja 48 artiklan 3 kohdasta esittämä tulkinta ei vaikuta soveltuvan yhteen yhdenvertaisen kohtelun ja avoimuuden periaatteiden kanssa. Näillä kahdella periaatteella on julkisia hankintoja koskevissa unionin oikeussäännöissä ensiarvoisen tärkeä merkitys. ( 29 )
65.
Minun on joka tapauksessa vaikea nähdä, kuinka suhteellisuusperiaatteella voitaisiin tukea Casertana Costruzionin direktiivin 2004/18 47 artiklan 2 kohdasta ja 48 artiklan 3 kohdasta esittämää tulkintaa. Yksinkertaisesti sanottuna Casertana Costruzioni ei oikeastaan ehdota kyseisten säännösten tarkastelua kyseisen periaatteen valossa. Pikemminkin se viittaa tähän periaatteeseen ainoastaan ottaakseen käyttöön uuden säännön, jota kyseisistä säännöksistä ei voida johtaa: se nimittäin otettiin käyttöön vasta direktiivillä 2014/24.
E Ylivoimainen este
66.
Käsittelen lopuksi ainoastaan suppeasti Casertana Costruzionin esittämää väitettä, jonka mukaan sen tilanteessa olisi ollut kyseessä mahdollinen ylivoimainen este. Kyseinen yritys lähinnä väittää, ettei tarjoajan voida katsoa olevan vastuussa siitä, että kolmas on tarjouspyyntömenettelyn kuluessa menettänyt vaaditun pätevyyden, jos menetys on aiheutunut tapahtumista, joita tarjoaja ei ole voinut ennakoida ja joihin se ei ole voinut mitenkään vaikuttaa.
67.
Tätä perustelua on tarpeen käsitellä vain lyhyesti. Vaatimukset ylivoimaiselle esteelle – sikäli kuin tätä periaatetta voidaan tässä tilanteessa edes soveltaa, mitä epäilen – ovat erittäin tiukat, eivätkä ne käsiteltävässä asiassa selvästikään täyty.
68.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyse on ylivoimaisesta esteestä, ”kun jollain ulkopuolisella syyllä, johon oikeussubjektit vetoavat, on niin vääjäämättömiä ja väistämättömiä seurauksia, että kyseisten henkilöiden on objektiivisesti arvioiden mahdotonta noudattaa velvollisuuksiaan”. ( 30 )
69.
Mielestäni on ilmeistä, että tarjoajat ovat – ja niiden pitäisi olla – vastuussa valinnoistaan, jotka koskevat sitä, minkä yksikön voimavaroihin ne aikovat turvautua. Nämä valinnat ovat liiketoimintapäätöksiä, joilla on suuri merkitys. Tunnollisen tarjoajan on huolellisesti arvioitava ja tarkistettava mahdollisten liikekumppaniensa voimavarat. Niihin turvautuessaan tarjoaja antaa sitoumuksen hankintaviranomaiselle. Ei voida väittää, että sen mahdollisuus, että kolmas voisi menettää tiettyyn julkiseen varmennukseen vaadittavat voimavarat, olisi vääjäämätön tai väistämätön.
70.
Kuten unionin tuomioistuin totesi tuomiossa Swm Costruzioni 2 ja Mannocchi Luigino, direktiivin 2004/18 47 artiklan 2 kohdan ja 48 artiklan 3 kohdan mukaan tarjoajat voivat turvautua useamman kolmannen voimavaroihin osoittaakseen, että ne täyttävät pätevyyttä koskevat vähimmäisehdot. Tunnollinen tarjoaja saattaisi siten tarjousta jättäessään harkita, voisiko se turvautua useamman kuin yhden yksikön voimavaroihin välttääkseen kielteiset seuraukset, joita aiheutuisi siinä tapauksessa, että jokin yksiköistä menettäisi vaaditun pätevyyden. ( 31 )
71.
Löyhällä suhtautumisella tarjoajien mahdollisuuteen vaihtaa liikekumppaneitaan tosiasiassa annettaisiin vastuuttomille ja huolimattomille yrityksille tunnollisiin ja tarkkaavaisiin yrityksiin verrattuna epäoikeutettua etua. Yritys, joka pystyy – sekä nyt että tulevaisuudessa – takaamaan vaaditun luotettavuuden, vakauden ja ammattitaidon, saattaa toki olla kalliimpi valinta kuin yritys, jolla ei näitä ominaisuuksia ole.
72.
Edellä esitetyn perusteella katson, että riidanalaisen säännöksen kaltainen kansallinen säännös ei ole direktiivin 2004/18 47 ja 48 artiklan vastainen.
IV Ratkaisuehdotus
73.
Ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Consiglio di Staton esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavaa:
Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY 47 ja 48 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle oikeussäännölle, jonka mukaan tarjoaja, joka turvautuu toisen yksikön voimavaroihin, suljetaan automaattisesti pois tarjouspyyntömenettelystä, jos tämä yksikkö sittemmin menettää vaaditut voimavarat.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: englanti.
( 2 ) EUVL 2004, L 134, s. 114 ja oikaisu EUVL 2004, L 351, s. 44.
( 3 ) EUVL 2014, L 94, s. 65.
( 4 ) GURI nro 100, 2.5.2006.
( 5 ) Ks. tuomio 10.7.2014, Impresa Pizzarotti (C-213/13, EU:C:2014:2067, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Direktiivin 2014/24 osalta ks. tuomio 26.3.2015, Ambisig (C-601/13, EU:C:2015:204, 24 kohta) ja tuomio 2.6.2016, Pizzo (C-27/15, EU:C:2016:404, 31 kohta).
( 6 ) Tuomio 7.4.2016, Partner Apelski Dariusz (C-324/14, EU:C:2016:214, 92 kohta).
( 7 ) Ibid., 87–94 kohta.
( 8 ) Tuomio 18.12.1997, Inter-Environnement Wallonie (C-129/96, EU:C:1997:628).
( 9 ) Ibid., 45 kohta. Ks. tuoreimmista tuomio 4.5.2016, komissio v. Itävalta (C-346/14, EU:C:2016:322, 50 kohta).
( 10 ) Tuomio 4.7.2006, Adeneler ym. (C-212/04, EU:C:2006:443, 115 kohta).
( 11 ) Ks. julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotus Hansa Fleisch Ernst Mundt (C-156/91, EU:C:1992:279, 23 kohta); julkisasiamies Tizzanon ratkaisuehdotus Mangold (C-144/04, EU:C:2005:420, 120 kohta) ja julkisasiamies Kokottin ratkaisuehdotus Adeneler ym. (C-212/04, EU:C:2005:654, 42 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
( 12 ) Tuomio 10.10.2013, Swm Costruzioni 2 ja Mannocchi Luigino (C-94/12, EU:C:2013:646, 29 kohta).
( 13 ) Ks. vastaavasti tuomio 24.5.2016, MT Højgaard ja Züblin (C-396/14, EU:C:2016:347, 35 kohta).
( 14 ) Julkisasiamies Trstenjakin ratkaisuehdotus komissio v. Saksa (C-160/08, EU:C:2010:67, alaviite 43 oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 15 ) Ks. tuomio 10.10.2013, Manova (C-336/12, EU:C:2013:647, 31 kohta) ja tuomio 7.4.2016, Partner Apelski Dariusz (C-324/14, EU:C:2016:214, 62 kohta).
( 16 ) Ks. mm. tuomio 29.3.2012, SAG ELV Slovensko ym. (C-599/10, EU:C:2012:191, 40 kohta).
( 17 ) Direktiivin 2004/18 51 artiklassa (Täydentävät asiakirjat ja lisätiedot) säädetään seuraavaa: ”Hankintaviranomainen voi 45–50 artiklan soveltamiseksi pyytää taloudellisia toimijoita täydentämään tai täsmentämään antamiaan todistuksia ja asiakirjoja.”
( 18 ) Julkisasiamies Bobekin ratkaisuehdotus Esaprojekt (C-387/14, EU:C:2016:899, 29 ja 30 kohta).
( 19 ) Ibid., 31 kohta.
( 20 ) Ks. tuomio 6.11.2014, Cartiera dell’Adda (C-42/13, EU:C:2014:2345, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 21 ) Tuomio 13.4.2010, Wall (C-91/08, EU:C:2010:182, 39 kohta).
( 22 ) Ibid., 33 kohta.
( 23 ) Ks. julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus Wall (C-91/08, EU:C:2009:659, 63–67 kohta).
( 24 ) Tuomio 8.5.2014, Idrodinamica Spurgo Velox ym. (C-161/13, EU:C:2014:307, 39 kohta).
( 25 ) Ks. vastaavasti tuomio 24.5.2016, MT Højgaard ja Züblin (C-396/14, EU:C:2016:347, 43 ja 44 kohta).
( 26 ) Tuomio 13.12.2012, Forposta ja ABC Direct Contact (C-465/11, EU:C:2012:801, 41 kohta).
( 27 ) Ibid., 37–40 kohta.
( 28 ) Ks. esimerkiksi julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus Swm Costruzioni 2 ja Mannocchi Luigino (C-94/12, EU:C:2013:130, 33 kohta).
( 29 ) Ks. esimerkiksi direktiivin 2004/18 2 artikla.
( 30 ) Ks. muiden muassa tuomio 17.10.2013, Billerud Karlsborg ja Billerud Skärblacka (C-203/12, EU:C:2013:664, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 31 ) Tuomio 10.10.2013, Swm Costruzioni 2 ja Mannocchi Luigino (C-94/12, EU:C:2013:646, 30–32 kohta).